perjantai 10.4.2020 | 12:10
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Päivyri

Elämää poikkeusoloissa – Poikkeustilanne perheessä herättää kysymyksiä ja joskus myös vastauksia: Kommentoi ja osallistu, miten arki teillä rullaa

Blogia kirjoittava toimittaja on viiden lapsen äiti, kahden lapsen mummo, vaimo, tytär riskiryhmään kuuluvalle isälleen ja lapsenlapsi niin ikään riskiryhmään kuuluvalle tummulle.

Ti 17.3.2020 klo 15:47 | päivitetty to 12:33

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Täällä pääset kurkistamaan ihan tavallisen kokkolalaisperheen arkeen. Miten arki suttaantuu kaiken maailman valmiuslakien ja poikkeusaikojen pyörityksessä.

Perheeseen kuuluvat viisikymppinen toimittajaäiti, kulttuurialalla työskentelevä iskä sekä lukiossa opiskeleva tytärykkönen, yläkoululainen tytärkakkonen ja hännänhuippuna alakoululainen poika, kaksi aikuista poikaa ovat jo omiin koteihinsa muuttaneet.

9.4.2020 torstai

Nyt on meneillään kiirastorstai eli torstai ennen pääsiäisen pyhiä. Vietetään sitä sitten mistä vinkkelistä tahansa, niin pääasiahan on se, että kukin viettää ja antaa kaverille tilaa viettää kiirastorstaitaan kuten tykkää.

Kiirastorstaina osa ihmisistä ajaa mekkaloiden ja hälisten kiiroja eli pahoja henkiä pois pihapiiristään sekä valmistaa tallissa tarjottavaa pääsiäisnoidille. Osa hiljentyy uskonnollisen murheen ja iloisen ylösnousemuksen äärellä. On toki olemassa myös paljon ihmisiä, jotka ottavat kiitollisina vastaan ylimääräiset vapaapäivät ilman sen kummempia korkeita ajatuksia. Taitaa olla niin, ettei taaskaan ole sitä yhtä ja oikeaa tapaa olla ja elää, vaan kukin löytää itselleen sen kaikista parhaimman. Tärkeintä kuitenkin on se, että kunnioitetaan kaverin tapaa viettää pyhiään juuri niin kuin tykkää, vaikka se tapa sitten omasta vinkkelistä tuntuisi kuinka pähkähullulta hyvänsä.

Ei, ei ole pakko sanoa ääneen mitä ajattelee toisen tavasta elää ja pyhiänsä viettää.

Kun piisalle kauan katsoo sisällä kodin nurkkia, löytyy jos mitä remontti ja kunnostus projektia.
Minna Mustonen

Etäkoulun pyörittäminen kotioloissa ja kaikenlaisten kodin ulkopuolisten aktiviteettien väheneminen nollaan on tuonut mukanaan myös Mustosten pirttiin mielettömän remontointibuustin. Helmiponttia on asennettu paikoilleen, kylppärin uutta kattoa laudoitettu ja ihan kohtsilleen aloitetaan huikea maalaus- ja tapiseerausurakointi.

Armottoman kevätauringon pakottamana ajattelin tarttua myös yhteen erityiseen inhokkiini, ikkunanpesuun. Myönnän heti suoralta kädeltä, että sitä puuhaa inhoan yli kaiken. Käyköön inhoon selitykseksi vaikkapa se, että vanhassa talossa ikkunanpesu on aina niin pirullista, kun akkunat joutuu paikoiltaan pois nostelemaan. Toisaalta lopputulos palkitsee, eipä ole mukavampaa tunnetta kuin katsella ulos kristallin kirkkaista ikkunoista, ihan kuin ei lasia olisi ollenkaan. Älkääkä vain sanoko, että vaihdata ikkunasi uusiin ja pääset helpommalla, se ei ole vaihtoehto vanhaan taloon.

Silmät ovat sielun peili ja vanhan talon ikkunat ovat sen sielu.

Virtuaalimatkustaminen on tulevaisuutta ja miltei päästötöntä (jos ei pojan ja Maunokissan päästöjä laske). Virtuaalimatkoilla pääsee suitsait vaikka avaruuteen tai meren syvyyksiin. Aivan Mahtavaa!
Minna Mustonen

On tullut aika päättää Elämää poikkeusoloissa-blogi.

Poikkeusolo ei minnekään ainakaan toistaiseksi pääty, jatketaan elämää ohjeistusten mukaan, ihan kuten olemme tehneet tähänkin saakka. Luulen, että poikkeusolot ja tämä meidän yhteinen kokemuksemme taistelussa koronavirusta vastaan on tehnyt meistä piirun verran parempia ihmisiä. Olen täysin varma, että jatkossa osaamme antaa arvoa kaikille niille tuiki tavallisille, normaalioloissa itsestään selvinä pitämille asioille.

Ajatelkaas, jo ihan kohta voimme istua pimenevässä teatterisalissa rinta rinnan odotellen esityksen alkamista. Ajassa tulevassa voimme mennä kuuntelemaan hyvää musiikkia, tilata tiskiltä tilkkasen valkoviiniä ja istahtaa pöytään vieretysten muiden ihmisten kanssa. Piakkoin voimme kierrellä kirpputoreja ja ihastellen kaikkia kauniita täydellisen tarpeettomia tavaroita. Kohtapuoliin pääsemme lounastunnilla porukassa syömään ja nauramaan niin, että meinaa kyljet haljeta.

Ihan pian koko koronakurimus jää muistoksi vain, mutta meillä kaikilla on se tieto, että elimmepä kummallisen ajanjakson ja selvisimme siitäkin.

Siitä tiedämme myös sen, että yhdessä me selviämme ihan mistä vain.

8.4.2020 keskiviikko

Etätyöt kotosalla jatkuvat ja jatkuvat. Tietysti tällaisena pitkään pätkätöitä tehneenä se paikka missä töitä teen on ollut useasti jotenkin toisarvoista. Pääasia on ollut sillä, että töitä on ja ne tulee tehdyksi. Se, olenko istunut ja kirjoittanut kahvilassa, pellon laidalta tai tallin rappusilta on ollut jotenkin aina jotenkin tämä ja tuo.

Vakityöpaikan ja oman työpisteen saaminen on ollut arjen luksusta. Kuinka mukavaa onkaan ollut laitella julisteita seinille ikiomalla työpisteellä. Saada kolme näyttöä ikiomalle työpöydälle ja oma huikean hyvä työtuoli. Kävi oikein työterveydestä fysioterapeutti antamassa ohjeistuksen, mittanauhalla mittomassa kuinka ja minkälaisissa asennoissa töitä tulee tehdä, jotta niskat ja muut ihmiskropan osaset pelaisivat mahdollisimman hyvin ja pitkään.

Työpöytäni on ollut myös nouseva, eli vaihtoehtona on ollut se, että voin halutessa työskennellä seisaaltaan. Kuinka luksusta ja ihanaa. Näitä aikoja tällä hetkellä kaiholla muistelen, kun pakaran alla on kova keittiöjakkara ja läppäri hartialinjalleni hiukkasen liian korkealla. Kyllä, myönnän oitis, jos nämä on suurimmat huolet, niin se on ihan kuin ei olisi huolia ollenkaan. Totta, ihan totta!!

Tulee kuitenkin muistaa se, että kaiken tämän koronakurimuksenkin keskellä täytyy pitää huoli monista asioista, ihmisistä ja tekemisistä. Mutta ennenkaikkea täytyy muistaa pitää huolta itsestä.

Kun niin tutusta ihmisestä huolta pitää, niin voi sortua hetkellisesti ihan hemmottelun asteelle saakka. Tarkkana kuitenkin täytyy olla, itselleni on hiukkasen jo huono tapa muodostunut itseni hemmottelusta, myönnän.... liikaa hyvää ruokaa ilman riittävää liikuntaa. Täytyy ottaa hemmotteluun mukaan liikunnan lisääminen, vaikka se alkuun tuntuu hemmottelun sijasta ehkä pikemminkin rangaistukselta.

Soveltavan etäkoulun päiväohjelmaan kuuluu polttopuiden nakkomista puuvajaan.
Minna Mustonen

Mielettömistä kuutamoöistä on saanut parina yönä nauttia. Kuu-ukon turilas pitää valvomassa ja haluaa leveällä naamallaan nauraa hereillä tillottavalle ihmiselle. Eipä siinä mitään, komea on ollut täysikuu katsella. Myös mukavasti on tähtitaivaalta erottunut Venus-planeetta pällistelijälle. Vaikka ei tähtitieteestä ymmärtäisi tuon taivaallista, niin ylös kannattaa näihin aikoihin tähyillä. Ihan pian meillä on täällä kirkkaat kesäyöt eikä kauniista tähtitaivaasta ole juhannuksen tietämillä kuin muisto vain.

Ihanasti antaa lähestyvä kevät merkkejään itsestään. Rannassa on jäätä enää nimeksi asti. (Kumma kyllä, että jäitä piisaa isäni pilkkijakkaran alle. Ei usko ukko millään kevään saapuneen, pilkkii siikaa savustettavaksi niin antaumuksella, että saa nähdä milloin olemattomiin jäihin mulahtaa.)

Palleromummo nauttii estottomasti kevätauringon hyväilystä poskiparrassa.
Minna Mustonen

Eilen keväisessä vesisateessa katselin pellolla istuskelevaa läpimärkää joutsen pariskuntaa. Märkyydestä ja harmaudesta huolimatta jotenkin niin onnellisilta näytti tuo yhdessä istuskeleva pari. Miettivät varmasti jo kovaa kyytiä sitä, mihin pesän rakentavat ja kuinka monta munaa hautovat. Veikkaan, että kolme poikasta tulee tänäkin vuonna, ihan kuin on tullut aiempinakin vuosina.

7.4.2020 tiistai

Kyllä pitää luonnon olla ihan tuommoinen risuhampaillaan naureskeleva kuraputtinen pöllönkäinen. Mitä laitaa siinäkin on, että vuosien ajan olemme keränneet virvontavitsakset mielettömien lumihankien keskeltä?

Likipitäen, joka vuosi on ollut reittä myöten lunta juuri parhailla pajunkissa-apajilla. Olemme joutuneet jännittämään, että ennättääkö oksiin tulla ollenkaan muhkeita pajunkissoja, vai mennäänkö pelkillä höyhenkoristeisilla risuilla virpomaan.

Tänä vuonna olisi paljaat ojanpientareet täynnä täydellisen mahtavia pulleita pajunkissoja. Ohi kulkiessa ikään kuin huutelevat: "Tule vain ja kerää". Pyh ja pah, sen kerran kun ei saa lähteä virpomaan, niin näin sitten käy.

Täytyy muutama oksa itseä ilahduttamaan käydä hakemassa.

Tosiaan Soiteltakin muistuttivat, että ei lähdetä virpomaan. Ei siis mennä kenenkään oville kulkemaan. Ei edes ajatella sitä, että emmehän me mene sisälle. Siis tänä vuonna EI virvota, ainakaan livenä.

Osa porukasta taitaa somen kautta laittaa menemään mukavia virvontameininkejä.

Niin miten niin virpomaan vasta nyt, saattaa joku kysäistä. Kaikkihan sen tietävät, että ihan oikea virvontapäivä on ensi lauantaina, vaikka osa porukkaa höpäköi virpomaan jo palmusunnuntaina.

Niin tai näin, tänä vuonna jos koskaan virvotaan ja varvotaan, tuoreet terveet, hyväksi tulevaksi ja terveiksi päiviksi ihan joka iikalle. Mutta virvotaan etänä tai pelkin ajatuksin.

Kaikkeapa sitä luonnossa löytyykin.
Minna Mustonen

Koronakurimuksen mukanaan tuomat haasteet todella tuntuvat jokaisessa kodissa. Tavoitteena ja pääasia tietysti tässäkin hetkessä on siinä, että pysytään terveinä.

Mutta onhan sitä paljon muutakin.

Omaan arkeen ulottuu juuri päättyneet yt-neuvottelut ja niiden tulos, joka yksiselitteisesti kertoo, että lomautuksia on tiedossa. Se on karua, mutta väistämätöntä.

Kun alkaa yrityksissä rahan tulo tyrehtymään, niin koitetaan porukassa löytää mahdollisimman hyviä ratkaisuja, joilla koitetaan turvataan toiminta, meillä siis sanomalehden ja verkkolehden ilmestyminen.

Tottahan se on, että lomautus osuu huonoon kohtaan, uutisoitavaa ja dokumentoitavaa asiaa on enemmän kuin koskaan.

Vaan ei se käy valitus eikä napina, kaikki on koronakurimuksen syytä.

Soveltavan etäkoulun puutöissä on vuorossa linnunpöntön rakentelua.
Minna Mustonen

Samassa veneessä me olemme kaikki. Kuitenkin myös tässä ajassa pitää jälleen muistaa, me selviämme tästä.

Luovuttaminen ei ole edes vaihtoehto. Eteenpäin mennään vaikka syjän märkänis, sanoi joku jossakin.

Itse ajattelen sillä tavoin, että nyt olemme hiukkasen kuin sellaisen hirviän nopeaa kulkevan junan kyydissä. Ei passaa katsoa ikkunasta ulos ihan ratapenkkaan, alkaa huimaamaan se vilistys. Pitää osata katsoa suoraan eteenpäin ja kauemmas, silloin pystyy hallitsemaan edes hiukan sitä vilinää.

Huolimatta monista harmillisista jutuista, pitää muistaa, että maailmassa on paljon hyvää.

Minä aion paistaa porkkanakakun.

6.4.2020 maanantai

Ihan olen hurahtanut jo sevon, että monesko viikko ja monesko päivä tätä koronakurimus- ajanlaskua on meneillään.

Oli miten oli, nyt on nyt ja maanantaista viikko alkaa. Piti oikein itseään ilahduttaen laittaa himppusen verran sievempi mekko päälle, korut kaulaan ja pienen pieni tippa hajuvettä ranteen syrjään tuossa aamusella kun työpaikan aamukokoukseen tälläydyin.

Kukaan ei huomannut mitään ja miksipä olisikaan, kaikki kokoukset suoritetaan nykyään etänä ja alkaa pikkuhiljaa pää happanemaan kun ei oikeita ihmisiä näe missään muualla kuin kaupassa. Toisaalta isossa perheessä yksinolo on sellaista luksusta, ettei sitä osaa edes piisalle arvostaa, mutta sosiaalisena ihmisenä sitä kaipaa sellaista aivan normaalia olotilaa.

Kaipailee tässä hetkessä ihan tavallista hengailua kahvilassa miettien, että ottaisiko Budapest-leivoksen kahvin kyytipojaksi vai menisikö tänään kahvin ja bébén voimalla. Entäs sitten laiskat kuljeskelut kirpputoreilla jokaista nuttua, verhoa, kippoa ja kappoa käpistellen? Satunnaisia törmäämisiä ihan tuntemattomien ihmisten kanssa ja heittäytymisiä keskusteluihin milloin mistäkin. No, niiden aika on vielä tulossa, siihen uskon ja luotan.

Mutta todella nopeasti alkaa tätä uutta aikaa ja kaikkia rajoituksia pitämään ihan normaaleina sekä tavallisina.

Televisiosta tuli ohjelma missä käteltiin ja halailtiin antaumuksella, ihan pisti ihmetyttämään, että onhan kumma kun noin vain ja tuolla lailla lähekkäin ollaan ihan tavallisessa arjessa.

Palaammekohan enää koskaan tuohon aikaan? Toivottavasti.

Allia hymyilyttää lähestyvä kevät.
Minna Mustonen

Etäkoulussa puhaltelevat uudet tuulet. Kuluvalla viikolla alakoululaisen on aika ottaa Teams käyttöön. Teams on sovellus, jolla esimerkiksi itse osallistun suurimmaksi osaksi etäkokouksiin sekä kaikenlaisiin yhteydenpitoihin kodin ulkopuolelle.

Saapas nähdä kuinka käy? Toisaalta vaikka uppiniskaisen pojan vintiön saaminen äidinkielen lukutehtävän pariin, matematiikan prosenttilaskujen lumoihin, enkun sanojen ja kieliopin pariin on hitusen verran haasteellista. Taitaa hänen osaaminen olla juuri noissa sovelluksissa, appseissa ja erilaisissa kytkennöissä.

Lukiolainen kuuluu myös välillä tuhahtelevan yhteyksien ja hankalasti palautettavien tehtävien kanssa.

Suurta huolta tottakai kannamme jokaisesta koronavirukseen sairastuneesta ja olemme vilpittömän iloisia jokaisesta parantuneesta. Maailma on täynnä suuria ongelmia ja huolia, mutta saahan sitä harmistua pienemmistäkin ja henkilökohtaisista asioista.

Ei sitä käy kiistäminen, että harmittaa himppusesti se, kun toiseksi vanhin poikani valmistuu ensi kuussa hammaslääkäriksi ja valmistujaisjuhlallisuudet on nyt peruttu. Peeveli vieten. Toisaalta pääasia on se, että valmistuvat ajallaan ja saamme hyviä lääkäreitä työskentelemään. Mutta olisihan se ollut mukava äidinkin pasteerata kauniissa mekossa juhlaillallisella.

No, kaikelle on aikansa ja paikkansa.

Joskus on vain pakko ajaa satamanportille ihailemaan auringonlaskua. Ennen pääsi katsomaan jäitten lähtöä aallonmurtajalle saakka, nyt matka tyssää portille.
Minna Mustonen

Kuluvalle viikolle on luvassa hävyttömän mukavia lämpötiloja. Kevät taitaa tulla ihan rytinällä perille asti.

3.4.perjantai

Joka viikkoinen ihmetys... taas on perjantai. Viikot vilistää, että silmissä sumenee, niin se vain menee.

Olipa sitten poikkeusolot eli ei niin välillä tuntuu, että elämä on yhtä perjantaita. Eikä siinä mitään, eikös se ole viikonpäivistä mukavin?

Koronakurimuksen aiheuttama poikkeusolo tuo tullessaan lähes päivittäin uusia rajoituksia ja uusia käyttäytymismalleja. Mielenkiintoista on nähdä kuinka hyvin ja millä lailla ne jäävät käyttöön, sitten kun kaikki taas normalisoituu.

Ken elää, se näkee.

Kiva puuha on bongailla kauniita rakennuksia vaikkapa auton ikkunasta. Tiedätkö mikä ja missä?
Minna Mustonen

Etäilevän ja eristäytyneen ihmisen viikon kohokohdaksi muodostunut kaupassakäynti on joka kerta mukanaan tuonut yllätyksen. Nyt pleksilasein eristetyillä kassalinjastoilla maksupäätelaite sylkäisee itsekseen kuitin asiakkaalle. Hyvä keksintö, siinä jälleen vähenee kontaktipinta ihmiseen. Luulen, että tulevaisuudessa entistä enemmän siirrymmekin itsepalvelukassoihin kokonaan.

Toistaiseksi yritän kaupassa löytää ihka oikean kassan käyttöön, jotenkin onnistun isojen ostosten kanssa töppöilemään tuon itsepalvelupäätteen käytössä luvattoman paljon.

Kaupan maitotiskillä juttelin käsidesiltä väkevästi tuoksahtavan setän kanssa. Ei ollut isäntä varmasti käsiinsä alkoholia holvannut, vaan oli tainnut ottaa yhden jos toisenkin neuvoa antavan ihan perinteiseen malliin siäisesti ennen kauppaan tuloa. Sanoi minulle, että näytän ihan hänen entiseltä kansakoulunopettajalta. Opettaja oli ollut kuulemma mukava ja jämpti ihminen.

Kiitin kauniisti, kukapa meistä ei haluaisi näyttää mukavalta ja jämptiltä entiseltä kansakoulunopettajalta, josta oli jäänyt uppiniskaiseksi pojannaskaliksi tunnustautuneelle ikämiehelle mukavia muistoja. Siinä ventovieraan ukon turinointia kuunnellessa ja turvaväliä säällisesti pitäessä mietin myös sitä, että kuinkahan nopeasti me lopetammekaan kokonaan ihmiskontaktit. Vilpittömästi toivon, ettei niin käy minun elinaikana.

Vaikka erilaiset tietotekniset apuvälineet, somet ja kaikki etäyhteydet korvaavat viestintää todella paljon, niin kyllä elämän suola ja pippuri on ihan oikeiden ihmisten tapaamisessa. Siinä ulotteisuudessa, että voi omin silmin nähdä, haistaa ja kokea toisen ihmisen läsnäolon.

Ison perheen keskellä elävänä ei välttämättä huomaa tai edes ymmärrä sitä, miten näinä aikoina etsitään, haetaan ja toivotaan ihmiskontakteja.

Eristyksistä huolimatta koitetaan silti jaksaa reippaina eteenpäin.

Noudatetaan kaikkia annettuja ohjeita, rajoituksia ja vältellään ihmiskontakteja. Mutta muistetaan samanaikaisesti pysyä ihmisinä toinen toisillemme.

Mukava sana ja ystävällinen hymy on hyvä lahjoittaa eteenpäin, vaikka sitten ihan tavallisen harmaa arjen keskellä ja etäältä.

Lammasmummut eivät ulkoilusta perusta. Kurvaavat mahanalus jalkoja täynnä ja täysillä takaisin sisälle.
Minna Mustonen

Koronakurimuksesta ja poikkeusoloista huolimatta, elämä jatkaa kulkuaan ihan normaaleissa asioissa. Nuorempi lapsenlapsistani pääsi isojen poikien kaartiin. Hammasrivistöön aukesi ihka ensimmäinen veräjä ja se jos mikä on juhlan hetki.

Se on hetki pienen pojan elämässä, jolloin ei olla enää ihan pieniä, toisaalta ei ihan vielä hirmuisen isojakaan.

Ensimmäistä irronnutta maitohammasta kouran pohjassa ihmetellessään pieni ukon turilas tietää, että on juuri sopivan mahtava.

2.4.2020 torstai

Niin mieluusti kuin sitä kaikesta kurjasta ja tympeästä, mieltä mustaksi vetävästä asiasta syyttäisi tuota koronakurimusta, niin nyt ei voi. Voidaan syyttää pelkästään äitiluontoa ja kurjia sääoloja mieleen hiipivästä apeudesta. Varmasti jälkeenpäin kun tätä ajanjaksoa mietiskelemme ja löydämme useita erilaisia sävyjä, mutta ihan tässä kummallisuuden ja poikkeusolojen keskipisteessä vauhti jotenkin silmät sumentaa ja tekee kaiken täydellisen harmaaksi.

Kaikkiaan on tämä ollut outo talvi. Jotenkin talvi, joka ei koskaan tullutkaan, paitsi sitten keväällä vasta.

Mitä laitaa mukamaste tuossakin on, että kun jo ennätämme riemuisalle kevätmielelle ja nautimme täysillä auringonpaisteesta ja lähipurojen solinasta, nakkaa taivas niskaan sakean lumihunnun? Yhtään mitään huolimatta ja täydellisesti välittämättä siitä, että kellot on siirretty kovan porun saattelemina kesäaikaan.

Minne tästä takatalvesta voi valittaa? Heti lähtee reklamaatio.

Kun oikein tarkasti katsoo, niin kuvan keskellä näkee viirupöllön.
Minna Mustonen

Luonnosta aika moni näinäkin aikoina ammentaa voimaa, virtaa ja elämänhalua. Niin pitääkin, se on meidän etuoikeutemme, osata, saada ja kyetä nauttimaan vaihtelevasta luonnosta.

Minä olen päättänyt jo vuosia sitten, että olen hyvä valokuvaaja. Paljon kuljen ja kuvaan sattumuksia ja tunnelmia talteen. Tiedän kyllä, että äkkivääränä ja hiukkasen huitukkaisena olen tähän tarkkuutta vaativaan työhön aivan liian nopea ja samanaikaisesti liian hidas.

Tunnelma, mikä on juuri siinä hetkessä saattaakin näyttäytyä kuvaruudulla vallan joltakin muulta.

Päivänä eräänä ajoin pihaani ja kasvimaan huitteilta nousi siivilleen hirveän suuri lintu. Tunnistin sen oitis joksikin pöllöksi, kenties kyseessä oli viirupöllö.

Lumouduin ja syöksyin linnun perään ikuistamaan tämän historiallisen hetken. Ensimmäistä kertaa näin pöllön luonnossa livenä, ihanaa.

Se lensi pätkän matkaa ja laskeutui lähikoivikkoon. Sain tallennetuksi uljaan eläimen kuvaan. Tai ainakin minä tiedän, että se on kuvassa. Uskokaa tai älkää komea oli lintu.

Ymmärrän kyllä, ettei otoksellani vuoden luontokuvaa voiteta, nimittäin parhaalla tahdollakaan ei valokuvasta tajua eikä hahmota, että pöllöhän se siellä lymyää.

Samoin kävi kun kuvasin koskemattomalla hangella taivaltaneen herra Variksen varpaanjälkiä. Hetken tunnelma nappasi mukaan ja aistin jotenkin herkkää kevään kopsuttelua.

Lopputuloksena on valokuva, jossa on muutama hatara linnunjalan painallus ja yksi puoliksi haudattu kissankakka.

Totuus on joskus hetkeä kummallisempi. Luulin vanginneeni kevään tulon, todellisuudessa kuvassa on kissankakka ja muutama variksen varpaan jälki.
Minna Mustonen

Siihen se on vain totuttava tässä elämässä, että ei mene ihan kaikki aivan aina putkeen.

Kotosalla etäkoululaisten riveissä on ollut myös hiukkasen napinaa etäyhteyksien toimimisesta tai toimimattomuudesta. Ymmärrettäväähän se on, että sapettaa kun tietokoneyhteydet poikki napsahtavat kesken koevastausten. Kismittää myös se, että suurin osa tunnista käytetään huuteluun, että kuuluuko? Näkyykö? Nyt kuuluu, nyt ei kuulu, hei kuva ei näy tai sitten kuva näkyy, mutta se on jämpännyt stilliin.

Se on itse asiassa etäkokouksissa hiukan sama asia.

Olenkin miettinyt, että miten sitten käy kun olemme taasen normaaleja, kuinka malttaa olla palaveereissa kommentoimatta näkemäänsä ja kuulemaansa.

Malttaako olla yhteisessä tilassa istuessamme ihastelematta, hei kuulen kaikki!! Näen teidät! Vau, te näette minut.

No, mietitään sitä sitten, kun saamme jälleen olla normaalisti.

Entä mikä se on se uusi normaali?

Kielletäänkö estoton kättely ja halailu poskisuukkoineen iäksi päiväksi?

1.4.2020 keskiviikko

Aprillia, syö silliä ja juo kuumaa kuravettä päälle!! Harmillisesti ei ole päässyt ketään aprillaamaan kunnolla.

Täytyy tunnustaa, että elämäni varrella olen muutaman niin hyvän aprillipilan täräyttänyt tulille, että kerrankin tuumasi olla työpaikka sen takia katkolla. Harmillisesti tänä vuonna jää muhevimmat aprillipilat tekemättä. Koronakurimuksen takia kotioloissa pysyminen takaa sen, että ympärillä on porukkaa, joka pilani aavistavat jo ennakkoon, eivätkä ole jymäytettävissä.

Pilkkijät ei sulaa vettä säiky.
Minna Mustonen

Aprillipäivästä huolimatta tai vaikkapa juuri siksi etäkoululaiset saavat nousta aamusta ylös ja aloittaa koulunkäynnin, aivan kuten muinakin päivinä.

Lukiolaisella alkaa olla koeviikko takana, yläkoululainen tekee mielettömän tarkkaa työtä itsenäisesti. (Hyvä niin, Wilmaani oli jälleen kasaantunut yli kolmekymmentä lukematonta viestiä)

Alakoululainen puolestaan, no tiedätte nuo Vilipertit. Täydellisen vahdittavahan vintiö on. Istui pöydässä minua vastapäätä ja paneutui koulutehtävään täydellisen keskittyneenä. Sain itse kirjoittaa juttujani mielinmäärin. Nautin hiljaisuudesta ja siitä, että kumpainenkin meistä tekee omia hommiaan. Sitten aloin ihmettelemään pitkään jatkuvaa intensiivisyyttä.

Arvatkaas vain, oliko perillisen mukanaan tempaissut englannin sanojen ja kieliopin opettelu vai vaivihkaa koneessa käynnistetty Pikachu-leffa, joka pauhasi kuulokkeitten kautta korvissa?

Toisaalta, kyllä on rakkaalla alakoululaisellakin hetkensä.

Näin etäkouluhengessä olemme kotosalla tuon köksän eli kotitalouden ottaneet "oppitunniksi". Niin vain ilmaantui keittiöön leipojaksi ilmoittautuva miehenalku. Mukanaan oli Sudenpentujen käsikirja osa3 ja sieltä ohjeesta kertoi meille leivän leipovansa. Jauhoja, jogurttia, kananmuna ja leivinjauhetta näkyi leipurilla ainakin taikinaan uppoavan.

Eipä aikaakaan kun uunista ulos pyörähti leivänkikkeronkakkareita.

Näin se on taas keittiöhommissakin havaittu: Asenne ratkaisee.

Mitä siitä vaikka grammat ja desit heittävät häränpyllyä? Onko väliä vaikka uunin asteluku ja kellonaika on hiukan niin kuin sinne päin? Rohkeutta ja yritystä peliin, siinä on vinkkiä meille aikuisillekin.

Jos ei omat konstit ja keinot piisaa, aina voi tarkistaa asioita Sudenpentujen käsikirjasta.

Sudenpentujen käsikirjasta voi tarkistaa mitä vain.
Minna Mustonen

Kaikenlaisia haasteita se tämä koronakurimus mukanaan tuokin. Iltasella kaupassa käynnin yhteydessä pääsin taas taivastelemaan.

Kassalla maksua suorittaessa ja kärryn kanssa kassalinjastoa eteenpäin mennessä, alkoivat varashälyttimet huutamaan ja vilkkaamaan.

Jestas sentään säikähdystä ja nopeasti ennätin reppuani kaivelemaan, ettei sinne jotakin erehdyksessä ole pyörähtänyt. Mistäs sen tietää vaikka laukussa piilottelee jotakin, joka minut varkaan kirjoihin laittaa.

Kassa minua lohdutti ja sanoi, että älä huoli. Mene vain ja älä tuosta hälytyksestä välitä.

Jostakin kumman syystä desinfiointiaineella pyyhityt ostoskärryt ovat alkaneet tekemään jäynää kassoille asennetuissa varashälyttimissä. Hälyttimet saattavat pärähtää pillaamaan noin vain, reagoivat desinfiointiaineeseen.

Ja hei, tämä ei ole aprillipilaa, useastihan se onkin niin, että totuus on tarua monta kertaa kummallisempaa.

31.3. 2020 tiistai

Näin vain käynnistyi kolmas viikko koronakummalisuuden kuplassa. Sen ihan selkeästi huomaa, että etätyö, etäkoulu ja tämä ylenpalttinen etäisyys oikeisiin ihmisiin tekee sen, että väistämättä alkaa pikku hiljaa ummehtua sinne omaan kuplaansa. Kuvittelee, että onhan nykyään kaikki ihmiset muuttuneet niin mukaviksi, vastaanottavaisiksi sekä samalla lailla ajatteleviksi. Sitten kun alkaa hiukkasen ynnäämään, niin huomaa lähinnä turisseensa itsekseen, kysynyt, vastaillut ja väitellyt pelkästään itsensä kanssa.

Nopeasti kotosalla ollessa alkaa mökkiintymään ja metsittymään jos ei ole tarkkana.

Puolille päivin yöpaidassa paarustaessa ja tukka kampaamattomilla unenjälki kikkareilla ei tuo mukanaan mitään muuta kuin älyttömän tankean ja tahmean olon koko päiväksi. Sellaisen, että tuntuu niin kuin pää ei pelaisi ollenkaan.

Aamusta päivä alkaa ja sillä sipuli.

Kauniit auringonlaskut on ainakin tältä osin nähty. Kesäajasta huolimatta lunta sataa alas asti.
Minna Mustonen

Tietysti on niinkin, että nämä kummalliset ajat (kokonaan koronan syytä) aiheuttavat aika usealle meistä sen, että unen laatu on kärsinyt. Yöllä saattaa alkaa pohtimaan YT-neuvottelujen tuloksia, kotimaan viennin vetämistä, mikro- ja pienyrittäjien pärjäämistä ja kaikkien perheiden sekä ihan yksinäisten ihmisten jaksamista. Siinä isojen ajatusten päässä pörrätessä ei nukkumattia näy eikä kuulu. Mieluusti siinä vaiheessa uppoutuisi vaikka televisio-ohjelman pauloihin, edistäisi unen tuloa sillä tavalla.

Vaikka olisi kuinka monta näyttöä ja kuinka monta kanavaa, se ei takaa välttämättä laadukasta ohjelmatarjontaa.
Minna Mustonen

Valitettavaa kyllä, televisiokanavat eivät ole koronakurimuksen haasteisiin ennättäneet vastata. Kyllä, kyllä kiitettävästi koronaan liittyviä tiedotustilaisuuksia ja erikoisuutislähetyksiä järjestetään. Siitä kymmenen pistettä ja papukaijamerkit. Mutta en nyt ihan sitä tarkoita.

Antakaas kun selitän. Minä olen tehnyt suhteellisen pitkän uran tuolla radiomaailmassa muun muassa erilaisissa paikallisradioissa.

Siellä oli olemassa ihan selkeä suunnitelma lähetysajalle, kun jotakin kammottavaa tapahtuu.

Muutoinhan radiossa päivät täyttyivät huulenheitosta ja riemukkaitten rallien soitosta, mutta sitten kun kammottavaa tai yllättävän surullista sattui vetäistiin jarrua ja vaihdettiin muun muassa koko soitettavan musiikin listat.

Nyt toivoisin, että televisiokanavat tekisivät toisin päin.

Onko liikaa toivottu, kun on tämä koronameininki päällä, niin televisiosta tuuttaava viihde voisi olla tasokasta, hyvää ja innostavaa?

Paljon luonto-ohjelmia, kivoja ja koskettavia selviytymistarinoita ja dokkareita, ihania ja iloisia sarjoja maaseudulta ja vaikka ihan kurkistuksia suomalaisen tuottajan arkeen, ohjelmia joissa vanhoja taloja perinnekorjataan, elämänkertoja upeista käsityöläisistä ja erikoisista muusikoista.

Televisiosta olisi tarjolla sellaista mukavaa ja valoisaa pelkästään, jätettäisiin syrjään ne iänikuiset murhat ja ihmisten tappamiset mitä moninaisemmilla tavoilla. Ei myöskään mitään viruksen tuhoamaa maapalloa ja elämää sen jälkeen.

Vai oikeasti, haluaako kukaan katsoa ohjelmaa nimeltä tohtori Paise?

Luulin jo, ettei pahemmaksi ja kamalammaksi voi mennä, niin tuotantoyhtiöt laittoivat esitykseen ohjelman nimeltä tohtori Jalkapaise.

Voi hyvän tähden!

Hetki ohjelman katsomista ja iski vimmattu halu ottaa omat silmämunat irti paikoiltaan ja huuhdella niitä kristallinkirkkaassa lähdevedessä.

Nyt heti paikalla televisioon ihania ohjelmia, jotka inspiroivat ja luovat uskoa tulevaan.

Ilman muuta tiedän, että on olemassa suoratoistopalvelut ja Yle Areena, mutta joskus haluaisi vain istahtaa television eteen ja antaa hyvän ohjelman siepata mukaansa. (Älkää ihmeessä siihen hetkeen valitko tohtori Paisetta)

29.3.2020 sunnuntai

Jo valkeni ensimmäinen päivä kesäaikaa. Eihän sitä kiistäminen käy, että jossakin tuolla sydänalassa ennen suolen mutkaa mukavalta tuntuu.

Nykäsen Matti sanoi aikanaan, että elämä on ihmisen parasta aikaa. Totta se on niinkin. Silti kuitenkin vielä parhaista parhainta aikaa on kesä, tai oikeastaan tämä kevät. Tämä ihana ajankohta, kun saa justeerata ja fundeerata, että mitähän kaikkea sitä kasvimaalleen ja kukkapenkkeihin laittaisikaan. Sitten kun on oikea kesä, voi niitä kasvinplanttuja ihan huoletta jättää hiukkasen ennemminkin tuon äitiluonnon huomaan.

