keskiviikko 21.8.2019 | 13:04
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Annika Tiiton kolumnissa neljä vinkkiä koiramaiseen eli entistä parempaan elämään: "Jos ne tarvitsevat luun, ne kaivavat, kunnes löytävät etsimänsä"

Keskipohjanmaa+
Ti 4.6.2019 klo 06:30 [päivitetty ti 06:36]

Tiedätkö sen tunteen, kun nostat varovasti pörröisen koiranpennun syliisi? Kun pentu kääntää päänsä ylös, katsoo ruskeilla nappisilmillään suoraan sinuun ja lipaisee poskeasi? Siinä vaiheessa hymyä ei voi estää.

Seuraavassa hetkessä pentu tosin ryhtyy rimpuilemaan kaikin voimin päästäkseen ruohikolle juoksemaan ja purkamaan energiaansa. Sen tehtyään se heittäytyy suorilta jaloilta kyljelleen pensaan alle ja nukahtaa.

Koska koiranpennut ovat mahdottoman suloisia, niiden kouluttaminen on vaikeaa. Tuntuu, että nappisilmälle on mahdotonta asettaa minkäänlaisia rajoja.

Mutta jos koulutuksen jättää väliin, voi tuloksena olla katastrofi. Siksi koiraa pitää opettaa. Paljon.

Pennulle täytyy selkeästi kertoa mitä se saa tehdä ja mitä ei. Sen pitää oppia istumaan, kävelemään hihnassa ja tekemään tarpeensa pihalle. Sen täytyy osata kohdata muut koirat, polkupyöräilijät, lenkkeilijät, hevoset, lehmät ja roska-astiat nätisti. Se ei saa säntäillä autojen perään eikä purra ketään.

Niinpä niin, koiran täytyy jo pienenä oppia monta asiaa. Mutta koiraa seuraamalla saattaa ehkä itsekin oppia jotakin aivan uutta.

Koirat antavat nopeasti anteeksi eivätkä mökötä koskaan. Vaikka hylkäät koiran moneksi tunniksi, se ottaa sinut silti aina yhtä iloisesti vastaan. Oppi numero yksi: Tervehdi rakkaitasi täydellä sydämellä.

Koirat suhtautuvat miltei kaikkeen positiivisesti. Ne rakastavat ruokaa, löhöilyä ja ulkoilua. Mitä pidempi lenkki, sen parempi. Sade, tuuli ja loska eivät hidasta koiran menoa lainkaan. Oppi numero kaksi: Elä täysillä. Unohda negatiivisuus ja hymyile maailmalle.

Koirat tyytyvät vähään. Ne ovat onnellisia löytäessään kepin. Tai kiven. Tai lätäkön. Oppi numero kolme: Riemuitse elämän pienistä hetkistä.

Koirat nukkuvat paljon. Ne torkahtavat milloin kaapin alahyllylle, milloin keskelle lattiaa. Nokosten jälkeen niillä riittää taas virtaa. Oppi numero neljä: Muista levätä ja venyttele kunnolla ennen kuin nouset ylös.

Koirilla on aivan äärettömän hieno elämänasenne. Ne eivät teeskentele, ne uskaltavat näyttää tunteensa ja ne ovat lähellä silloin kun niitä tarvitaan. Jos ne tarvitsevat luun, ne kaivavat, kunnes löytävät etsimänsä.

Minulla ei ole koiraa. Mutta vielä joskus on. Syy tähän haaveeseen on hyvin yksinkertainen: jokainen koira ansaitsee rakastavan kodin, ja jokainen ihminen tarvitsee elämäänsä parhaan ystävän.

Kirjoittaja on Keskipohjanmaan toimittaja.

Ne ovat onnellisia löytäessään kepin. Tai kiven. Tai lätäkön.

#
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »