Suotta ei Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitto (SUH) valinnut vuoden 2022 vesiliikuntapaikaksi kannuslaista KitinVaparia. Kannuksessa on muun muassa satsattu viime syksystä lasten ja nuorten uimataitoon, jota ovat heikentäneet kaksi korona-vuotta.

Marianne Nivala.

Markku Jokela

Liikuntapalvelupäällikkö Marianne Nivala sanoo, että myös Kannuksessa koululaisten uimataidossa näkyy valtakunnallisesti tutkittu pandemian aiheuttama taitovaje. Käytännössä kouluista ei käyty uimaopetuksessa kahteen vuoteen. Korona rajoitti lasten ja nuorten uimista myös vapaa-ajalla.

Viimeisimmän, loppuvuodesta 2022 julkaistun uimataitotutkimuksen mukaan kuudesluokkalaisista uimataitoisia (vähintään 200 metriä, josta 50 metriä selällään) on enää 55 prosenttia. Edellisessä tutkimuksessa vuonna 2016 luku oli 76 prosenttia ja vuonna 2006 80 prosenttia.

Kannuksessa tilanteeseen on tartuttu järjestämällä KitinVapariin kaksi iltapäiväkerhoa, joista toisen Nivala nimeää kutsukerhoksi.

– Kerhoon on kutsuttu uimataidottomia alakoululaisia. Kerho täydentää koulujen opetusta. Lisäksi toivomme, että perheet kävisivät uimahallissa myös vapaa-aikana vahvistamassa lasten suhdetta veteen.

Uimataitoisille alakoululaisille on tarjolla perjantaina vapaavuoro, jolloin kahden tunnin "iltapäiväkerhossa" kehitetään uimataitoa leikinomaisesti vielä paremmaksi.

Kannuksessa toimii myös uimakouluja.

– Meillä on vauvauintia alle yksivuotiaiden perheille sekä perheuintia yhdestä viisivuotiaille lapsille ja heidän vanhemmilleen. Niille on kova kysyntä.

Takalon koulun oppilaat perehtyivät snorklaamiseen Teemu Wirkkalan ja opettajansa Elisa Porkolan johdolla.

Markku Jokela

Koulujen uinninopetus pyörii päivisin, ja seurojen iltaisin sekä viikonloppuisin. Seurojen uimakoulut ovat tärkeitä kouluopetuksen täydentäjiä. Pienissä ryhmissä opetus on yksilöllisempää.

Esimerkiksi tänä keväänä järjestetään Vesiveijarissa alkeisuimakouluja yhteensä neljä ryhmää, joista jokaiseen otetaan kahdeksan lasta. Lisäksi on jatkouimakoulu sekä vesiralli- ja tekniikkakoulu -ryhmiä, joihin otetaan mukaan 8-12 osallistujaa. Suurin osa heistä jatkaa näihin ryhmiin alkeisuimakoulusta.

Kokkolan uimaseuran puheenjohtaja Pasi Lahtinen tietää, että Kokkolassakin uimaopetuksen kysyntää on huomattavasti enemmän kuin mihin uimaseura voi vastata. Hän muistuttaa, että uimaseuralla ei ole vakituista työntekijää. Opetuksen määrää rajoittaa esimerkiksi uimakoulujen vetäjien puute.

– Lisäksi Kokkolan vesiveijari on varsin suosittu uimahalli. Ratatilaakaan ei ole tarjolla riittävästi.

Opetuksen tarvetta kuvaa jo se, että kun uudet uimakoulut aloittavat, ne täyttyvät saman tien.

Kokkolassakin toivottaisiin vastaavanlaista iltapäiväkerhotoimintaa kuten Kannuksessa.

– Ihannetilanne olisi, että myös uimahallissa voitaisiin tarjota koululaisille vedettyä iltapäivätoimintaa. Tämäkin nostaisi lasten ja nuorten uimataitoa.

Vesiveijarissa uimaopettajana viitisen vuotta toiminut Tuomas Saari kiittelee kaupungin koulutoimea, joka tuo peruskoululuokat säännöllisesti uimaopetukseen kaupungin uimahalliin. Vaikka opetusta järjestetään joka syksy ja kevät, niin Saari muistuttaa, että osalle lapsia ja nuoria tämä ei riitä. Hän kannustaakin perheitä lähtemään rohkeasti uimahalliin, vaikka vanhemmat eivät varsinaisia vesipetoja olisikaan.

Samoilla linjoilla on KitinVaparin Marianne Nivala.

– Perheellä voi olla runsaasti muita liikunnallisia harrastuksia, silti kannustan käymään myös uimahallissa.

Kannuksessa kehitellään myös varhaiskasvatuksen ja esikoulujen uimaopetusta poistamaan lasten eriarvoisuutta alkuopetuksessa.

Tuomas Saari sanoo, että halliin tulevat lapset ovat eri asemassa, jos joukossa on sellaisia, jotka eivät koskaan ole käyneet uimahallissa. Sitten on heitä, jotka ovat hallissa kuin kala vedessä.

Saari painottaa, että kouluopetuksessa edetään hitaasti. Tavoitteena on, että kaikki pysyisivät mukana. Silti opettaja näkee, että on lapsia, jotka eivät vain pysy mukana.

Näin ei saisi olla.

Marianne Nivala on nähnyt myös, millaisia tuntemuksia lapsella on, jos hän on jäänyt uimataidossaan muista jälkeen. Uimahallikokemus ei olekaan siistiä, vaan epämiellyttävää ja jopa hävettävää. Jos tähän ei päästä puuttumaan, saattaa uimataito jäädä saavuttamatta. Nuori kun osaa jo vältellä uimahallivuoroja.

– Totta kai, sitä haluaisi tukea lasta ja nuorta. Kun koululuokassa saattaa olla plus miinus kaksikymmentä oppilasta, niin yksilöopetus luonnollisesti kärsii, Tuomas Saari pahoittelee ja muistuttaa, että uimataito on tärkeä kansalaistaito.