Ei suurin osa kasveista tarvitse muuta kuin vettä ja aurinkoa. Rikkaruohon ruopsutukset ja muut harvennukset jätän suosiolla tuhmille variksenpojille, jotka ovat jostakin syystä mieltyneet kasvilavoihini. Kumma juttu sekin on, joka vuosi syntyy uudet variksenpoikaset ja joka vuosi ne ovat yhtä uteliaita, nällikkäitä ja ilkikurisia kuin edellisvuoden sisarukset.

Hitusen höpsähtänyt leskikanarouva Inkeri ei pidä muutoksista. Korona ei kotitallilla näy.
Minna Mustonen

Vaikka koronakurimuksen keskellä hyvin outoja aikoja elelemme, niin luulen, että kaikkein parasta on koittaa pitää kiinni edes jostakin rutiineista. Aamulla ylös sängystä ja aamupalan laittoon, illalla iltapalan ja hammaspesun kautta maate. Siihen väliin sovittelee ne ihan tavalliset asiat eläinten ruokkimisineen, kaupassa käynteineen ja tupluureineen, arkea maustaa tuo kotoakäsin hoidettava etätyö ja etäkoulu.

Kuinka riemastuttavaa onkaan saada suuttua rikkoontuneelle autonkytkimelle?

Ihanan tavallisen ärsyttävää!!!!!!

Myönnettävähän se on, että ihan häränpyllyä koko arki on heittänyt. Arkena työt hoitelen etäyhteyksin kotioloista ja näin pyhänä sitten uutistyön ytimessä uutisdeskissä. Se onkin muuten huikaisevaa nähdä kuinka paljon lukijoita uutisillamme on. Ihan heittämällä voin väittää, että liikenne uutissivustolla on aikaan ennen koronakurimusta vähintään tuplaantunut.

Uutisen- ja tiedonnälkä on ihmisillä valtaisa.

Myös aamuiset puhelinsoitot toimitukseen ovat mukavia. Aika monella tuntuu olevan jutun juurta milloin mistäkin. Hyvä niin, toimitus on koko alueen väkeä varten. Yhdessä ja porukassa tästä ajasta selviämme.

Kaupat ovat täyttyneet ihanista pääsiäisajan makeisista. Pikkutrullien trullireissut jäävät kyllä tänä vuonna kiertämättä.
Minna Mustonen

Kunhan kaikki palautuu normaaliksi lienee aika määritellä uudelleen se normaali.

Alakoululainen olisi ihan normaalioloissa (ajassa ennen koronakurimusta) kavereidensa kanssa tehneet jo huikaisevat suunnitelmat trullikarkkien kerjuureissuille.

Mistä lähtisivät, minne menisivät ensiksi, mikä määrä vitsaksia olisi hyvä ja mistä talosta on vuosien saatossa parhaat antimet virvonnan vastapalvelukseksi saatu.

Nyt näyttää kaupat pullistelevat pääsiäismakeisia, mutta ei kierrä tänä vuonna trullipataljoonat, ei.

Harmillistahan se on, mutta ei voi mitään.

Keskipohjanmaa tarjosi ihanan viulukonsertin lauantai-iltana. Suoraan sanottuna, en itse ehtinyt tätä suoraa Elisa Järvelän viulukonserttia tallitöiltäni katsomaan, mutta aion sen kuunnella ja antaa konsertin tuoda voimaa, valoa ja iloa sunnuntai-iltaan.

Jos haluat liittyä seuraani kuuntelemaan, linkin konserttiin löydät tästä.

Villasukat jalkaan, tulet takkaan, höyryävä pannullinen sakeaa kahvia ja ruisleipä päällään savusiian suikaleita.

Konsertti voi alkaa.

28.3.2020 lauantai

Minulla on ollut vuosikausia kylpyhuoneen seinällä ikivanha hmm... koulutaulu. Niiksi kai näitä ajan patinoimia, kovalle pahville painettuja tauluja kutsutaan.

Koulutaulun olen hankkinut vuonna miekka ja kirves kauan, kauan aikaa sitten, joltakin rompetorilta.

Aikanaan taulun tekemisestä ja suunnittelusta on vastannut Suomen tuberkuloosin vastustamisyhdistys. Yhdistys toimi vuodesta 1907 lähtien aina vuoteen 1992 saakka, jolloin yhdistyksen nimi muutettiin Hengitys ja terveys ry:ksi. Vuodesta 2003 saakka yhdistys on nimeltään Filha eli Finnish Lung Health Association.

Filha ry on suomalainen tuberkuloosin ja keuhkosairauksien asiantuntijajärjestö, joka toteuttaa terveydenhuollon toimintaa kehittäviä hankkeita, edistää keuhkosairauksien ennaltaehkäisyä ja hoitoa sekä kouluttaa terveydenhuoltohenkilöstöä.

Alkuperäinen yhdistys, joka on minunkin tauluni painattanut, julkaisi toimintansa aikana vuosittain tuberkuloosi­joulu­merkkejä, joilla rahoitettiin joulumerkkikotien toimintaa.

Joulumerkkikoti oli Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistyksen perustama paikka, johon vastasyntyneitä lapsia otettiin turvaan perheistä joissa joko äiti tai joku muu sairasti avointa keuhkotuberkuloosia.

Vanhan taulun vanhat konstit ovat ihan käypiä nykypäivään.
Minna Mustonen

Koulutauluni on ehkä hyvin vanha, mutta eikös vain sen viesti osuu juuri tähän päivään.

"Puhtaus ja päivänpaiste ovat parhaat liittolaisemme keuhkotautia vastaan ", sanotaan taulussa ja siinä on äiti lapsukaisineen luuttuamassa tuvan lattioita. Kirkas auringonvalo pilkistelee pirttiin puhtaan ikkunan takaa.

Vuodet ja vuosikymmenet ovat noista ajoista kuluneet, mutta ongelmat ja ratkaisukeinot ovat samat. Pöpöt, bakteerit ja virukset jylläävät, hyvä hygienia on tässäkin ajassa paras vastustuskeino tuiman taudin selättämiseen.

Myönnettäköön, että hyvä ja tällä hetkellä tarvittava oikeaoppinen hygieniataso ei tule ihan selkärangasta, etenkään isojen massojen käyttämissä tiloissa. Ymmärrän, että kaupoissa, kauppakeskuksissa ja kaikissa julkisissa tiloissa henkilöstöä on patisteltu siivoamaan ja puhdistamaan muun muassa kassalinjastoja, hedelmäpuntareita ja kaikkea muuta mahdollisesti asiakasmassojen käsittelyssä olevia pintoja.

Nyt täytyy jälleen todeta se, että kysykää ohjeistusta siivousalan ammattilaisilta. Nimittäin se kuinka pintoja pyyhitään ja minkälaisilla välineillä ei ole ollenkaan yhdentekevää.

Siivousalan ammattilaiset tietävät keinot pintojen puhdistukseen.
Minna Mustonen

Nopeasti sitä näyttää puhdasta pintaa tekevän, mutta todellisuudessa siirtää ainoastaan noita pinnoilla viihtyviä pöpöjä paikasta toiseen.

Kysykää rohkeasti apua ammattilaisilta, tässäkin ajassa siivoojat, siistijät, laitoshuoltajat, toimitilahuoltajat ja sairaala-apulaiset ovat avainasemassa. Nuo upeat puhtaanapidon ammattilaiset tietävät välittömästi kertoa, kuinka mikrokuituliina tulee taitella niin, että aina pintaa pyyhkäistessä on puhdas liina niin kättä kuin pyyhittävää pintaa vasten, he voivat myös terävöittää sitä, miten tärkeää on käyttää kertakäyttöliinoja.

Siivous ei ole mitään rakettitiedettä, se on pelkkää tarkkuutta, taitoa ja kemiaa.

Toisensa tavannutta sorsapariskuntaa ei koronahuolet paina.
Minna Mustonen

Jos metsään haluat mennä nyt niin takuulla yllätyt.

Ihan ihmeellisesti on kevät ottanut huikaisevia harppauksia eteenpäin. Velipojan perheineen piti tänään olla vahti- ja kestitsemisvuorossa Kokkolan Rastimajalla. Tietenkään jo koronakurimuksesta johtuen eivät tarjoilut olleet mahdollisia, mutta eipä niitä ole Kokkolan seudulla hiihtokelejäkään, että pääsisivät ulkoilijat Rastimajalle hiihtäen.

Kummallinen kevät, kummallinen aika.

Sunnuntaita vastaisena yönä on aika kääntää kellot eri kantille, kesäaika koittaa.

Saapa nähdä käykö perinteiset:

Alkaako huominen aamuvuoro oikeaan aikaan aamutuimiin kuuden huitteilla vaiko vasta seitsemältä?

27.3.2020 perjantai

Niin se vain koronakurimuksenkin aikaan ja kaiken maailman rajoitusten keskellä viikot vilistävät eteenpäin. Ensin on maanantai ja sitten taas perjantai.

Alakoululainenkin totesi, että voiko oikeasti taas olla perjantai, vai ootko sää äiti taas katsonut kalenterista väärin.

Onneksi todiste meneillään olevalle perjantaille tuli siinä, kun opettaja lähettää Wilman kautta perjantaipäivälle annetut koulutehtävät. Tästä voikin suoraan tulkita sen, että opettaja tietää jälkikasvun mielestä kulloisenkin meneillään olevan viikonpäivän huomattavasti höperöä äitiä paremmin.

Paha on myöskään mennä perillistä vastaan väittämään, nimittäin tottahan se on, että useasti joudun aamun Keskipohjanmaasta tarkistamaan mikä päivä on tänään.

Toisaalta, arvatkaapas onko helppo sekaantua päivässä?

Nyt kirjoittamani blogi julkaistuu verkossa päiväyksellä 27.3 perjantai. Kuitenkin printinjulkaisuaika on 28.3 lauantai ja useat jutut, jotka kirjoitan tulevaan, täytyy julkaista eri tavoin päivättynä verkossa ja sitten taas printissä. Sen takia, saattaa olla kaikki saikkaamisen mahdollisuudet ilmassa, kun ei tiedä onko tänään tänään vai onko tänään huomenna vai sittenkin jo ylihuomenna?

Vai onko se nyt niin nuukaa, millä nimellä mitäkin päivää kutsutaan? Muutetaanko tässä jatkuvan muutoksen maailmassa kohta viikonpäivien nimetkin? Maanantaista tulisi päivä jolloin koulut suljettiin, tiistaista päivä jolloin kauppojen aukioloja riskiryhmille laajennettiin, keskiviikosta Uudenmaan liikkumisrajoitusten määräyspäivä, torstaista voisi tulla huoltovarmuusvarastojen avauspäivä ja perjantaista puolustusvoimain apuun kutsupäivä.

Jestas sentään kuinka kamalalta tuntuisi, pysytään kuitenkin myös jatkossa tässä ihan normaalissa viikonpäiväjärjestyksessä.

Nallehaasteeseen voi osallistua kuka vain. Montako ikkunassa nököttävää nallea matkallasi bongasit?
Minna Mustonen

Kun ulkoilua ei vielä ole rajoitettu, niin ulkoillaan ja nautitaan heräävästä keväästä. Netissä ja somessa pyörii monenlaisia haasteita ja yhteisöllisiä leikkejä. Mekin tälläsimme nallen ikkunaan, jos joku haluaa osallistua nallesuunnistukseen. En tiedä onko vielä kukaan Kokkolan Ykspihlajassa polkaissut haastetta käyntiin, mutta toivottavasti.

Eli säännöt nallehaasteelle menee kutakuinkin näin:

”Jos sinulta löytyy nalle tai nalleja, niin laita nalle aidalle, ikkunalaudalle tai muulle näkyvälle paikalle katselemaan ulos. Tämä innostaa lapsia ja miksei aikuisiakin ulkoiluun ja havainnoimaan ympäristöä! ”

Nalleista otettuja valokuvia voi sitten keräillä vaikkapa Facebookiin kaupunkisivulle tai miksei vaikka, jos halukkaita löytyy, niin Keskipohjanmaan Facebookiin? Pankaahan viestiä.

