Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) kertoi viime viikolla jättäneensä viestipalvelu Twitterin. Syynä oli Twitter-viestien yleinen asiattomuus, joille THL kokee antavansa julkaisuillaan hyvän alustan. Tiedotteen mukaan moni disinformaatio jäisi jakamatta ellei olisi ensin instanssia, joka julkaise tutkittua tietoa ja faktaa. Sen päälle on trolliparven mukava heitellä päättömyyksiä, joita kaivetaan kuin taikurin hatusta kyyhkysiä ja pupujusseja.

THL pyrki vähentämään huuhaan levittämistä sulkemalla kommentoinnin, mutta ei siitä ollut apua, sillä tviittejä jaettiin ja jatkettiin kommentointia.

Etenkin koronaa koskevat tviitit imivät asiattomia ja väärää tietoa jakavia somehörhöjä. Miksipä siis tukea tällaista hölynpölyjakelua varsinkin kun väärän tiedon seulomiseen kului resursseja, joille on parempaakin käyttöä.

Keskustelin taannoin eläinlääkärin kanssa somesta ja eläinlääkäreiden maalittamisesta. Hän huokaisi, että siinäpä on sellainen suo, jonne ei kannata lähteä rämpimään edes hyvin varustautuneena. Somepöhinä kun muodostaa sellaisen suonsilmäkkeen, että satavarmasti sinne yksi eläinlääkäri hukkuu siinä kuin kokonainen Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Somekanavilla jaetaan tehokkaasti tietoa ja tavoitetaan suuri joukko kansalaisia. Tätä ei voi kiistää. Tämän vuoksi siellä kaikki yrittävät toimia. THL:nkin tilillä oli lähes satatuhatta seuraajaa. Laitos lienee ensimmäinen suomalainen viranomainen, joka on päättänyt jättää Twitterin. Seuraavatko muut perässä?

Osansa somen kääntöpuolesta sai äskettäin kissa- ja koiranruokia kauppaava yritys. Koira kuoli ja omistaja kiirehti syyttämään somessa yrityksen märkäruokaa tapahtuneesta. Tuosta vain – ihan pokkana. Somekuohunta roihahti kuin kulottajan käsistä karannut tuli. Jo samalla viikolla yritys veti kaikki 52 000 ruokapakkausta markkinoilta. Somekansa kiitteli nopeasta toiminnasta. Kenellekään ei tullut mieleen, että hatusta vedetty syytös vailla mitään konkreettista näyttöä, aiheutti aikamoiset taloudelliset tappiot.

Eikä tapaus tähän jäänyt. Kun uutisoitiin, ettei rehuerästä löydetty mitään sellaista, joka voisi johtaa eläimen kuolemaan, jatkuivat spekulaatiot ja syytökset. Niitä yritys nyt joutuu seuraamaan ja kommentoimaan yhä useammalla alustalla – kuin THL aikanaan.

Viranomaiset eivät ole yritysten tapaan taloudellisesti riippuvaisia somesta. Pahimmillaan some on kuin äitelä ja haiseva kaatopaikka, jossa väki kuitenkin viihtyy. Siellä on oltava, halusi tai ei. Vai onko?