Paikallisuutiset

Ylivieskalaissyntyisen tutkijatohtori Kaisu Rättyän mielestä luokanopettajaopiskelijat saavat liian vähän opetusta äidinkielen ja kirjallisuuden opettamiseen: "Näin pienillä eväillä päästämme luokanopettajia maailmalle."

FT, KT Kaisu Rättyä esittää tuntuvaa korotusta luokanopettajaksi opiskelevien äidinkielen ja kirjallisuuden sekä matematiikan opintoihin.

Luokanopettajaopiskelijat saavat liian vähän opetusta äidinkielen ja kirjallisuuden opettamiseen. Tämä näkyy koululaisten lukutaidossa ja lukuinnossa, jota seurataan muun muassa PISA-tuloksissa.

Ongelmaan tietää ratkaisun ylivieskalaissyntyinen, filosofian tohtori ja kasvatustieteen tohtoriKaisu Rättyä, joka on toiminut opettajankoulutuksen alueella kymmenen vuoden ajan ja seurannut opettajankoulutuksen muutoksia.

– Perusopetuksen alemmilla luokilla opettajan täytyy hallita hyvin perustaidot, lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan opettamisesta, jotta oppilaille taataan hyvät ja tasavertaiset edellytykset opintielle jatkossa, hän sanoo.

Rättyä työskentelee kirjallisuuskasvatuksen dosenttina Tampereen yliopistossa ja aiemmin hän työskenteli Itä-Suomen yliopistossa. Hän on tehnyt selvityksen suomalaisten luokanopettajaopiskelijoiden opintojen sisältämästä äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksen sisältöopetuksesta. Tutkimusartikkeli julkaistiin viime vuonna.

On aika kauhistuttavaa ajatella, että näin pienillä eväillä me päästämme luokanopettajia maailmalle.

Selvitys paljasti, miten 300 opintopisteen kokonaisuudesta vain 6–10 opintopistettä kohdentuu äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksen opiskeluun. Tämä on vain 2–3,3 prosenttia 5 vuoden opinnoista.

– On aika kauhistuttavaa ajatella, että näin pienillä eväillä me päästämme luokanopettajia maailmalle. On nähty, että tämä ei riitä. Äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksen sisällöt ja taidot ovat hyvin kaukana lukiosta valmistuneiden ylioppilaiden osaamisesta, Rättyä sanoo.

Joissakin yliopistoissa on toki mahdollista valita lisäopintojaksoja 25 opintopisteen verran äidinkielestä ja kirjallisuudesta, mutta näiden opiskelijoiden määrä kaikista koulutukseen hyväksytyistä on pieni.

Myös ero aineenopettajien koulutukseen on suuri, sillä he opiskelevat 60 opintopistettä suomen kieltä, 60 opintopistettä kirjallisuutta ja 60 opintopistettä pedagogisia opintoja.

– Silti luokanopettaja opettaa perusopetuksen äidinkielen ja kirjallisuuden tunneista 80 prosenttia, Rättyä huomauttaa.

Ammatillisia valmiuksia antavien opintojen määrää pitäisi Rättyän mielestä selvästi nostaa. Nyt ne on säädetty vain 60 opintopisteen laajuisiksi, ja tätä määrää eri yliopistot jakavat eri tavoin eri oppiaineiden kesken.

Rättyän mielestä ongelmaan pitäisi puuttua korottamalla 60 opintopistettä niin, että äidinkielen ja kirjallisuuden opintoihin kohdennettaisiin 15 opintopistettä ja saman verran matemaattisiin aineisiin.

– Ratkaisuehdotus ei vaadi rahallisia satsauksia, koska tutkintoon kohdistuva rahoitus tai kustannukset eivät muutu, Rättyä sanoo.

Kun Suomessa valmistuu vuodessa noin 200 uutta luokanopettajaa, olisi järkevämpää vaikuttaa opettajakoulutukseen. Opettava henkilökunta on jo palkattuna yliopistoissa, joten lisärahoitusta ei tarvita. Tällaisia ratkaisuja on jo tehty muissa Pohjoismaissa.

– Perusopetuksen oppiaineisiin liittyvien opintojen määrän nostamisella voisi olla myös vaikutusta koulutuksesta saatuun kuvaan ja alan houkuttelevuuteen, Rättyä sanoo.

Hän on ollut asiasta yhteydessä opetusministeriöön sekä tiede- ja kulttuuriministeriöön. Valtakunnallinen linjaus ja lainsäädännöllinen muutos luokanopettajan pätevyysvaatimuksiin yhtenäistäisi samalla eri yliopistojen käytännöt. Kyseessä olisi sisällöllinen uudistus, joka tarvitsee tehdä vain kerran.

– Näin pystyttäisiin kehittämään koulutusjärjestelmän tuottamia valmiuksia luku- ja kirjoitustaidon opettamiseen ja kehittämiseen kokonaisvaltaisesti ja valtakunnallisesti ilman erillisrahoitettuja projekteja, jotka pystyvät tavoittamaan vain osan toimessa olevista opettajista. Yleensä sellaiset, jotka jo ovat asiasta innostuneet.

Kokkolan Yliopistokeskus Chydeniuksessa luokanopettajaopiskelijat opiskelevat äidinkieltä ja kirjallisuutta 6 opintopisteen verran. Sen lisäksi opintojakson sisälle on lisätty lukemaan ja kirjoittamaan ohjaamisen kurssi.

– Totta kai lisäopinnot olisivat kohdillaan, mutta miten tapahtuu se tasapainottelu 60 opintopisteen sisällä, mitä otetaan sitten pois, yliopistonopettaja Marjaana Leivo pohtii.

Lisäksi osa yliopistokeskuksen opiskelijoista erikoistuu esi- ja alkuopetukseen, jossa on yhtenä osana esi- ja alkuopetuksen äidinkieli ja kirjallisuus. Erikoistumisopintojen laajuus on 25 opintopistettä, jonka osa opiskelijoista sisällyttää 300 opintopisteeseen tai opiskelee sivuaineena.

– Luokanopettajakoulutus tarjoaa perusvalmiuksia ja ammatillinen kehittyminen edellyttää, että opettaja työssä ollessaan osallistuu täydennyskoulutukseen, Leivo sanoo.

Usein lukuintoon vaikuttavat oppimisvaikeudet. Siksi Leivon mielestä olisi tärkeää, että luokanopettajan työn tukena koululla on myös erityisopettaja.