Auringonvalo on koko ekosysteemin toiminnan kannalta välttämätöntä. Useimpien kasvien energia-aineenvaihdunta on siitä täysin riippuvainen – eläinkunnan puolestaan ollessa riippuvainen kasvikunnasta.

Tähän aikaan vuodesta Suomessa on pimeää, koska kallellaan olevan maapallon pohjoiselle puoliskolle ei lankea samaa määrää auringosta tulevaa säteilyä kuin eteläiselle puoliskolle.

Ei olekaan yllättävää, että auringonvalolla ja erityisesti sen puuttumisella on laajoja vaikutuksia ihmisten terveyteen ja sairauteen.

Iho-oireet ovat tavallisia pimeänä vuodenaikana. Useimmat ihosairaudet, etenkin väestössämme yleiset psoriaasi ja atooppinen ekseema, reagoivat kuivaan, viimaiseen ja kylmään talvi-ilmaan sekä auringon ultraviolettisäteilyn vähenemiseen. Jos siis on taipumusta iho-oireisiin, talvella saa rasvata tuubikaupalla ja etelänloma houkuttaa monia (viikko on valitettavasti iholle kovin lyhyt valohoitoaika).

Allergiset ihosairaudet taas usein voivat talvella paremmin, kun siitepölyjä ei talvi-ilmassa pölise.

Kaihi voi tulla esille hämäränäön heikentymisenä, tai sitten vastaantulevien autojen valot häikäisevät aiempaa voimakkaammin, kun ympäristön valoa on vähemmän.

Talvella kaupasta saatavilla olevat vihannekset ja hedelmät eivät aina ole laadultaan yhtä maukkaita tai ravinteikkaita kuin kesällä suoraan pellolta tai puutarhasta nautitut. Jos mahdollista, säilö kesän ja syksyn auringon kypsyttämät herkut talviajan käyttöä varten.

Osalla ihmisistä uni häiriintyy talvella, kun aivojen käpyrauhanen ei osaa silmien kautta välittyvästä vähäisestä valosta päätellä, milloin on yö ja milloin päivä. Jotkut tarvitsevat ajoittain melatoniinivalmisteita nukahtamista helpottamaan, osalla ongelma on päinvastainen, eli unta riittäisi yli oman tarpeen.

Osa ihmisistä masentuu pimeyden vaikutuksesta. Silloin on kirkasvalolamppu kokeilemisen arvoinen korvike talviuniselle auringolle.

Matala mieliala talviaikana voi liittyä myös siihen, että elämänrytmi on osalla ihmisistä kesäisin aktiivisempi ja sosiaalisia vuorovaikutustilanteita enemmän. Talvelle onkin syytä tietoisesti miettiä omiin tottumuksiin sopiva tapa liikkua, jotta vyötärönympärys ei ala haitallisesti laajeta. Itselle mielekkäältä tuntuva tapa rasittaa kehoa on parasta terveysliikuntaa.

Myös talvella voi auringonvaloa saada liikaa. Keväthangilla hiihdellessä tai muutoin ulkoillessa auringonvalo heijastuu lumen pinnasta voimakkaasti. Se voi aiheuttaa aurinkoihottumaa siihen taipuvaisille henkilöille (ilmiö on usein suvuttainen ja sinänsä vaaraton) tai pidempiaikaisessa altistuksella tehdä jopa auringonpolttamat poskipäihin tai nenään.

Vuosikymmeniä jatkunut runsas aurinkoannos altistaa silmänpohjarappeumalle riippumatta siitä, tuleeko valo suoraan vaiko heijastuksena vaikkapa hangesta tai vesistön pinnasta. Silmien suojaaminen aurinkolaseilla keväthankien hohteelta onkin erittäin suositeltavaa.

Jotkut kärsivät Raynaud´n oireesta, jossa yksittäisten sormien tai varpaiden verenkierto supistuu voimakkaasti kylmän vaikutuksesta. Ilmiön toinen nimi onkin valkosormisuus. Oireen ei tule antaa rajoittaa liikkumista, vaan kannattaa panostaa kunnon kintaisiin. Tietyillä lääkkeillä voi myös olla helpottava vaikutus ilmiöön.

Suomessa asuessa on erittäin tärkeää muistaa, että edes kirkkaimmat kevättalven päivät eivät riitä käynnistämään elimistön omaa D-vitamiinituotantoa. Käytännössä melkein kaikki suomalaiset tarvitsevat erikseen otettua D-vitamiinilisää. Suositeltava annos ja antotapa riippuvat ruokavaliosta, iästä, elämäntavoista ja ihonväristä.

Koronapandemian aikana havaittiin, että isompaa D-vitamiiniannosta nauttivilla koronaviruksen aiheuttamaan tautiin sairastumisen riski oli pienempi ja sairastuneilla taudinkuva lievempi kuin niillä, joilla D-vitamiinin ottaminen oli vähäisempää. Ajankohtaiset suosituksen D-vitamiinilisän käytöstä löydät THL:n nettisivuilta: https://thl.fi/fi/ajankohtaista/kampanjat/voi-hyvin-talvella/syo-talvella-tarpeeksi-d-vitamiinia.