tiistai 21.9.2021 | 14:55
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Jalkapallo – aikuisten leikki jota haluaisin ymmärtää!

Su 11.7.2021 klo 06:30 | päivitetty su 07:22

En ole koskaan seurannut urheilua, mutta se ei tarkoita, että vihaisin sitä.

Tänä kesänä, kuten aiempina suurkisa-kesinä, on vähän harmittanut totaalinen ulkopuolisuuden tunne, jota koen jalkapallon äärellä. Ihan oikeasti, haluaisin ymmärtää!

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän haluaisin. Haluaisin liittyä niihin miesporukoihin, jotka vaihtavat näkemyksiä edellisillan pelistä, puistelevat päätä ja puuskahtavat ”kuningaslaji” ja ”on se niin kaunista”.

Ongelma on se, että minut, kuten suuri osa naissukupuolen edustajista, on jätetty tästä leikistä ulos jo lapsena.

Liikuntatunneilla pojat pelasivat talvella kiekkoa ja kesällä jalkapalloa, ja tytöt saivat sillä välin… niin, mitäköhän me teimme. Ehkä katsoimme kentän laidalta, tai harjoittelimme kaunoluistelua kentän toisella laidalla, vaihdoimme tarrakuvia.

Jos olisin päässyt mukaan, jos olisin nähnyt televisiossa kaltaiseni pelin tuoksinassa, olisinko innostunut eri tavalla? En tiedä, mutta haluaisin tietää.

Moni iloitsi, kun Suomi pääsi mukaan jalkapallon EM-kisoihin. Silloin jokunen naisfani muistutti, että onhan Suomi osallistunut jalkapallon EM-kisoihin itse asiassa jo kolmesti. Se ei vain kiinnostanut ketään, koska kyseessä oli naisten joukkue.

Naiset kiinnostavat urheilijoina niin kauan, kun kyse on yksilölajeista, kuten hiihto tai moukari. Mutta kun kyse on joukkuelajeista, riemu on laimeampaa. Mistä se johtuu (paitsi tietysti siitä, että naisten peli ei ole ”kaunista”, eikä ”kuningatarlajista” puhu kukaan)?

Nimenomaan joukkuelajit ovat kuitenkin kiinnostavia, sitähän tämä koko elämä on. Yksilölajeista voi syntyä valheellinen illuusio siitä, että suuriin saavutuksiin kyettäisiin yksin.

Jalkapallo on onnistunut keräämään piiriinsä esimerkiksi monia vähävaraisten maahanmuuttajaperheiden lahjakkaita poikia. Kokemuksistaan sierraleonelaisten pakolaisten lapsena on kertonut muun muassa Suomen joukkueen tähtipelaaja Glen Kamara.

Hyvä niin, sillä kaikki hyvä saa alkunsa leikistä myös aikuisten maailmassa.

Mutta missä tytöt leikkivät, kun niistä tulee aikuisia?

Onneksi maailma on muuttunut, ja tässä puhuu 1980-lukulainen fossiili. Kaksi vuotta sitten naisten jalkapallon MM-kisojen loppuottelua seurasi jo puoli miljoonaa suomalaista.

(Toki miesten jääkiekon MM-kisoja, itsenäisyyspäivän räjähtävää kättelyshow’ta ja Muumilaakson avausjaksoa seurasivat samana vuonna miljoonat katsojat, mutta jätetään vertailu sikseen.)

Toivon mukaan sukupolveni onkin viimeinen, joka todistaa koko maailman kerääntymistä ruutujensa äärelle todistamaan pelkästään miehistä hienvuodatusta.

Yksilölajeista voi syntyä valheellinen illuusio siitä, että suuriin saavutuksiin kyettäisiin yksin.

#

Kommentoi 1 Kommentti

Kommentointi on vain tilaajille.

Juttua ei ole vielä kommentoitu.

Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »