Verkon ja näköislehden kesäinen Kino-Keskipohjanmaa paljastaa monille keskipohjalaisille tutun ja rakkaan näyttelijäveteraanin, Osmo Matikaisen, elokuva- ja tv-suosikit. Videoblogissa jatkuu keskustelu muistisairauksia käsittelevistä filmeistä erilaisissa lajityypeissä: Away from Her, Remember, Memento sekä uutuus Memory. Bonuksena mukana on toinen äskettäin ensi-iltaan saatu filmi, Operaatio Mincemeat. Se kertoo liittoutuneiden natsi-Saksan huijaamisesta, joka muutti maailmansodan suunnan. Salaisen operaation suunnittelijoissa mukana oli tuleva James Bondin luoja, kirjailija Ian Fleming.

Memory. Ohjaus Martin Campbell. Käsikirjoitus Dario Scardapane belgialaisen alkuperäisromaanin ja elokuvan pohjalta. Kuvaus David Tattersall. Pääosissa Liam Neeson, Guy Pearce, Monica Bellucci. 114 min. K16. Kinokulma, Oulainen. Bio Rex, Kokkola.

★ ★ ★

Katsoja sekoaa laskuissa, montako kosto- ja takaa-ajotarinaa Liam Neeson on ehtinyt filmaamaan. Ne ovat varmoja paloja tähden yleisölle. Neeson näyttelee suorasti ja charmikkaasti, ohjaajina on päteviä toiminnan taitajia. Ongelma löytyy usein käsikirjoituksista. Miten keksiä uutta tähän lajityyppiin? Ehkä juuri siksi Neeson on lupautunut seuraavaksi Alaston ase -komediaan Leslie Nielsenin manttelinperijänä.

Memory on silti astetta kiinnostavampi toimintatrilleri. Parhaita Bond-elokuvia luotsannut Martin Campbell (007 ja kultainen silmä, Casino Royale) ohjaa varmalla kädellä. Osaavan tähtinäyttelijän rinnalla näkyy kiinnostavia kollegoita, kuten Kinojuhlien italialaiselokuvassa The Wonders ilahduttanut Monica Bellucci. Guy Pearce tuo käsiteltyyn teemaan Memento-filmin (2000) muistoja.

Memoryssäkin on kyse miehestä, joka joutuu hakemaan oikeutta omin käsin ja muistisairaana. Mementon nuori mies kärsi anterogradisesta amnesiasta: mikään uusi ei jäänyt pitkäaikaismuistiin. Memoryn palkkatappajaveteraania vaivaa ikääntymisen ja sukurasitteen tuoman Alzheimerin varhaisoireet. Samaan tahtiin kuin uhrejaan, Alex napsii pillereitä purkista selvitäkseen päivästä ja tilanteesta toiseen.

Gangsterimafia on houkutellut Alexin vielä yhdelle, viimeiselle keikalle, vaikka mies haluaisi jo eläkkeelle. Hän näkee tulevaisuutensa isoveljessä, joka on tiedottomana hoitokodissa. Pokiansa Alex ei sure: uhrit ovat olleet rikollisia, joita monikaan ei kaipaa. Viimeinen pisara, josta konnien käsikassaran kuppi menee nurin, on määräys ampua todistaja, nuori meksikolaistyttö, viaton sivustakatsoja. Rajansa on palkkatappajallakin. Memoryssä tutun kaavan hahmoja on kehitelty. Niin konnilla kuin poliiseilla on taustatarinansa. Kestoon ahdetaan kuitenkin liikaa, ja henkilöiden motiivit alkavat tuntua pikakirjoitetulta selittelyltä.

Skottitähden karisma on taas hyvässä käytössä. Valkokangas rakastaa suurta poikaansa, jonka kiveen hakatut kasvot ja tumma ääni ovat vain kasvaneet vetovoimassaan vuosirenkaiden lisääntyessä. Memory täyttää elokuvana tehtävänsä, mutta toivoisi 69-vuotiaan Neesonin kykyjä käytettävän vielä toisenlaisissakin rooleissa, jotka tarjoaisivat enemmän haasteita.

Guy Pearce reissussa rähjääntyneen poliisin osassa tekee perustellun roolin. Sekä Alex että Vincent ovat lopulta samalla puolella maahanmuuttajia hyväksikäyttävän rikollisjengin kiinnisaamisessa. Kahden voimanäyttelijän vastakkainasettelu olisi ollut klisee, mutta se olisi ottanut silti kohtaamisista enemmän kipinää kuin Memoryssä nyt nähdään.

Memory perustuu vuonna 2003 ilmestyneeseen belgialaiselokuvaan De zaak Alzheimer, jonka ohjasi Erik Van Looy. Muistinsa menettävää palkollista kehutussa filmissä esitti Jan Decleir.