Paikallisuutiset

Yhteiskoulun vastustajat pelkäsivät, että tytöistä tulee poikia eikä kukaan enää huolehdi kodeista tai lapsista – Kälviäläissyntyisellä vaikuttajanaisella, Lucina Hagmanilla, oli vastaus valmiina: "Koivusta ei tule kuusta, vaikka se kasvaa kuusen rinnalla..."

Kun Lucina Hagman oli kahdeksanvuotias, hän näki isänsä pöydällä kirjeen. Kirjeessä isä harmitteli ystävälleen sitä, ettei Lucina ollut poika. Lapsi oli lahjakas, mutta tyttönä hän ei voisi koskaan kehittää itseään tai saavuttaa mitään suurta.

Tyttö kuitenkin osoitti isänsä huolen täysin turhaksi. Hänestä tuli ensimmäisen suomenkielisen yhteiskoulun johtajatar, Naisasialiitto Unionin puheenjohtaja ja yksi ensimmäisistä kansanedustajista. Hän oli perustamassa Martta-yhdistystä, leikkasi hiuksensa lyhyiksi ja edisti toiminnallaan naisten oikeuksia ja tasa-arvoista koulutusta. Kaiken sen hän teki aikana, jolloin naisten paikka oli kotona.

Lucina Hagman, tuttavien kesken Siina, syntyi Kälviällä 5. kesäkuuta vuonna 1853. Hän oli nimismies Nils Hagmanin ja Sofia Nordmanin kuudes ja nuorin lapsi. Kälviä oli hänelle erittäin tärkeä paikka:

"Ethän ollut sen kummempi kuin muutkaan seudut Suomessa, mutta minulle kuitenkin ainokainen paikka maan päällä. Minulle olit koko maailma. Paljon enemmän: paratiisi."

Vaikka Hagmanin isä toimi pitkään Kälviän nimismiehenä, perheessä vallitsi silti poikkeuksellinen työnjako: Hagmanin tarmokas äiti piti metsästyksestä kiinnostuneen miehensä kurissa ja hoiti siinä sivussa osan nimismiehen tehtävistä. Lapsetkin auttoivat kirjoittamalla isänsä virkakirjeitä.

Kun perheen pojat juoksivat pihalla, pikku-Lucina katseli heitä ikkunasta. Hänkin olisi halunnut remuta pihalla, mutta joutui tyttönä keskittämään huomionsa käsitöihin.

Kälviä jäi perheen taakse vuonna 1865, kun Nils Hagman sai siirron Raippaluotoon. Se avasi Lucina Hagmanille uusia mahdollisuuksia, sillä hän pääsi Vaasan tyttökouluun.

Haaveissa siinsi lääkärin ammatti, mutta siihen aikaan lääkäriksi opiskelu oli tytöille lähes mahdotonta. Niinpä Hagman hakeutui vuonna 1871 isosiskonsa Sofian jalanjäljissä Jyväskylän seminaariin suorittamaan opettajantutkintoa. Hän oli silloin 18-vuotias.

Syyt uravalintaan olivat käytännölliset: hänen piti elättää itsensä ja leskeksi jäänyt äitinsä. Köyhän perheen tyttärenä hänellä ei ollut toivoa perinnöstä eikä hyvästä avioliitosta.

Hagmanin opettajanura alkoi Hämeenlinnassa oppikouluun valmistavan koulun johtajana vuonna 1875. Hänen kasvatusnäkemyksensä olivat moderneja: lasta tuli kasvattaa ohjaten eikä rangaisten.

Kun äiti hoiti taloutta, Hagman luki, teki opintokäyntejä ulkomaille ja kävi kirjeenvaihtoa muun muassa Jyväskylässä tapaamansa Minna Canthin kanssa. 1880-luvulla Hagman alkoi osallistua julkiseen keskusteluun. Hän kirjoitti lehtikirjoituksia naisten oikeuksista ja liittyi naisten asioita ajaviin yhdistyksiin.

Hän oli vahvasti sitä mieltä, että naisille kuuluivat samat oikeudet kuin miehillekin. Naisten pitäisi saada käydä kouluja, tehdä haluamaansa työtä, äänestää vaaleissa ja päättää itse elämästään.

"Olin kehitykseni alussa. Maailma probleemeineen oli avautunut minulle ja otin nuoruuden kiihkeydellä osaa naisasian syntyyn, ja sen vastuksiin, sanalla sanoen sen vaiheisiin. En ollut kuin muut nuoret, en harrastanut ulkonäköäni, en vaatteitani, ainoastaan opettajantyötäni, kirjallisuutta ja raittiutta."

Kuopion naiset, joihin Minna Canthkin kuului, olivat marraskuussa 1882 ryhtyneet keräämään varoja yksityistä suomenkielistä lyseota varten. Helmikuussa 1886 Suomen Naisyhdistys järjesti keskustelutilaisuuden, jossa oli tarkoitus sopia uuden tyttökoulun perustamisesta.

Kun Lucina Hagman kuuli, että Suomeen ollaan perustamassa taas uutta tyttökoulua, hän kirjoitti lehteen yhteiskoulua kannattavan kirjoituksen. Tyttökoulun vastustajat olivat sitä mieltä, että yhteiskoulussa tytöistä tulee poikia eikä kukaan enää huolehdi kodeista ja lapsista. Hagmanin mielestä tytöt ja pojat oppisivat samassa koulussa ymmärtämään toisiaan paremmin ja saisivat samanlaiset lähtökohdat elämälleen:

"Koivusta ei tule kuusta, vaikka se kasvaa kuusen rinnalla. Mutta metsä, jossa ne kasvavat rinnakkain, on paljon kauniimpi."

Hagmanin mielestä erot tyttöjen ja poikien välillä eivät loppujen lopuksi olleet kovin suuria ja ne olivat miltei kokonaan kasvatuksen tulosta. Hänen mukaansa tytöt kasvatettiin miellyttämään muita sekä ulkonäöllään että käytöksellään, ja heikkous määriteltiin liian helposti naisille sopivaksi ominaisuudeksi.

Hagmanin ehdotus yhteiskoulusta sai kannatusta, ja tyttökoulun sijaan Helsinkiin perustettiin Suomalainen Yhteiskoulu vuonna 1886. Hagman valittiin sen toiseksi johtajaksi: sukupuolten välisen tasa-arvon vuoksi koulun toisena johtajana toimi maisteri Mikael Johnson.

Hagman hoiti johtajan virkaa toistakymmentä vuotta ja perusti sitten ystävänsä kanssa Uuden Yhteiskoulun vuonna 1899. Oman koulun johtajuudestaan hän luopui vasta vuonna 1938 ollessaan 85-vuotias.

Mutta ehti Hagman tehdä elämänsä aikana paljon muutakin. Hän toimi Naisasialiitto Unionin puheenjohtajana kaikkiaan 23 vuotta, pääsi kansanedustajaksi vuonna 1907 ja oli mukana perustamassa Marttajärjestöä vuonna 1899.

– Marttajärjestö perustettiin hänen johdollaan. Tavoitteena oli rakentaa isänmaallinen kansanvalistusjärjestö, jossa naisille annettaisiin sivistäjän rooli, Kälviän Marttojen puheenjohtajaSaila Niemi kertoo.

Hagmanista tuli yksi suomalaisen naisasialiikkeen keulakuvista. Hänen puheensa vaikuttivat ihmisiin, kuten eräs koulutyttö vuonna 1905 päiväkirjassaan kuvailee:

"Tumma, nyt jo harmahtava tukka, läpitunkeva, sielukas katse, jänteväpiirteinen suu todistivat, että henkilö oli jotakin muuta kuin vain itsekäs, jokapäiväinen pikkusielu. – Ei näkynyt kädessä mitään papereita, ei plakaatteja. Kauas yli joukon kantoi hänen katseensa. Tyynesti, verkkaisesti putoilivat sanat hänen huuliltaan."

Hagman ei mennyt koskaan naimisiin, mutta virkanaisten naimattomuus oli siihen aikaan tavallista.

Hän ei kuitenkaan joutunut elämään ilman perhettä: ensin hän asui yhdessä äitinsä kanssa ja sitten perhe täydentyi lapsilla, kun Hagmanin Tyko-veli jäi leskeksi vuonna 1891 ja hänen kaksi nuorinta lastaan muuttivat tätinsä luokse. Myöhemmin taloon saatiin vielä kaksi lasta lisää, kun Hagman otti 6-vuotiaan Alman kasvattilapsekseen ja antoi veljensä vanhimman pojan asua luonaan tämän opiskelujen ajan.

Hagmanin elämä oli siis täynnä lapsia, vaikuttamista ja merkittäviä tekoja. Jos hän eläisi edelleen, hän olisi Saila Niemen mukaan vaikuttajanainen ainakin omassa maakunnassaan. Hän ajaisi naisten ja miesten välistä tasa-arvoa eikä hyväksyisi syrjintää. Hän voisi olla jopa pääministeri.

Lucina Hagman kuoli kuitenkin 93-vuotiaana vuonna 1946. Jälkeensä hän jätti tasa-arvoisen koululaitoksen.

– Hän, jos kuka, ansaitsee liputuspäivän, jona kunnioitetaan Lucinan itsensä lisäksi suomalaista koulutusta, Niemi toteaa.

Lue täältä aiheesta lisää:

Kokkolan kaupunki on ehdottanut uutta liputuspäivää – Suomalaiset suhtautuvat uusiin liputuspäiviin varauksella kahdesta syystä, ja ehdotuksen läpivieminen on kestänyt pahimmillaan 30 vuotta

Lähteet: Ida ja Riikka Salminen: Tarinoita suomalaisista tytöistä, jotka muuttivat maailmaa, Lucina Hagman: Lucina Hagman kertoo lapsuudestaan Kälviällä, Suoma Pohjanpalo, Tuulikki Jääsalo ja Irma Rantavaara: Suomalaisia vaikuttajanaisia, Anne Ollila: Jalo velvollisuus – Virkanaisena 1800-luvun lopun Suomessa, Eeva Ahtisaari: Yksi kamari, kaksi sukupuolta – Suomen eduskunnan ensimmäiset naiset, Elina Tuomi: Itsenäisiä naisia – 70 suomalaista esikuvaa