Paikallisuutiset

Ensihoitajien kokema väkivallan uhka on lisääntynyt – "Työssäjaksamisesta tulisi puhua enemmän"

Dan Sundahl ja Finn'EM-järjestö haluavat lisätä tietoisuutta ensihoitajien ja pelastajien työssäjaksamisesta ja mielenterveyshaasteista

Kun valokuvaajaDaniel Sundahl pyytää kokkolalaisia ensihoitajia miettimään jonkin työuran varrelta erityisen mieleenpainuneen tilanteen, Keski-Pohjanmaan sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymä Soiten ensihoitokeskuksen huoneessa tulee hiljaista.

– Kerran oli sellainen keikka, jossa latukone oli ylikuumentunut ja räjähtänyt potilaan kasvoille niin, että kallo oli nenän kohdalta halki, ja kaveri silti tajuissaan. Kun potilas puhui, kasvot aukesivat tästä kohtaa, pidempään alalla ollut ensihoitaja aloittaa.

Hiljanen hetki.

– Ei sekään kovin helppoa ole, jos pitää kohdata vaikka kuolleen lapsen omaiset, nuorempi kollega jatkaa.

Tulee hiljaista. Nämä eivät ole asioita, joista tulisi puhuttua päivittäin.

Lopulta valokuvausta varten lavastetaan tilanne, jossa potilaan elvytys joudutaan lopettamaan. Itsekin palomiehenä ja ensihoitajana työskennellyt kanadalainen Sundahl kiertää Suomessa ensihoitajien ja päivystystyöntekijöiden työssäjaksamista tukevan FinnEM-järjestön kutsumana valokuvaamassa ensihoidon kohtaamia, henkisesti vaativia tilanteita.

– Se tilanne on tullut omallakin työuralla jo varmasti sata kertaa vastaan. Kun elvytys lopetetaan ambulanssissa, vastuu omaisten kohtaamisesta jää ensihoidolle. Että valitettavasti joudumme kertomaan, että teidän puolisonne tai lapsenne on nyt kuollut. Sellaista ihmisen on vaikeaa omaksua, joten asia täytyy kertoa lyhyin lausein, korkeintaan neljä sanaa per lause. Ne ovat varmasti niitä henkisesti vaativimpia hetkiä työssämme, ensihoidon kenttäjohtajaToni Rikala sanoo.

Useimmiten ensihoidon haasteet ovatkin ihan muualla kuin itse elvyttämisessä.

– Harvoin tilanne sattuu missään jalkapallokentällä, jossa pääsee ajamaan potilaan viereen. Yleensä mennään ahtaan kerrostalon hissiin tai tukitaan tavaraa täynnä olevaan omakotitaloon, selittää 23 vuotta alalla ollutMarko Hanhisalo.

– Tai sitten elvytetään navetassa lehmien katsoessa vieressä, Rikala lisää.

Moottoripyörän satulan kokoinen mekaaninen elvytyslaite Lucas pelastaa ihmishenkiä, mutta sellaista ei ole Soiten jokaisessa ensihoitoautossa, eikä edes jokaisella ensihoitoalueella.

– Kaikkea ei voi saada. Se on kallis laite, ja investointeja tarvitsevat täällä kaikki yksiköt, Rikala sanoo.

Normaaliin ambulanssivahvuuteen kuuluvat kaksi ensihoitajaa eivät voi kahdestaan ylläpitää elvytystä kovin pitkään laadukkaasti, avuksi tarvitaankin usein vapaapalokuntalaisten ensivaste-yksikkö.

Vaikka ensihoitaja joutuu jatkuvasti kohtaamaan työssään myös psyykkisesti kuormittavia tilanteita, työssäjaksamisesta on puhuttu toistaiseksi melko vähän.

– On vain ajan kysymys, milloin meilläkin kuolee ensihoitaja työtehtävissä. Ruotsissa sitä tapahtuu jo. Ensihoitajiin kohdistuva väkivalta on selvästi lisääntynyt meilläkin, sanoo Rikala.

Pelastuslaitokset ovat seuranneet vuodesta 2014 henkilöstönsä raportoimia uhka- ja väkivaltatilanteita. Kahden viime vuoden aikana kasvua tapauksissa on ollut vuosittain 26 prosenttia. Valtaosa painottuu ensihoidon tehtäviin ja suuriin kasvukeskuksiin.

Alle kuukausi sittenSatakunnan käräjäoikeus tuomitsi vankeuteen miehen, joka uhkasi häntä auttamaan saapuneita ensihoitajia taittoveitsellä. Hoitajat joutuivat pakenemaan ambulanssista miehen lähdettyä jahtaamaan. Vuosi sittenmies uhkasi Heinolassa ensihoitajia myrkkykäärmeellä.

– Pelastuslaitoksissa on tiedostettu, että ilmoitusten lukumäärä on vain jäävuorenhuippu, ja tapahtumia on todellisuudessa monikertainen määrä. Liian moni työntekijä hyväksyy väkivallan ja sen uhkan osaksi työtään jättäen ilmoitukset tekemättä, ensihoidon palvelualueen puheenjohtajaJyrki Landstedt kommentoi.

Uhka- tai väkivaltatilanteista valtaosa tapahtuu päihteiden käytön seurauksena, ja yleisemmin yksityisissä asunnoissa ja ambulansseissa.

– Yksi ikävä ja yleistynyt ilmiö ovat alzheimerista tai muista muistisairauksista kärsivät vanhukset, jotka saattavat käyttäytyä väkivaltaisesti ensihoitoa kohtaan ollessaan sekavassa tilassa, Rikala kertoo.

Pelastajien työssäjaksamista ei juuri ole Suomessa tutkittu. Parhaillaan tekeillä oleva Christoffer Ericssonin ensihoitajien myötätuntouupumukseen ja burnoutiin liittyvä tutkimus on ensimmäinen laatuaan. Kuitenkin jo vuonna 2010 Oulun ammattikorkeakouluun tehdyn opinnäytetyön lähtöoletus oli, että uupumus alalla on yleistä, sillä työntekijöiden vaihtuvuus on suurta.

Tutkimuksessa siteerataan ensihoitajaMatti Purhosta, joka sittemmin valittiin vuoden ensihoitajaksi. Hän on lisännyt tietoisuutta alasta muun muassa Pelastajat-dokumenttisarjassa.

– Työnantaja on ymmärtänyt fyysisen kunnon merkityksen, ja sitä on mahdollisuus pitää yllä työpäivän aikana. Mutta henkisen kunnon ylläpito on ollut pitkään retuperällä.

Purhosen mielestä olisi suorastaa kummallista, jos työ ei vaikuttaisi mieleen.

– Työtehtävät ovat lähes poikkeuksetta hätätilanteita. Ei siis ihme, että tältä alalta sairauseläkkeelle lähdön syinä voivat olla myös mielenterveysongelmat ja viina.

Toni Rikala tunnistaa ongelman. Vaikka ensihoidon henkilöstön itsemurhaluvuista ei vielä Suomessa tehty tutkimusta, jokainen alalla toimiva tuntuu tietävän tapauksia.

– Itsemurhat ja avioerot ovat valitettavan yleisiä, mutta niiden yhteyttä työhön on tietysti vaikeaa todistaa. Selväähän se on, että myös 24 tuntia töitä ja kolme päivää toipumista -rytmi voi olla kuormittava. Onkin yleistä, että alalta siirrytään syrjään kun tulee perheen perustamisen aika.