Kaustisella Taina ja Reino Lehtosen kotona kahvipöydässä istuessa tekisi talon emäntää jo mieli onnitella.

Moinen olisi akateemisen etiketin vastaista. Onhan kouluneuvos Taina Lehtosen, 71, väitöskirjan Rehtoreiden näkemyksiä lukiokoulutuksen uudistamisesta, sen johtamisesta ja tulevaisuudesta tarkastustilaisuuteen (17.2.2023) vielä tovi aikaa.

Tarina siitä miten 41 vuotta Kaustisen musiikkilukion rehtorina toiminut Taina Lehtonen päätyi vuonna 2017 käynnistyneillä eläkepäivillään tekemään väitöskirjaa voisi oikeastaan olla koko hänen aikuisikänsä mittainen. Siksi innokkaasti hän on läpi uransa kehittänyt paitsi työyhteisöään niin myös itseään.

Hypätään silti vain kolmisen vuotta taaksepäin eli väitöskirjaprojektin alkumetreille.

– Juha eli professori Juha T. Hakala antoi alkukeskusteluissamme minulle lapun, jossa kysyttiin, että miksi teen väitöskirjaa. Se oli hyvä kysymys. Piti siis perustella asia itselleen.

Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksessa tuolloin Jyväskylän yliopiston professorina toiminut kasvatustieteilijä Hakala on tunnettu opinnäytetöiden ohjaamisen asiantuntija.

Filosofian kandidaatiksi germaaninen filologia pääaineenaan 25-vuotiaana valmistunut Taina Lehtonen on suorittanut kaikki kasvatustieteelliset opintonsa Kokkolassa.

Ohjaajien panoksella – ja Hakalan sekä nykyisen professorin Heidi Harju-Luukkaisen panosta Lehtonen kiittelee vuolaasti – on suuri merkitys, mutta väitöskirjaa tehdessä on akateemisella pyramidilla noustu jo varsin itsenäisen tutkimustyön vaiheeseen.

– Itse pitää päätökset tehdä. Ohjaajat ovat tukena, mutta eivät tee ratkaisuja.

Lehtonen myöntää, että kolmivuotisen urakan aikana tuli hetkiä, jolloin tutkimustyön seuraavaa polunpäätä ei tahtonut näkyä.

– Tuli sellainen tunne, että ratkaisu on pakko löytää, koska kesken en voi jättää. Kesken jättäminen olisi vaivannut loppuiän.

"Itse pitää päätökset tehdä. Ohjaajat ovat tukena, mutta eivät tee ratkaisuja", kuvaa Taina Lehtonen väitöskirjan kirjoittajan itsenäistä roolia.

Markku Jokela

Taina Lehtosen kanssa jutellessa nousee esille myös kuuluisa keskipohjalainen vaatimattomuus. Yliopistokeskus Chydenius ei ehkä kylliksi nosta omaa häntäänsä, joten sen merkitystä ei Kokkolassa ja laajemmin Keskipohjanmaalla riittävästi tiedosteta.

Lehtonen muistuttaa, että osaamista ja uuden oppimista yhä enemmän arvostavassa maailmassa on aivan välttämätöntä, että akateemisia opintoja on seudulla tarjolla.

– Otetaan ajankohtaisena esimerkkinä [Jyväskylän yliopiston avoimen yliopiston ja Kokkolan kaupungin yhteistyössä tarjoamat] kasvatustieteen perusopinnot varhaiskasvatuksen alalla työskenteleville. Tuo opintokokonaisuus toimii myös hyvänä esimerkkinä siitä, miten työnantaja tukee työntekijöiden jatkokouluttautumista.

– Työelämän ja koulutuksen suunnittelun pitäisikin olla vuorovaikutteista, mikä riippuu tietysti toimijoiden aktiivisesta yhteistyöstä.

Kaustisen musiikkilukion rehtori Taina Lehtosesta tuli lukion perustamisen myötä. Hän oli tehtävän vastaanottaessaan 25-vuotias. Vielä työuran viimeisinä vuosina tuli lukion eteen suorastaan eksistentialistinen uhka, kun Kataisen ja Stubbin hallitukset ryhtyivät suunnittelemaan lukiouudistuksiaan.

Kaustisen musiikkilukion muiden erityisen tehtävän lukioiden tapaan kyettävä perustelemaan olemassaolonsa.

– Vuoden 2017 keväällä minun piti tehdä todella perusteellinen anomus, jossa lukiolle haettiin uutta järjestämislupaa. Oli sen 40:n vuoden rehtorikauteni ajalta koottava esimerkiksi kaikki hankkeet, kaikki oppilasmäärät ja laadittava tulevaisuuden kehittämissuunnitelma. Samalla oli mahdollisuus hakea Kaustisen musiikkilukiolle myös musiikin kehittämistehtävää.

Työn tulos oli lopulta paras mahdollinen.

– Tehtiin siis raportti opetus- ja kulttuuriministeriölle. Lokakuussa [2017] saimme myönteisen päätöksen eli Kaustisen kunnalle lukiokoulutuksen järjestämisluvan, musiikin erityistehtävän sekä valtakunnallisen määräaikaisen musiikin kehittämistehtävän.

Kaustisen musiikkilukio siis säilyi ja samalla lukiolle tuli määräaikainen kehittämistehtävästatus.

– Se oli viimeinen projektini työelämässä.

Palataan vielä tämän artikkelin johtoaiheeseen eli siihen, että Taina Lehtonen väittelee tohtoriksi. Tästä asiasta kun ei muuten puheliaalta haastateltavalta tunnu saavan kommentteja kuin toistuvasti kysymällä; keskipohjalainen vaatimattomuus jälleen kerran.

Millaista käytännössä oli käydä kotoa käsin kiinni monen vuoden haasteeseen?

– Tiiviistä ja yhteisöllisestä kouluyhteisöstä kun siirtyi eläkkeelle ja sitten tekemään väitöskirjaa yksin, niin olihan se aikamoinen oman kasvun paikka. Ja sitten vielä tuli pandemia, joka etäännytti ihmisiä entisestään.

Apurahoja Lehtonen ei tutkimustyölleen yrittänytkään hakea, vaan tutkimus syntyi tyylipuhtaasti eläkeläisenä työskennellen. Lähtökohdat tutkimustyölle ponnistavat yhä uusista lukioihin kohdistuvista koulutuspoliittisista päätöksistä.

– Työurani viime vuosina tuli esimerkiksi sähköinen ylioppilastutkinto, uusi opetussuunnitelma ja [Sipilän hallituksen] kokonaisvaltainen lukiouudistus.

Poliittinen uudistaminen ei välttämättä ole itseisarvo.

– Päätin siis tutkia, että uudistuuko lukio näillä jatkuvilla poliittisilla päätöksillä vai syntyykö eräänlainen kehittämiskierre. Ja pohdin, että minäpäs tutkin, mitä muut rehtorit ovat asiasta mieltä.