Vaalit ovat kohta täällä. Silmille hyppivät jo mainokset, jossa ehdokasta markkinoidaan muun muassa Viinijuhlien järjestäjänä. Jokainen tietenkin haluaa rakentaa omaa brändiään – vetovoimaista kuvaa, jonka perusteella vaaliuurnille vaeltavan kansan sormi osuu juuri oikeille näppäimille.

Ehdokkaat joutuvat nyt puntaroimaan vaalitaktiikkaa, joka onkin tarkka tällättävä. Liika pyrky ja tyrkyllä olo ja toisaalta liika arkailu eivät ole parhaita vaihtoehtoja. Asioihin ja näkemyksiin pohjaavat ulostulot antavat oikeasti eväitä äänestäjille päättää siitä, olisko juuri tuo ehdokas minun asiani ja arvojeni ajaja. Vai onko enää näin? Onko mielikuva tyypistä tärkeämpi kuin se, mitä asioita hän ajaa?

Maailma on muuttunut jonkinlaiseksi markkinointikampanjaksi. Jokainen on oman onnensa markkinointipäällikkö. Lisäksi ehdokkailla on tukijoukkoja, jotka saattavat nostaa tai laskea ehdokkaan arvoa. Voi käydä niinkin, että fanaattisesti ehdokastaan markkinoiva tukijoukko kääntää kelkan ehdokastaan vastaan.

Ja apropoo. Ei kai kukaan tosissaan usko, että viini-, kala- tai kekrijuhlien järjestäminen antaisi eväitä Suomen sodanjälkeisen historian vaikeimpiin päätöksiin? Velkareppu painaa, turvallisuus on järkkynyt, väestö ikääntyy, työvoimasta on pula samalla kun työttömien armeija huutaa leipää. Itsekin olen monenlaista kekkeriä järjestänyt ja herrojen kanssa ollut marjassa, mutta sillä perusteella en ääntä itselleni antaisi.

Ehdokas tarvitsee pyrkyä ja nostetta, se on selvä. Näiden tasapainossa lepää vaalimenestys. Se, joka osaa taitavasti hyödyntää omaa nostettaan, on voittaja. Puolueella tai sukupuolella ei juurikaan ole merkitystä. Joskus kovassa nosteessa olevalle nousee noste hattuun. Se jos mikä ärsyttää äänestäjää. Riittävä tieto ja sen pohjalta syntyneet arvot ja ajatukset ovat olennainen osa ehdokkuutta. Niihin kannattaa keskittyä silloinkin, kun vauhti kiihtyy.

Vinkki siis kaikille ehdokkaille: perehtykää asioihin, esittäkää niistä arvionne ja kääntäkää kasvonne äänestäjän puoleen. Keskipohjalainen ei etsi sirkushuveja, vaan vakaata edusmiestä tai -naista kohtaamaan yhä villimpään menoon yltyvän maailman.

PS. Totta totisesti toivon, että armasta aluettamme edustaisi täällä asuva, tämän seudun tunteva ja tätä kolkkaa puolustava tyyppi. On varmaa, että sote-alueiden ja maakuntien lukumäärä nostetaan vielä monta kertaa framille, eikä pieni Keski-Pohjanmaa ole automaattisesti voittajien joukossa.