sunnuntai 19.9.2021 | 04:44
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kulttuuri

Kirja-arvio: Antti Nylénin Kolme pyhää on kuin lepoloma kärjekkäiden puheenaiheiden perässä juoksemisesta – kiihkoton pohdiskelu tarjoaa mietittävää tässä ajassa

Anni Saari
Pe 27.12.2019 klo 14:00 | päivitetty pe 14:09

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjat. Antti Nylén: Kolme pyhää. Kirjapaja 2019.

Esseeproosan lukeminen on ihanaa. Rauhallinen, perusteltu ja pohdiskeleva teksti on yhtä kaukana kärjekkäästä somehuutelusta kuin vesi tulesta.

Erityisen ihanaa lukeminen on silloin, kun kirjoittajana on Antti Nylén. Hän onnistuu aina kirjoittamaan niin, että lukija jossain vaiheessa huomaa miettivänsä käsiteltävänä olevaa aihetta itse. Nylénin kanssa ei tarvitse olla samaa mieltä, tekstistä voi silti nauttia. Mielipiteiden esittäminen on ylipäänsä esseessä toisarvoista. Tärkeämpää on aiheen pohdiskelu, vapaus ajatella.

Kolme pyhää käsittelee nimensä mukaisesti kolmea pyhimystä: ensimmäistä kristillistä marttyyriä Stefanosta, 1200-luvun vaihteessa elänyttä Franciscus Assisilaista ja 1400-luvun Ranskassa vaikuttanutta Jeanne d'Arcia. Nämä nimet ovat tuttuja jokaiselle vähänkään kristinuskon historiaa tuntevalle.

Nylénin teos ei kuitenkaan ole historiateos tai pyhimysten minielämäkerta. Henkilöiden elämistä kerrotaan kyllä tärkeimmät vaiheet, mutta pääpaino on siinä, mitä annettavaa heillä tässä ajassa voisi olla.

Stefanos, Franciscus Assisilainen ja Jeanne d'Arc olivat aikansa radikaaleja. He eivät tehneet niin kuin kirkko opetti. Stefanoksen virhe tosin oli suorapuheisuus, koska kristillistä kirkkoa ei organisaationa tuolloin ollut olemassa. 1200-luvulla oli, ja Franciscus olisi Nylénin mukaan ollut tyytyväinen marttyyrin osaan. Hänellä oli kuitenkin tukijansa, ja hänen sallittiin jatkaa toimintaa, joka johti kerjäläisveljeskunnan syntyyn.

Jeanne d'Arcin kohtaloksi sen sijaan koitui inkvisitio 1400-luvulla. Soturina kunnostautunut nuori tyttö auttoi vapauttamaan Ranskan Englannin hallinnasta, mutta ei suostunut kirkon vallan alle vaan julisti olevansa ihan itse puheissa Jumalan kanssa. Se ei käynyt. Parikymmentä vuotta Jeannen murhaamisen jälkeen kirkko julisti päätöksensä vääräksi, ja syntipukiksi valjastettiin tuomiovalta.

Tämän Nylén kuvaa rehellisesti. Ja miksipä hänen pitäisikään keskiaikaista kidutuskoneistoa puolustaa, vaikka on katolisen kirkon jäsen 600 vuotta myöhemmin?

Yksi syy siihen, että katolinen kirkko edelleen on olemassa, on sen kyky sulauttaa poikkeavat aatteet oppiinsa. Pyhimysten kautta kirkko on voinut kehittyä eteenpäin.

Antti Nylén
Esko Jämsä

Jos pyhimystä satoja vuosia hänen elinaikansa jälkeen muistetaan, siihen täytyy olla jokin syy. Franciscus Assisilaisen äärimmäisen köyhyyden ihannointi, jota Nylén eläytyvästi kuvaa, tuntuu tässä ajassa edelleen radikaalilta. Rahatalouden kritisointi taas kuulostaa Nylénin pohtimana yllättävän ajankohtaiselta:

Rahan jälkeen jokaisesta suhteesta tulee samanlainen, yhtä anonyymi; raha alkaa värittää jokaista tekoa, alistaa kaiken omalle logiikalleen: mitä maksaa, onko varaa, kannattaako?

Jean d'Arcin yhteyksiä tähän päivään Nylén punoo vertaamalla tätä Greta Thunbergiin. Nuoren tytön kyky ja rohkeus haastaa miehinen valtakoneisto onkin molemmilla poikkeuksellista, mutta koska Jeannen vaikuttimena oli usko, on vertailu jossain määrin epäreilu.

Jean d'Arcia poliittisena hahmona Ranskassa käyttää Nylénin mukaan äärioikeisto, mutta hänelle Jeanne on nimenomaan uskonnollinen hahmo.

Tekstistä huokuu Nylénin monipuolinen sivistys. Hänen näkökulmansa on niin paljon laajempi kuin lyhytnäköisessä puheenaiheiden perässä juoksemisessa, että tekstin äkilliset leikkaukset nykypäivään tuntuvat irvokkaalta. Franciscusta Nylén nimittää ex-hipsteriksi, ja Jeannen elämän viimeiset puoli vuotta "on dokumentoitu paremmin kuin yhdenkään 2010-luvun tubettajan yksikään meet & greet."

Nylén ei jää rypemään rinnastuksiin. Hän vain toteaa. Tällainen on esseistin rooli.

Laajanäköisyys näkyy myös siinä, miten Nylén kirjoittaa Jumalasta. Kyse on asiasta, jota eivät kirkkojen tai aikojen rajat määritä.

Haluan asioiden todellisen asioiden asian, kivenkovan realiteetin, olosuhteen tai luonnonvakion, seinän, jonka läpi ei voi kävellä, ei edes nähdä.

Nylén ei hetkeäkään saarnaa eikä käännytä. Silti tuntuu, että hän saattaa pohdinnoissaan olla lähempänä kristinuskon ydintä kuin ne, joilta löytyy ulkoa opeteltu raamatunlause joka tilanteeseen.

//27.12. kello 14.09 Korjattu otsikkoa.

#
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »