Vihreiden puheenjohtaja Maria Ohisalo piipahti Kokkolassa keskiviikkona. Hän kertoi Keskipohjanmaalle kieltäytyvänsä hallitusyhteistyöstä perussuomalaisten kanssa, koska "Olemme perussuomalaisten kanssa hyvin kaukana toisistamme muun muassa ilmastokriisin torjunnassa ja luontokadon pysäyttämisessä". Aiemmin SDP:n puheenjohtaja Sanna Marin ja vasemmistoliiton luotsi Li Andersson ovat esittäneet samanlaisia ajatuksia.

Tilanne ei ole uusi vihreille, mutta sitä se on SDP:lle. En muista, että SDP olisi aiemmin torjunut perussuomalaisia, sen edeltäjää SMP:tä tai sen edeltäjää pientalonpoikia samasta hallituksesta. Tuskin Sanna Marinia ja SDP:n nykyjohtoa häiritsee PS:n näkemykset luontokadosta ja ilmastokysymyksistä. Olletikin demarijohto vierastaa perussuomalaisten kantoja maahanmuutosta, pakolaisuudesta ja erilaisista muista ihmisoikeuksiin liittyvistä asioista. SDP:ssä ajateltaneen, että Riikka Purra on ohjannut purttaan lähemmäs Jussi Halla-ahon kuin Timo Soinin ajolinjoja.

Yhtä kaikki yhden puolueen laajamittainen torjunta tuo mieleen Ruotsille ja Yhdysvalloille tyypillisen blokkipolitiikan. Äänestäjälle puolueen valinta tarkoittaa myös hallitusyhteistyön äänestämistä. Se ajaa kohti tilannetta, jossa valittavana on käytännössä vain porvarihallitus tai punavihreä vihervasemmistohallitus. Keskustasta, RKP:stä ja kristillisdemokraateista on tulossa rajapinnan sarana, joka kääntyy tarvittaessa molempiin suuntiin. Toki rajat ylittäväksi vaihtoehdoksi on tarjolla kokoomuksen ja SDP:n sinipuna, mutta siihen Pitkänsillan yli astelu taitaa jäädäkin. Punamultaa lienee turha haikailla. Uudet tuulet näyttävät lakaisseen mullan Suomen kaduilta pois.

Blokkiajattelu ei sovellu Suomeen. Suomeen sopii paremmin monenkirjava monipuoluejärjestelmä, jossa monenlaiset arvot ja maailmankatsomukset voivat tehdä sulassa sovussa yhteistyötä. Politiikka on fraktioiden taidetta, ja Suomelle politiikalle tyypillistä on monenlaisten näkemysten yhteensovittaminen.

Toki Suomenkin yhteiskunta polarisoituu ja some vauhdittaa kehitystä. Se vain ei ole hyvä kehityssuunta. Valtakunnan poliitikkojen kannattaisi tutustua kuntaelämään ja siihen, kuinka erilaiset tahtotilat ja arvot sovitetaan yhteen kuntien valtuustoissa ja hallituksessa äänestystuloksesta riippumatta. Ei kunnanvaltuustoissa kuunnella puolueiden mielipiteitä vaan ihmisten mielipiteitä. Ajetaan yhteisiä asioita. Kun toisella puolella salia puhutaan, toisella puolella nyökytellään usein hyväksyvästi. Tästä olisi opittavaa Arkadianmäelläkin.