Ilman muuta mustikat ovat terveellisimmillään smoothiessa tai hiukan jäisenä noin vain syötynä. Kuka oikeasti voi vastustaa mustikkapiirakkaa ja tuhtia lorausta vaniljakastiketta?
Minna Mustonen

Ulkoilua ja käveleskelyä tässä kaipaa itse kukin. Kotosalla ollessa niin mieluusti aikaa käytetään kaiken ihanan leipomiseen. Tyttäret tuossa pyöräyttävät suitsait sukkelaan mustikkapiirakkaa vaniljakastikkeella tai jotakin muuta maistuvaa. Kuntosalien kiinniollessa vastuu liikkumiselle on kotioloissa.

Yhtään ei nimittäin vielä kankkuja kiinteytä se, että solidaarisuussyistä maksaa kuntosalille kuukausimaksun, vaikkei mihinkään pääse osallistumaankaan. (Kuukausimaksun maksaminen on oma tapani tukea alueen yrittäjiä. Vaikka saattaa olla, että on aikaisemminkin jo ennen koronakurimusta mennyt muutoinkin kuukausia, etten ihan viimeisen päälle aktiivisesti ole muutakuin kuntosalin kuukausimaksun maksanut.)

Nyt kaikille meille ohjeeksi, lääkkeeksi ja ihan huvin päiten toteutettavaksi seuraava ohje:

Reippaasti ulkovehkeet niskaan ja hikipäässä kävelyä ihanassa auringonpaisteessa.

26.3.2020 torstai

Talo elää tavallaan ja koronakurimus kulkee ajallaan. Näin se vain tuppaa olemaan. Kauhean, kolkon kamalan outoja aikoja elämme ja tuntuu, että kaikki ympärillä muuttuu koko ajan. Koronaviruksen mukanaan tuomia muutoksia ja rajoituksia taivastelee aina siihen hetkeen saakka, kunnes helmasta kiinni saa omaa lähipiiriä koskeva tragedia.

Kiitos vain kysymästä, ei se mikään maailmaa mullistava (minun maailmaani vain) tragedia ole kyseessä. Eikä tietysti näin suuren yhteisen kriisimme aikaan mitenkään kaikkia ihmisiä koskettava ja suurin osa tuhahtaakin halveksuen, että noinko se tuokin aikuinen ihminen kehtaa valittaa mokomasta.

Asia on minulle iso, kipeä ja kamala, silti ratkaisu johon päädyin oli ainoa, armelias ja oikea.

Se, mikä minun poikkeusolotilan arkea kaikista eniten hetkautti oli päätös, jonka eteen jouduin varhain torstaiaamuna. Minun upea, kaunis, komea ja salskea tallikissa Miisu sairastui ja kissarievun kunto romahti mielettömän nopeasti. Kiikutin kuivuneen ja haperoituneen kissapolon eläinlääkäriin, jossa tutkimuksen loputtua jouduin tekemään raskaan päätöksen: Laitetaan vain se viimeinen piikki.

Tallissa 12 vuotta jöötä pitänyt Miisukissa poistui arvokkaasti keskuudestamme.
Minna Mustonen

Hiljaa nukkui pois tuo ennen niin uljas eläin, nyt jo niin kuivaksi kissanrangaksi kuihtunut reppana, minun sitä silitellessäni. Muistelin kaikkia niitä kesäisiä kuumia päiviä, kun Miisu makoili auringonlaikuissa ja nautti elämästään. Ajattelin ohimennen myös myyriä ja hiiriä, joita tuo tallin puhtaanapitäjä on pitkän elämänsä varrella saalistanut.

Kyllä harmitti, suretti ja itketti. Istuin hiljaa autossa pyyhkeeseen kääritty kissavainaja sylissäni ja radiossa poliisi piti tiedotustilaisuuttaan Uudenmaan alueen liikkumisrajoituksista. Puolustusvoimat tulevat kuulemma avittamaan liikkumisen rajoitusten noudattamisen valvomista.

Auton yli lensi varis nokassaan risunkarahka.

Silittelin kissavainajaa pyyhkeen sisällä ja mietin, että niin se on kummallinen ja jotenkin väistämätön tämä hetki.

Myöhään keskiviikkoiltana hallitus tiedotti koronaviruksen mukanaan tuomista liikkumisrajoituksista.
Minna Mustonen

Etäkoulu kotioloissa jatkuu tallikissaamme kohdanneesta tragediasta huolimatta ihan normaalisti. Lukiolaisella kemiankoetta pukkaa iltapäivälle ja yläkoululainen jaksottaa opintonsa illemmalle.

Pitämällämme musiikintunnilla alakoululaisen kanssa lauloimme hiukan epävireisesti, mutta urhoollisesti kappaleen:

Minun ystäväni on kuin villasukka, joka talvella lämmittää. Minun ystäväni on kuin niitynkukka, joka saa minut hymyilemään. Ota kädestä kiinni, tule kanssani rantaan, vien sinut katsomaan. Kuinka aurinko laskee puiden taakse, ja saa taivaan punertamaan.

Murheelliseen päivään toi lohtua laulujoutsenpataljoonan ylilento.

Rannassa näkyy jo aavistus tulevasta keväästä.

25.3.2020 keskiviikko

Puolitoista viikkoako siitä vasta on? Siitä kun koronakurimus tosissaan ulotti lonkeronsa meihin ihan tavallisiin ihmisiin. Taitaa olla niin, että viranomaiset laskevat ainakin joissakin instansseissa päivä ykköseksi maaliskuun ensimmäisen.

Tavallisissa kodeissa, useimmille meistä päivä ykkönen tässä ajanlaskussa on viime viikon maanantai ja se hetki jolloin kerrottiin koulujen menevän suurelta osin kiinni.

Koronakurimukseen kukin meistä on reagoinut omalla tavallaan, toinen on ostanut varastot täyteen vessapapereita, toinen etsii hysteerisenä hiivaa, jotta voisi leipoa perheellensä pahan päivän varoja. Osa ihmisistä edelleen käyttäytyy uhmakkaasti ja takki avoinna rehvastelee:

” Tulee mitä tulee, se mikä ei tapa, se vahvistaa.”

Osa meistä pyrkii toteuttamaan kaikki mahdolliset annetut ohjeistukset niin hyvin kuin ikinä on mahdollista. Jos kuka tahansa olisi aiemmin (ajassa ennen koronakurimusta) kysynyt, kuinka käyttäytyä kaiken maailman sääntöjen ja ohjeitten kanssa. Olisin aiemmin vilpittömästi ollut sitä mieltä, että jokaisella oma järki ja harkintakyky riittää arvioimaan kunkin oman tarpeen ja suojautumisen asteen.

Tässä ajassa olen eri mieltä.

Tehdään juuri kuten viranomaiset ovat ohjeistaneet. Ohjeet saattavat sittemmin tarkentua ja muuttua, pidetään huoli, että mekin muutamme käytöstä ja toimintatapaa uusien annettujen ohjeistusten myötä.

Nyt ei ole sooloilun ja yksittäistapausten aika.

Tottakai huomaan, että erityisesti itselle nämä uudet säännökset ovat hyvin hankalia. Minä olen juuri sellainen kättelijä ja halailija. Nyt vain on ollut opetteleminen, että käsiin ei tartuta, eikä ketään halailla. Ymmärrän kyllä, että koronavirus on juuri Italiassa levinnyt kulovalkean tavoin.

Arkistokaapista löytyy rauhallinen soppi matikan etäkokeen tekemiselle.
Minna Mustonen

Etäkoulussa kotosalla alakoululaisella oli vuorossa ensimmäinen matematiikan koe. Koetta varten piti löytää rauhallinen nurkkaus. Sanomattakin se on selvää, että suuressa perheessä, ihan tavallisessa talossa, kaikkien kotona ollessa rauhallinen nurkkaus on hitusen hakusalla.

Näppärä alakoululainen avasi oman etäkoulupisteen portaiden alle, arkistokaappiin. Yhteydenotossa käytetään ikivanhaa pöytäkonetta, joka vielä rutisee, mutta pelittää kyllä.

Hankalampaa olikin se, kuinka pitää äiti erossa vastausten korjaamisesta. (Näin kyllä sivusta, että vielä pitää desimaalilukuja harjoitella.) Wilma-viestissä opettaja ohjeisti ennen koetta ykskantaan:

”Vanhemmat tai sisarukset eivät saa auttaa.”

Matikasta, äikästä, enkusta ja liikasta on alakoululaisen etäpäivä tehty.
Minna Mustonen

Itsekseni olen miettinyt, että onneksi osui tämä koronakurimus tällaiseen vuodenaikaan. Mieli pysyy pirteämpänä kun valon määrä lisääntyy jatkuvasti. Kevät etenee kohisten ja ihana kesä on nurkan takana. Katuja ainakin Kokkolan suunnalla lakaistaan jo täyttä häkää ja juttukeikalla käväisin ihanan Virpin luona vaahteran mahlaa juoksuttamassa. Ilman muuta haastattelu hoidettiin etänä ja kaikki turvavälit huomioon ottaen. (aiheesta enemmän Keskipohjanmaassa tuonnempana.)

Vaikka uutiset ovat tällä hetkellä kyllästettyjä (ja niin pitääkin olla) koronaan liittyvää uutisointia, niin muistetaan, että maailmassa on edelleen paljon muutakin.

Ystävät, läheiset ja kaikki muut rakkaat ovat edelleen olemassa, vaikka eivät välttämättä ihan näköpiirissä.

Ihana aurinko meitä kurkistelee ja jo lähipäiville on luvattu mukavia plusasteita.

24.3.2020 tiistai

Ilman muuta monena ja monessa olemme ja elelemme ihan joka ainoa. Kukin koittaa selvitä tyylillään ja taaplata tavallaan. Ne kenellä töitä piisaa tahtovat niihin ihan hukkua ja läkähtyä, osalla kalenterit tyhjenivät tyystin ja he miettivät, että mitä kaikella sillä vapautuneella ajallaan tekisivätkään.

Eikä se liika vapaa-aika ole ongelmista suurin. Se mikä hirvittää useassa taloudessa on pörssin pohja, joka paistaa tyhjyyttään.

Miten pärjätä ja mistä löytyy apua? Lainat, laskut ja maksut juoksevat vaikka esimerkiksi lomautuksen kohdille osuessa saattaa tulla pitkäkin viive, ennen kuin ensimmäiset korvaukset tilille tulevat.

Semmoistahan tämä tuppaa olemaan, elämän aaltoliikettä.

Yksi yhteinen asia tietysti on, joka meitä kaikkia huolettaa on tuo tuhannen koronavirus.

Koulun pihat kaipaavat lapsia leikkeihin.
Minna Mustonen

Kun huoli päätä puristaa niin näyttää siltä, että aika moni meistä nukkuu hirvittävän huonosti. Somessa saattaa kuhina alkaa jo kolmen neljän välillä aamuyöllä, toisaalta hyvähän se on, että päästään päitä tuulettelemaan. Mutta ihan kaikkea ei kannata ulos suustaan sylkäistä.

Paljon paheksuntaa on ollut erilaisten termien väärinkäytöstä, eli onko kyseessä karanteeni vai pelkästään kehotus pysyä kotosalla, onko kyseessä kotikoulu vai kuitenkin etäkoulu, onko hallitus, kaupunki, Soite, media tehnyt riittävästi vai taas kaiken ihan nurin kurin.

Ihan totta on se, että tarkkana porkkanana saa olla termistön kanssa karanteenin määrää terveysviranomainen ja kotikoulu on sitä, missä vanhemmat opettavat lastaan ja etäkoulu on täysin opsin eli opetussuunnitelman mukaan menevää opettajan johdolla käytävää koulunkäyntiä.

Osa opettajista onkin tuohtuneena ihmetelleet sitä miksi vanhemmat rasittuvat etäkoulusta.

