Maatalous on elinehto ja sellaisena pysyy. Ja sellaisena se on myös käsiteltävä poliittisessa päätöksenteossa.

Maatalouden ja sen liitännäiselinkeinojen merkitys on alueemme ihmisille itsestäänselvyys, asuimme sitten kylissä tai kaupungeissa.

Juhlapuheissa ja politiikan jargonissa maatalous muistetaan hyvin. Kun mennään poliittisen päätöksenteon tasolle, hallitustyöhön ja -ohjelmaan, joissa maa- ja metsätalouden edellytykset pääsääntöisesti tehdään, alkaa suurempi hajonta puheissa ja tavoitteissa.

Oma maatalouspoliittinen ajatteluni lähtee yksinkertaisesta logiikasta. Ellei julkinen valta tee nykytilanteessa kaikkea voitavaa maa- ja metsätalouden turvaamiseksi, on se myös selvä signaali. Ja oikeastaan kaikki ihmiset ovat enemmän tai vähemmän riippuvaisia siitä, miten Suomen maatalouden käy. Nykyinen geopoliittinen tilanne on tehnyt selväksi, että ulkomaisen tuonnin varaan rakennettu elintarvike- ja energiaturva ei ole riittävä eikä kestävä.

Hidas ja puutteellinen reagointi maatalouden kustannuskriisiin kertoo poliittisen yhteisymmärryksen ja selvän yhteisen tahdon puutteesta.

Peruselintarvikkeiden hintojen nousun hillintään ei ole kaikkia keinoja otettu käyttöön eikä tuottajan osuutta ole varmistettu, osin kaupan ja verottajan osuuden kustannuksella. Maatalouden kustannusten peruselementtien – polttoaineiden ja lannoitteiden – rajuun hintojen nousuun olisi pitänyt puuttua tavalla tai toisella nopeammin.

Myös keskustelu metsien käytöstä on mennyt mielettömäksi, kaikkien metsätaloudesta elävien syyllistämiseksi, jossa voittaja ei ole sen enempää ihmiset kuin ilmastokaan. Turpeen käytön ja alan edellytysten hallitsematon ja äkillinen alasajaminen on nykytilanteessa täysin väärää politiikkaa.

Maatalouden kannattavuuskriisin markkinamekanismille ei paljon voi, mutta kun on kyse huoltovarmuudesta, kriisinkestävyydestä, ihmisten peruselintarvikkeista ja elämisen ehdoista, on valtiovallan tehtävä kaikkensa, että maa- ja metsätalouden tuotannon ja tuottajien toimeentulon edellytykset paranevat.

Keskusta on suomalaisen maatalouspolitiikan perälauta ja ainut takuumies. Suurkaupunkipuolueista ja kaikkea vastustavista oppositioryhmistä ei ole maa- ja metsätalouden edellytyksien turvaajiksi.

Sari Innanen

kansanedustajaehdokas (kesk.)

Kokkola