Kaikki kunnia opettajille. Teette erittäin hyvää työtä, mutta kotioloissa ja tutusta sekä totutusta poikkeava elämä saa usean oppilaan pasmat ihan sekaisin. Kun tulisi opetella matikkaa, äidinkieltä ja enkkua, niin saattaa olla, että koululainen on livahtanut ulos katsastamaan esimerkiksi sitä onko jo kevät niin pitkällä jotta hauet olisivat nousseet kutureissulleen lähipurolle. Tai sitten on tarkistuksen alla jotakin yhtä tärkeää kuten jäiden lähtö, joutsenten saapuminen, ojassa uiskenteleva sorsapariskunta ihan noin vain esimerkkeinä mainitakseen.

Ykspihlajan uusi koulu rakentuu kauniille paikalle.
Minna Mustonen

Täytyy myöntää, että sinä päivänä kun taas koulut käynnistyvät ja meillä alkaa paluu siihen normaaliin aikaan, niin minä huokaisen syvään helpotuksesta. (Mitä ikinä se uusi normaali sisällään pitääkään.)

Jo ihan pelkästään siitä syystä, että ei ole mitään niin surullista, kuin tyhjä hylätty koulun piha.

Mutta ei myöskään ole mitään, niin toivoa ja iloa tuovaa kuin se, että kauan odottamamme lähikoulu parasta aikaa rakentuu (väittäisin Kokkolan kauneimmalle paikalle Ykspihlajan Lahdenperään) pala palalta paikoilleen.

Ihana, uusi ja upea koulu, mistä on näköala merelle.

Täydellisen etuoikeutettuja ovat rannikkokaupungin lapset ja hyvä niin, että ovat.

Uudessa koulussa on uudet kujeet.
Minna Mustonen

Ja siihen hallituksen, Soiten tai vaikkapa Kokkolan kaupungin tiedotukseen ja toimenpiteisiin. Näin etäkoulun kotosalla etäilevänä äitinä ja oman kodin vastuuopena olen Wilma-merkintöjä antanut kotioloissa oppilailleni. Jos laajentaisi Wilma-merkintöjä koskemaan muitakin, niin kyllä täytyy todeta, että niin Kokkolan kaupunki, Soite kuin hallituskin saisivat tiedottamisestaan kaikki tyynni hyvät merkinnät. Eihän aina kaikki putkeen mene, mutta kun parhaansa yrittää se riittää.

Kyllä me tästä selviämme.

23.3.2020 maanantai

Toinen viikko alkaa tässä ihan uudenlaisessa elämäntilanteessa. Pysytellään kotosalla ja vältellään kaikenlaisia ihmiskontakteja. Isossa perheessä se on toki haasteellista, mutta ainakin niin, että ei liiemmin ulkopuolisia tapaisi muuta kuin puhelimen, verkon ja etäyhteyden päästä.

Iltasuukotkin perheessä peruttiin, mutta vanhasta muistista tuossa säännössä on ollut lipsumista ja rikkurointia. Koetamme parantaa tapamme.

Vielä ainakin toistaiseksi saamme ulkoilla ja nauttia keväästä.
Minna Mustonen

Sanonta siitä, että pakko on paras muusa pitää paikkaansa. Paljon on puhuttu digiloikan tarpeesta ja tarpeellisuudesta. Useat yrittäjät, yritykset ja ihan yksityiset tahot digitalisoitumistaan ovat lykänneet ja lykänneet aina vain eteenpäin. Nyt on tullut se hetki jolloin koko maailma ottaa yhdessä ison digiloikan. Luulenpa, että nyt on kaikille pienyrityksille viimeinen hetki laittaa verkkosivut kuntoon ja aloittaa verkon kautta toimiminen ja kaupanteko tosissaan. Ai miten palvelut sitä kautta hoidetaan? En tiedä, mutta voisivatko esimerkiksi kauneudenalan ammattilaiset aloittaa jonkinlaista etäneuvontaa esimerkiksi ”kammohiuspäivään”? Maksaisiko kukaan näistä neuvoista mitään? En tiedä sitäkään, mutta sen tiedän ja tunnistan, että olemme uuden ja uudenlaisen maailman äärellä.

Digiloikasta sen verran, että ainakin näin tavallisen käyttäjän näkökulmasta katsottuna kouluissa se näkyy siten, että yliopistot ovat kaikista valmiimpia ja mahdollistavat etäopetuksen erittäin jouhevasti. Jo nyt tuli ohjeistusta siitä, että näillä näkymin koko kevään opinnot suoritettaisiin etänä.

Lukioissa ollaan myös uuden äärellä, mutta hyvin sujuu. Ehkä juurikin tuo yhteyksien pystyssä pysyminen on asia, joka kismittää ja hirvittää lukiolaista eniten. Jos yhteys poikki pätkähtää juuri kun on paikallaoloselvitys meneillään.

Yläkoululainen mieluusti hoitaa liki kaiken itsenäisesti, mutta esimerkiksi matematiikkaan kaipasi pientä ohjeistusta. Se muuten olikin äärimmäisen mukavaa apuopena hääräävälle äidille itsellekin. Kaivella muistin sopukoista mieleen hypotenuusaa, kateetteja ja ylipäätään erilaisia pinta-alan laskuja. Kyllä ne sieltä palautuvat, kun ne on sinne kerran talteen laitettu, mieleen, muistiin ja pääkoppaan.

Alakoululaisellekin alkaa valkenemaan, että kotikoulu ei ole synonyymi varhaistetulle kesälomalle. Huomenna on vuorossa ensimmäinen kotoakäsin etänä valvottava matematiikan koe. Maanantaina alkoivat kirjalliset tehtävät ja tarinan kirjoittaminen.

Jupinaa, tupinaa ja napinaa riittää, mutta tehtävät on tehtävä ja sillä sipuli.

Sipulista päästäänkin etäilevän koulupäivän sisältöön.

Etätöissä on pakko pystyä keskittymään omiin töihin, ruokahuollon pääkeittäjäksi en yksinkertaisesti ennätä. Siksipä tänään otetaan vuoroon laajennettu köksän eli kotitalouden tunti. Siinäkin mielessä laajennettu, että se tässä kotikoulussa alkaa tuo köksä jo nelosluokkalaisella.

Kukkafocaccio onnistui vallan mainiosti köksän oppilailta. 225 astetta ja 25 minuuttia uunissa.
Minna Mustonen

Ihana keväinen kukkafocaccio (uunissa tehtävä uunipellin kokoinen leipä, joka koristellaan kaikella ihanalla härpäkkeellä) on aivan toteutettavissa. Sen voi toteuttaa, hiukan niin kuin ”koko Suomi leipoo”- ohjelman hengessä. Nostelee oppilaille valmiiksi pöydälle tarvikkeet ja antaa reseptin.

Uunipellillinen kotikoululaisten valmistamaa uunileipää kelpaa etäilijöille.
Minna Mustonen

- Leipokaa!

Täydellisesti onnistuneet oppilaat ruokkivat lopputuloksellaan koko perheen.

Wilma-merkinnät tälle päivällä ovat pelkkiä kehuja koko poppoolle.

22.3.2020 sunnuntai

Tapahtumarikas viikonloppu poikkeusoloissa on kyllä ollut vaikkei niin ”missään” kävisikään. Missään on lainausmerkeissä sen takia, että pakko (iloinen sellainen) on hoitaa ihan jokapäiväiset tallityöt eli se pitää sisällään lampaiden, kanojen ja tallikissa Miisun ruokkimisen. Myös kaupassa on pakko pyörähtää.

Harmillisesti pakollinen kauppareissu näytti osin ihmiskunnan nurjan puolen. Pyörätiellä polkeva isäntä toppasi menopelinsä ja pitkän, pitkän, pitkään turisteli ilmaniistoa. Eli tyhjenteli vuotavia sieraimiaan pitkin pientareita ja loput räästä kuivatteli käsiinsä, vielä viimeisen kuivauksen päätteli hihan suuhun. Todennäköisesti ihan niillä samoilla käsillä hetkisen kuluttua on kaivelemassa tomaatteja, perunoita ja muita tarvikkeita kaupasta. (huokaus)

On se vain kumma, kun ei piitata. Tosiasia on se, että kaikista rajoituksista huolimatta viikonloppuna uutisoitiin ensimmäisestä koronaan menehtyneestä ihmisestä. Kollega Helsingistä piti eilistä työpäivää juuri tämän uutisoinnin takia erittäin raskaana, avasi suurimmalta osalta silmät, että oikeasti olemme vaarallisen epidemian keskellä.

Ihanaa kuinka riskiryhmien kaupassakäynnin turvallisuus pyritään turvaamaan.
Minna Mustonen

Onneksi suurin osa ihmisistä piittaa ja ottaa kaikki rajoitukset sekä ohjeet tosissaan. Huomasin, että Cittariin (Citymarkettiin) on avattu riskiryhmille oma kaupassakäyntiaika. Mahtavaa huolenpitoa sen puolesta, että riskiryhmät säilyisivät terveinä. Minimanissa kokkolalaisyritys Erikoistyöt Lehtinen Oy painoi pitkää päivää. Veljesten yrityksellä oli työn alla kauppakärryjen höyrydesinfiointi. Mahtavaa työtä meidän kaikkien parhaaksi.

Itse töppöilin kaupassa, nimittäin varkain livahti sormi suuhun kostuttamaan etusormea saadakseni kauppakassin auki. Tyhmä, tyhmä, tyhmä minä.

Tapahtumakalenterin ja lipputoimiston kohdalla on karua luettavaa. Jokaisen kivan tapahtuman kohdalla lukee, että peruttu. Ihan oikein, niin pitääkin. Tässä hetkessä ei järjestetä mitään isoja tai hiukan pienempiäkään massatapahtumia. Mutta koska ihminen on kekseliäs eläin, niin aina pitää uusia tuulia kehitellä. Oman lauantai-iltani huippuhetkiin kuului osallistuminen Keskipohjanmaan ja kokkolalaisartisti Simodeuksen järjestämälle livekeikalle.

Eli keikalle pääsi livenä mukaan kirjautumalla tilaajaksi ja Simodeus piti keikkaa Kokkolan typötyhjässä Tullipakkahuoneessa. Jo etukäteen oli saanut toivoa omia toivekipaleitaan, mitä artisti esitti.

Siis kerta kaikkiaan kun oli mukavaa. Porukkaa oli kivasti, leppoisaa kommentointia ja hyvää musiikkia.

Miten osaakaan olla niin moniin musagenreihin taipuva mies tuo Simo Korkia-Aho?

Herttileijaa, mahtavaa, upeaa ja ennen kaikkea yhteisöllistä menoa.

Keskipohjanmaan ja Simodeuksen keikka piristi koronakaranteenikoteja.
Minna Mustonen

Itselleni tuo lauantai-illan Simodeuksen keikka oli snadisti huonoon aikaan, nimittäin iltatallini odottelee juuri tuohon aikaan. (Jos jollekin kävi samoin tästä linkistä pääset kurkistamaan taltioinnin) Mutta mukaansatempaiseva meno naulitsi kiireisenkin ihmisen koneen ääreen. Ei voinut mitään muuta kuin turkishaalarit puolikintuissa jäädä koko keikka katsomaan tietokoneen kuvaruudulta loppuun saakka.

Neljän lampaan ja kahden höppänän leskikanarouvan iltaruokinta siirtyi tunnin verran myöhäisempään ajankohtaan. Keikasta inspiroituneena hyräilin ”sommartideniä” tallin asukkaille. Nopeasti kävi selväksi, että tallinväkeä ei suuremmin kiinnosta hyvä musiikki eikä sen puoleen koronavirus.

Paremminkin niihin upposi ja kauppansa teki satsi muhevia heiniä, kuivia olkia sekä napallinen kauraa kivennäisin ryyditettynä.

21.3.2020 lauantai

Ensimmäinen viikonloppu näissä koronaviruksen leviämisen estämiseen tähtäävissä poikkeusolosuhteissa käynnistyi. Ei kyläilyä, ei kahvilassa piipahtamisia, ei kirpputoreilla käväisyä, ei kavereita voi meille tulla eikä meiltä voi kavereille lähteä.

Kieltolista on pitkä ja täsmentyy vielä ajan kanssa.

Tietenkään se, että kieltoja on paljon ei tarkoita sitä, että ihan kaikkia asiat olisivat kieltolistalla.

Alakoululainen saa tuta, että äiti on arjessa ja viikonlopussa se lähin kaveri. Vaikka ihan virallista kotikoulua ei viikonloppuisin olekaan, niin kyllä erilaisia aktiviteetteja Wilman ohjeistuksesta on tullut.

Aivan mahtavia tehtäväratoja on järjestelty oppilaita varten.
Minna Mustonen

Aivan mahtava homma on se, että ympäristökasvattaja ja elämyspedagogi Markku Hukari on käynyt tekemässä erilaisia tehtäväratoja lapsille, nuorille ja oppilaille ( saa kai niihin muutkin osallistua) niin Kokkolan Ykspihlajaan kuin Elban maastoonkin.

Rastilta rastille siirtyvissä tehtävissä vaaditaan hiukkasen hoksottimia, seikkailumieltä ja mukavaa tekemistä. Pyramidia kävyistä rakennellessa sai olla tarkkana kuin porkkana, sillä kevät on jo niin pitkällä, ettei hanki suojaa koirankakkaroita. Käpypyramidin huipulle aseteltu käpy saattaa (siinä vaiheessa kun saa silmälasit takaisin päähänsä) paljastua koirankikkareeksi.

Tarkkana kuin porkkana! Haastetta lisää kerätä käpyjä ilman silmälaseja.
Minna Mustonen

Noh, käsienpesua puunaamista ja hygieniaa ei voi koskaan korostaa tarpeeksi. Itseltäni otin jo sormukset kokonaan pois käytöstä, sillä sormusten alle saattaa jäädä piileskelemään pöpö poikineen. Pesua ja käsien rasvaamista, siitähän tämä arki hyvin pitkälle muodostuu tätä nykyä.

Käpypyramidin rakentaminen on parasta jättää lasten hommaksi.
Minna Mustonen

Vaikka monenlaista vastoinkäymistä tässä ajassa on, niin onneksi on todella paljon hyviä asioita.

Luonto antaa parastaan ja säät ovat aivan mahtavia ulkoilulle. Navakka tuuli tuivertaa jonkin verran, mutta piisalle saakka pukeutumisella kyllä pärjää. Aivan mahtavaa, ettei ainakaan vielä ole tullut rajoituksia ulkotiloissa liikkumiselle. Kunhan muistaa ne suojaetäisyydet niin katuja voi mittailla mielin määrin, rannoilla voi käväistä ihailemassa vielä paikoillaan pysyttelevää jääkantta. Samalla voi hirmustella pilkkijöiden sinnikkyyttä. Pilkkijöitä kumisevilla ja hiukkasen jo keväältä tuoksahtavilla jäillä piisaa aamusta ilta myöhäiseen saakka.

Pilkkiukot eivät ole tietääkseenkään kaiken maailman koronoista.

Lastenlasten tehtävä on ilahduttaa niiden mummoja, niin kävi myös meillä. Piristävä puhelinsoitto tuli ja sain kuulla, että tilaamani karkkilootat ovat saapuneet.

Koululaiset tässäkin ajassa keräävät edelleen rahaa tuleviin ja mahdollisesti toteutettaviin leirikouluihin ja luokkaretkiin. Tältä keväältä harmillisesti kaikki luokkaretket ja leirikoulut jouduttiin perumaan, mutta onhan meillä keväitä.

Lapsenlapseni koululuokka kerää kolmen vuoden päästä toteutuvalle retkelle rahaa. Ostin ison kassillisen toffeita.

Lapsenlapsen tulevaisuudessa siintävää leirikoulua varten ostin muutaman toffeen, eipä se oma suukaan tuohesta ole.
Minna Mustonen

Näyttää pahasti siltä, ettei tämän mummon uimapuku ihan hoikassa varressa ensi kesänäkään vartta verhoa. Nykyään kuuluu arkeen paljon sohvalla loikoilua ja hyvää ruokaa, siihen yhtälöön vielä se, että kuntosalit on pistetty kiinni. Hmmmm...saattaa olla, että pitää aloittaa verkkojumppa.

Noh, kesään ja uimapukukauteen on vielä matkaa, vaikka taitaa se jo ihan nurkan takana värjötellä.

20.3.2020 perjantai

Kauppareissu on jo ihan viikonloppuakin silmällä pitäen ihan pakko tänään tehdä. Myös se paljon palstatilaa saava vessapaperi alkaa olla lopuillaan.

Iso porukka kotioloissa saa aikaan sen, että kaapeissa käy pyörremyrsky. Kun ei kenelläkään ole tekemistä, niin sitten vaikka syödään.

Keskipohjanmaassa kirjoitettiin "mummotunnelista", eli kauppojen aikaistetuista aukioloajasta, jotta riskiryhmäläiset pääsevät kauppa-asioillaan käymään.

Useassa kaupassa on avattu riskiryhmille tarkoitettuja ostosaikoja.
Minna Mustonen

Ilahduttavaa on huomata, että Minimanissakin oli siirrytty aikaistamaan aukioloaikoja. Kauppareissulle pääsee vaikka jo aamuseitsemältä. Itse tämmöisenä perusterveenä mummuna, en riskiryhmään kuulu iän tai sairauksien puolesta ja mieluimmin käynkin kaupassa vasta illan suussa.

Harmittavan huolettomasti ainakin osa ihmisistä suhtautuu karanteeniin. Tapasin kauppareissullani ihmistä, joka juuri oli palannut ulkomailta.

-Joo, mun pitäisi olla kotona karanteenissa, mutta käyn vain nopeasti kaupassa, hän summasi.

Ei ollut karanteenikolla hanskoja käsissään eikä hengityssuojainta käytössä.

Kauppakärryn työntöaisaan jää mahdolliset pöpöt elämään suhteellisen pitkäksi aikaa.

Mielestäni tämän kaltainen suhtautumistapa on todella harmittavaa välinpitämättömyyttä. Hysteerikoksi ei tarvitse kenenkään alkaa, mutta ohjeita ja ohjeistuksia meidän kaikkien tulee noudattaa. Taistelu koronavirusta vastaan on sinun, minun ja ”Hentun Liisan” eli meidän kaikkien yhteinen asia.

Ja se vessapaperi?

Oma luottomerkki oli tyystin loppu, mutta selviydymme.

Melkoinen määrä erilaisia piuhavyyhtejä kiemurtelee ympäriinsä arkea "helpottamassa".
Minna Mustonen

Hirvittää sellainenkin asia, että piisaako jokaisella perheellä rahat siihen, että vähintään yksi ruokailu on tullut päivälle lisää järjestettäväksi.

Joku vääräleuka kirjoittikin, että ”mitä te vanhemmat napisette, eihän se nyt ole yhtään kummempi asia kuin koulujen kesälomien aikaan.”

Voin kertoa, että on se nyt paljonkin kummempi aika. Kotikoulun järjestäminen ja etäkoulun pitäminen saa meidät vanhemmat ihan oikeasti uupumisen partaalle. Nimittäin etätyö on ihan yhtä vaativaa, ellei jopa vaativampaakin kuin normaalioloissa tehtävä työ.

Yksi humpan juoni on se, kuinka saada kaikki tarvittavat kojeet ja kapineet pelittämään kotoakäsin tehtävän työn tarpeisiin. Toinen ja kolmas asia on sitten se kaikki muu.

Eipä siinä, olen täydellisen etuoikeutettu, että meillä kotipöydällä on tietokoneet ja kaikki tarvittavat yhteydet poikineen, kaikilla ei tällaista mahdollisuutta ole.

Eikä kaikilla vanhemmilla ole mahdollisuutta jäädä tekemään etätyötä kotiin ja pitämään siinä ”sivussa”?? kotikoulua.

Miten kotikoululaiset pärjäävät ilman vanhempien valvovaa silmää?

Miten vanhemmat jaksavat kaiken tämän järjestämisen ja valvonnan ja kaiken muun hässäkän keskellä?

En tiedä.

Hirveän paljon on kysymyksiä ilman mitään järkeviä vastauksia.

Uskottava on vain se, että kyllä me tästä selviämme. Ummistettava silmät siltä, että kunhan koronakaranteenin poikkeustila on jossakin vaiheessa ohi aletaan ynnäämään, mitä vaikutuksia oli esimerkiksi ylioppilaskirjoitusten yhtäkkisellä aikaistamisella? Miten on oppi uponnut uppiniskaisten ja vilkkaiden oppilaiden kaaliin kotosalla? Otetaanko kouluissa suosiolla tämä vuosi uusiksi?

Vaikka kuinka monta uutta kysymystä ja ihmetystä nousee esiin. Mutta niiden aika on sitten joskus myöhemmin.

Nyt koetetaan selvitä tästä päivästä.

Ilolla otetaan viikonloppu vastaan ja osallistutaan vaikkapa Simodeuksen ja Keskipohjanmaan järjestämälle virtuaalikeikalle.

Hyvää musaa suoraan kotisohvalle. Ei hullumpaa.

19.3.2020 torstai

Kotona kukin haeskelee vielä omaa tilaansa toimia ja tapaansa työskennellä. Ilman muuta se vaatii haasteita ja vie rahtusen verran vapautta olla kotonansa miten tykkää.

Hyvin harva haluaa kalsongeissaan tai yöpaitulissaan tepastella keskelle meneillään olevaa kokousta. Etäkokouksiin osallistumiset kun tehdään tätä nykyä keittiön pöydästä striimattuna. Striimaus sehän tarkoittaa sitä, että suoralähetys lähtee ja tulee kuvalla ja äänellä suoraan kotioloista tai mistä kukakin sen tekee. Ylipäätään elävää ja liikkuvaa kuvaa on tarjolla siitä kohdasta mistä yhteys otetaan.

Useastihan saattaakin käydä niin, että se mitä kunkin osallistujan taustalla tapahtuu onkin huomattavasti kiinnostavampaa kuin juuri kyseessä oleva etäkokouksessa käsiteltävä asia.

Toivottavasti kenelläkään ei ole halua tarkistella etäyhteyden päästä onko Mustosella kirjahyllynreunukset ihan viimeisen päälle pölyistä pyyhittyinä tai onko takana olevassa ikkunassa kuinkakin kamalasti viime kesän muistoja ja kissannenän jälkiä.

Myös etäkokouksen päättämisessä on omat haasteensa. Olisihan se kamalaa kun mikrofoni jäisi auki ja ympäri maailmaa kuuluisi kun välillä joutuu sillä kotiäänellään ohjeistusta läheisilleen kotioloissa antamaan.

Kyllä kelpaa korjatun ja katsastetun auton olla.
Minna Mustonen

Koronakaranteeni, (vai eihän tämä mikään virallinen karanteeni ole, pelkästään hallituksen antamiin ohjeistuksiin liittyvä varotoimenpide, jolla turvataan riskiryhmien elämää), avaa ihan uudenlaisen maailman.

Jos jotakin hyvää tästä tilanteesta etsiskelee, niin katsastuksesta pompanneen auton huollon ja korjauksen sai varattua erittäin nopeasti. Autokorjaamolla luvattiin vaihtaa kuluneet pallukkanivelet(??) uusiin, säätää ohjauskulmat ja uusintakatsastaa korjattu pirssi.

Ei tarvinnut jonotella ja ihmetellä viikkotolkulla risan auton kanssa, huolto ja korjaus järjestyivät suitsait sukkelaan. Myös se oli ihanaa, että palvelu tapahtui ilman minkäänlaisia koronakeskusteluja.

Kymppiplussan saa autokorjaamo palvelustaan, se sujui nopeasti, tehokkaasti ja ammattimaisesti. Katsastetun ja korjatun auton sain takaisin iltapäivästä. (sen verran tietysti, että itse olin hankkinut tarvittavat osat jotka autokorjaamolla paikalle laitettiin)

Ilman muuta on aivan hirveä huoli siitä kuinka yrittäjät pärjäävät.

Sinänsä hassua, että koronakaranteeni näkyy autokorjaamoissa harventuneena asiakasmääränä. Äkkinäinen voisi kuvitella, että nythän on maailman paras aika korjauttaa autonsa, kun ei sillä oikein minnekään voi lähteä. Suositushan on, että kotosalla ollaan mahdollisuuksien mukaan.

Hirvittää toki samanaikaisesti omakin tilanne, yt-neuvottelut ilmoitettiin konsernissa alkaviksi. Entä jos joudun lomautettavaksi?

Nyt ei auta kuin pitää pää kylmänä ja uskoa siihen, että kyllä me tästä selviämme ja pärjäämme.

Ihan kaikki, uskotaan ja luotetaan siihen, että kyllä tämä tästä suttaantuu.

Wilma-viestit kannattaa katsoa ajallaan. Niitä nimittäin tulee.
Minna Mustonen

Kotikoulussa heräsin karmaisevaan todellisuuteen. Kurkistus Wilmaan havahdutti: Sinulla on yhteensä 39 lukematonta viestiä.

Huokaus!! Myönnettävä on, että laiskan äidin onni on omatoimiset lapset.

Tänään on vuorossa ainakin liikuntaa, matematiikkaa, ylttiä ja enkkua. (pakko on googlettaa ylipäätään mitä opiskellaan) Onneksi myös vanhempien tukena ja turvana ovat oikeat opettajat, opinto-ohjaajat sekä koulukuraattorit.

Liikunnassa ainakin alakoululaisilla on oiva-apu tuo puhelimeen ladattava Pokemon- sovellus. Sovellus pistää kävelemään ja pyöräilemään pitkin tanhuoita ja keräämään virtuaalisia Pokemoneja talteen.

Alakoululaista liikuttaa Pokemon. Äidille saattaa olla vielä ihan hepreää evolvaaminen, mutta kaikkeen oppii.
Minna Mustonen

Teinit jaksottavat liikkumistaan iltapainotteisesti. Musiikki pauhaamaan korviin ja muutama kilometri rivakkaa kävelyä.

Ei hullumpaa tuo kävely raikkaassa ulkoilmassa ollenkaan, kannattaa kokeilla.

18.3.2020 keskiviikko

Koronakaranteeni tai mikä tämä nyt sitten virallisesti lieneekään? Kotiin jääminen ja kotikoulun järjestäminen vaatii rahkeita, hermoja, tietoteknistä osaamista, niitä nyt ainakin näin aluksi.

Eikä se tietenkään ole kenenkään vika, että kaikki ei toimi eikä mene niin sanotusti ihan putkeen. Ihan samalla tavalla kuin me kotiin jääneet etäopiskelua ja kotikoulua harjoittelemme, niin harjoittelevat ja koittavat pärjätä myös opettajat. Kaikki kiitos teille siitä.

Mieluusti sitä haluaisi syytellä ja sormeaan heristellä jollekulle ja sitten se "jollekulle" sanoisi, että kyllä tässä pärjätään, ihan hyvin kaikki menee ja suttaantuu.

Sellainenhan sitä pitää olla jokaisen aikuisen kotona oleville läheisilleen. Vakuutella tuon tuostakin, että kyllä tässä pärjätään ja kaikki menee ihan hyvin. ( Vaikka kenelläkään ei ihan aikuisten oikeasti ole tietoa miten hyvin/huonosti tästä selvitään.)

Harjoittelua, tuuminkia ja kokeilua etäkoulun pitäminen vaatii, niin opettajilta kuin vanhemmilta puhumattakaan koululaisista.

Yksi opettajaystäväiseni teki seuraavanlaisen päivityksen:

Etäopepäivitys

Videokokousharjoitus @ Teams:

Ope: - Mikrofonit kiinni!!! X 10

Oppilas O: - Hei ope lähetti whatsapp-viestin että meijän täytyy pistää mikrofonit kii...

( hymiö)

Ope: - Onko kaikki nyt kuulolla? J?

Oppilas L: - J laittoi viestin että se meni vessaan.

( hymiö)

Ope: - Kuunnelkaa nyt tarkasti ohjeet!

Oppilas M: - Mulla loppuu akku ny.

( hymiö)

Ope: - Hei tää ei ole mikään tiktoktanssituokio!

(hymiö)

Ope: - Oliko jollain vielä kysyttävää?

Oppilas T: - Kauanko tää vielä kestää?

( hymiö)

Semmoinen päivä. Ensimmäinen.

# etäelämäänelostenkanssa (sydämiä)

Etäkoulu ja sen ohjeistus, osuu ja uppoaa nällikkäille nelosille.
Minna Mustonen

Tietenkään kaikki ei mene niin kuin siellä Strömsössä, eihän se mene edes siellä niin.

Kasiluokkalaisella Office ei pelitä, eikä tehtäviä voinut sitä kautta avata. Onneksi teinien keskuudessa on tätä osaamista ja solidaarisuutta. Tehtävät jaetaan milloin minkäkin julkaisujärjestelmän avulla. Ja väliäkös sillä tulevatko tehtävät Wilmasta, edu.kokkolasta, WhatsApilla, Snapillä pääasia kuitenkin on, että perille tulevat.

Se miten tehtävät saadaan lähetettyä, noh mietitään sitä sitten.

Ainahan on liuta puhelinnumeroja mihin voi yhteyttä ottaa.

Yksi asia, mitä tässä kotikoulun pääopena (hmmmm????) saikkaroidessa ymmärrän. Tämä koronakeissi opettaa tuiki tärkeitä arjen taitoja myös koululaisille. Kuten esimerkiksi sitä, että kuinka opitaan aikatauluttamaan oma aika siten, että se riittää kaiken tekemiseen.

Eikä tämä maailma mullistu radaltaan, vaikka kaikki eivät olisi työn, touhun ja opiskelun ääressä tukat suittuna jämptisti kello 8.10 aamutuimiin.

Jos jakaisin Wilmamerkintöjä tältä päivältä laittaisin merkinnän, että kaikki ovat ahkeroineet hyvin ja osallistuivat loistavasti koulutyöhön.

Monena saa etäilevä kotikoulunope olla, ruoka-aika yllättää nopeasti.
Minna Mustonen

Saikkaaminen ja aikataulujen viivästyminen (mukaan lukien se, että unohdin nelosluokkalaisen välitunnille kartanolle ja näin ollen ruokatauko viivästyi.) johtui siitä, että pääopena toimiva äiti tekee täysipainotteisesti etätyötä toimittajana ja uppoutui täydellisesti tekemänsä jutun pauloihin.

Havahduin vasta siihen, kun punanenäinen poika katsoa tillitti silmiin sanoen:

- Sun piti pyytää mut takaisin sisälle välkältä. Nyt meillä on sitten ruokatauko. Kuka tekee ruuan, sääkö? Voisin ottaa kuumaa kaakaota ja leipiä.

Huihai, tässähän saattaa oppiakin jotakin. Kotikoulunopelle ihan uutta tietoa.
Minna Mustonen

Loppukoulupäivän koetan vältellä katsekontaktia tyttöykkösen kanssa. Hirvittää jo valmiiksi oma höperyys tuon pitkän matematiikan parissa.

Onneksi lapsista kasvaa niin paljon viisaampia kuin niiden vanhemmista.

Maanantaina 16.3.2020 ( // Päivämäärä korjattu oikeaksi, kiitos Riitta) maan pääministeri tuon poikkeuslain voimaan tulevaksi ilmoitti. Hallituksen linjaamia erilaisia toimenpiteitä on liki kaksikymmentä ja niitä kukin tykönään pyrkii soveltamaan parhaaksi katsomallaan tavalla.

Tiistaina on siirtymäaikaa ja keskiviikkona 18.3.2020 koulut sulkeutuvat suurelta osalta koululaisista kokonaan. Edelleen ekaluokkalaiset, kakkoset ja kolmoset jatkavat suurelta osin koulunkäyntiä, kuten myös eskarit.

Jo tiistaina keittiön pöytä alkoi täyttymään etätöissä ja etäopinnoissa täyttyvästä kamasta.
Minna Mustonen

Tiistai 17.3.2020

Todelliseen poikkeustilanteeseen saa tuta, kun aletaan sorvaamaan viisihenkisen perheen arjen pyörittämistä kotoa käsin. Kuinka sovitella yhteen lukiolaisen, yläkoululaisen, alakoululaisen sekä yliopiston tohtorikoulutettavan opiskelut ja kotoakäsin opiskelevien yhtälöön täytyy sovitella myös etätöitään paiskivat toimittaja sekä kulttuurityöläinen.

Keittiön pöytä täyttyy kannettavista tietokoneista ja muista etäyhteyksissä tarvittavista härpäkkeistä.

Oppilaitosten ja koulujen kiinnilaitto askarruttaa ainakin alkumetreillä eniten.

Miten opiskelut sujuvat ja kuka osaa ohjeistaa? Opettajathan ovat edelleen työssä ja varmasti pedagogiikan ammattilaisina saavat tilanteen haltuun. Jossakin vaiheessa tilanne selkiytyy ja arki plompsahtaa omiin uomiinsa, mutta ennen kuin ollaan siinä pisteessä on vanhemmilla oltava vastauksia tarjottavana lapsilleen, edes haparoivia. Vastauksia siihen, että kyllä tästä selvitään, kun ainahan on selvitty. Vaikkei nyt ihan tällaisesta yhtälöstä kukaan ole selvinnyt, mutta kamalampiakin asioita maailmassa on tapahtunut.

Reput taitavat olla ihan virattomia.
Minna Mustonen

Lukiolaista huolettaa ainakin se, kuinka tulee selviämään pitkän matematiikan ongelmista. Reaaliaineiden opiskelu etänä ei ainakaan alkuun hirvittävän huolestuttavalta tunnu, mutta miten selvitä itsekseen matematiikan kiemuroista. Koska nuorilla on kyky katsoa myös tulevaan, niin jo huolta ennättää nousta muun muassa ensi keväänä kohdalle tulevat ylioppilaskirjoitukset.

Entä kuinka pärjäävät nyt kirjoittavat ystävät, sillä ylioppilaskirjoituksia aikaistettiin jo aiemmin yhdellä viikolla ja se on hyvin suunnitellulle arjelle iso askel.

Yläkoululainen, kasiluokkalainen, rippikoulun kävijä sai myöskin jo tuta poikkeustilanteesta. Edelliselle viikonlopulle suunniteltu, rippikouluun liittyvä seurakunnan Kokkola-Gospel- tapahtuma ja siihen liittyvä gospelmessu peruttiin. Riparilta tuli ilmoitus, että ainakin toistaiseksi yhdeksällä leimalla kirkkokortissa läpäisee tänä vuonna riparin. (luultavasti tämäkin tilanne vielä muuttuu, sillä lähes kaikki seurakunnan tapahtumat on peruttu sittemmin.)

TET- paikat peruttiin kokonaan, eli työelämään tutustumisjakso olisi alkanut ensi viikolla, mutta ne ovat peruttuja kokonaan.

– Toisaalta, eihän sitä olisi oltu koulussa silloinkaan, että ei ainakaan tämän kuukauden aikana ihan hirveästi jää opiskeluissa jälkeen, lohduttautui järkevä kasiluokkalainen.

TET-jakson peruuntuminen harmitti, nimittäin paikallisessa Lidl-myymälässä olisi ollut todella mielenkiintoista työskennellä, olisi päässyt kurkistamaan kaupan arkeen.

Nuorimmaiselle saattaa tulla ihan yllätyksenä, että kotona koneella ei pelata, vaan tehdään ihan oikeasti koulutyötä.
Minna Mustonen

Huitukainen alakoululainen nelosluokkalainen pojan viikari on ainakin näin poikkeustilanteen alussa iloinen siitä, että koulunkäynti siirtyy etäkouluksi tai kotikouluksi. Kotikouluhan kuulostaa synonyymiltä aikaistetulle kesälomalle.

– Pitääkö muka joka aamu herätä niin aikaisin, kuin normaalisti kouluun lähtiessä? No, voiko olla kenenkään kanssa ja voiko kaverit tulla meille? Sun tarttee äiti alkaa lukemaan Wilma-viestit opelta joka päivä, ohjeistaa jälkikasvu vanhempaansa.

Mustosen perheen arkea voit seurata tässä blogissa päivittäin.

//18.3. kello 8.29 Muokattu otsikkoa.

#

Kommentoi 4 Kommenttia

Kommentointi on vain tilaajille.

Juttua ei ole vielä kommentoitu.

Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »