Lähdetään liikkeelle ensivaikutelmasta. Ihan sen vuoksi, että sellaisen voi tunnetusti tehdään ainoastaan kerran.

Miltä on syntyperäiseltä turkulaiselta tuntunut työ Kokkolan sairaalanmäellä ja muutenkin elämä ja ihmiset Kokkolassa?

Tämä syntyperäinen turkulainen on Keski-Pohjanmaan hyvinvointialueen johtajaylilääkärin virkaa kaksi ja puoli kuukautta hoitanut Katja Virta.

Aloitetaan Soitesta ja sairaalanmäestä. Minkälaisen ensivaikutelman se on tehnyt.

– Modernin, ammattitaitoisen ja organisaation kannalta aika helposti sisääntultavan. Ihan positiivisen vaikutelman.

Et ole siis tullut näiden kahden ja puolen kuukauden aikana toisiin ajatuksiin?

– Enemmänkin päinvastoin. Joka viikko tuntuu paremmalta, että teki tämän valinnan eli oli hyvä valinta. Alku oli vähän rankempi, mutta nyt kun aika etenee, tuntuu koko ajan paremmalta. On kiva olla töissä. Tosi kivat työkaverit. En voisi olla tyytyväisempi kuin tällä hetkellä olen.

Entäpä Kokkola, joka on Virralle pohjoisin työpaikka, jos mukaan ei lasketa yhtä nuoruusvuosien puolivuotista jaksoa Saariselällä?

– Ensin tuntui tosi hankalalta. Kun menin koiran kanssa lenkille, ei tuntenut ketään. Sitten työkavereiden innostamana eksyin avantouintiin ja totesin kuinka välittömiä ja helposti lähestyttäviä kokkolalaiset olivat.

Johtajaylilääkärin diagnoosi uudesta työpaikastaan ja kotikaupungistaan kuulostaa keskipohjalaiseen korvaan lähes epäilyttävän myönteiseltä.

Vaan kun sitä ensivaikutelmaa voi tehdä vain kerran. Soitessa ja Kokkolassa voitaneen siis olla tyytyväisiä. Ja tämän perään hymiö... :)

Katja Virta korostaa ennaltaehkäisyn merkitystä terveydenhuollossa.

Clas-Olav Slotte

Vaan mistä tämä Katja Virta oikein Keski-Pohjanmaalle tuli – ja miksi halusi tulla?

Turun tyttöjä siis on – eikä tässä ilmaisussa ole tytöttelyä, rimmaa vain paremmin kuin "Turun naisia" – ja saapui Kokkolaan Satakunnan puolelta Rauman terveyspalvelujen johtajaylilääkärin virasta.

Saapua on ehkä huono sana tässä yhteydessä, sillä hakemalla hakea piti viime kesänä yksityiselle puolelle siirtyneen Pirjo Dabnellin seuraajaksi.

Jos tarkkoja ollaan, ei Katja Virran hakemuksesta ollut tietoakaan, kun hakuaika päättyi. Toisella kierroksella sen sijaan oli.

Pyydettiinkö sinua hakemaan?

– Ei pyydetty. Ajattelin, että täytyy katsoa vähän laajemmin, että mitä on tarjolla. Sitten vain aukaisin kuntarekryn (​Kuntarekry on valtakunnallinen julkissektorin työnhakupalvelu ja kuntaorganisaatioiden ja hyvinvointialueiden rekrytointipalvelu) ja katsoin, että onpas mielenkiintoinen työ!

Ei Virralla ollut tietoa, että menossa on toinen hakukierros.

– Enkä edes tiennyt, että se (haku) oli jatkoajalla. Tosi pitkään pohdin. Mitä enemmän luin sitä ilmoitusta, sitä enemmän se alkoi kuulostaa minun työltäni.

Piti perheenkin (Virran perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi viisi lasta) kanssa käydä keskusteluja.

– Pitkään sitä puin perheen kanssa. Se oli kuitenkin iso ratkaisu. Ihan loppumetreillä ajattelin, että haluan yrittää. En tiedä pääsenkö, riittävätkö vielä taidot, mutta tämä olisi minun juttuni. Sitten hain.

Niin haki ja tuli valittua. Siitä ei haastattelussa puhuttu eikä kysytty, mutta todetaan sekin, että valinnassa kakkoseksi jäänyt, Pirjo Dabnellin virkaa sijaistanut Tuula Rajaniemi teki valinnasta oikaisuvaatimuksen.

Aluehallitus hylkäsi yksimielisesti oikaisuvaatimuksen eikä Rajaniemi tehnyt valitusta hallinto-oikeuteen. Aluehallituksen mukaan ansiovertailussa korostuivat Virran työkokemuksen laajuus ja monipuolisuus.

Johtajaylilääkärin pestissä oleellista tietysti on virkanimikkeen mukaisesti johtaminen. Vaan on Katja Virta tietysti edelleen lääkäri. Lääketieteen lisensiaattina (vuonna 2003) erikoistunut ortopediaan ja traumatologiaan.

Traumakirurgin tehtävänä on korjata vammoja, jotka syntyvät tapaturmien seurauksena. Virran kohdalla se tarkoittaa erityisesti käsivammojen leikkaushoitoa.

Käytännön työ kiinnostaa edelleen ja mielellään Virta pitäisi edelleen tuntumaa yllä hoitamalla aina silloin tällöin päivystysvuoroja.

Vaan johtaminen on nyt "se juttu", jonka vuoksi hänet on tehtävään palkattu ja jossa onnistumisen perusteella häntä arvioidaan. Ennen kaikkea arvioivat tietysti hänen alaisensa, muut lääkärit ja hoitajat.

Jos ajatellaan terveydenhuoltoa laajemminkin, pitääkö meidän olla jostakin asiasta erityisesti huolissamme?

– Meidän pitää olla huolissaan siitä, että pystymme tulevaisuudessa ennaltaehkäisemään paremmin näitä meidän haasteita. Meillä on hoitovelkaa, mutta meillä on myös palveluvelkaa ja kyllä meillä on kaiken kaikkiaan valtakunnassa myös koulutusvelkaa, työllisyysvelkaa ja ympäristö-/ilmastovelkaa.

Kuulostaa kuin Kokkolan kaupungin iskulauseelta: Meillä on laajempi horisontti...

– Koko kokonaisuus pitäisi pystyä näkemään yhtenä, kun menemme tulevaisuuteen. Siitä olisin huolissani.

Edellä oleva vaatii tarkennusta. Mennään siihen seuraavaksi.

Onko tänä kahden ja puolen kuukauden aikana tullut esille asioita, joita mielestäsi pitäisi tehdä toisin?

– Hyvinvointialueratkaisu tehtiin vahvistamaan perusterveydenhuoltoa ja ennaltaehkäisyä. Mielestäni meidän kaikkien pitäisi tehdä töitä tällä sektorilla vielä enemmän. Pystyttäisiin tekemään vaikuttavaa työtä, ettemme vain sammuttaisi tulipaloja, kun asiat ovat jo huonosti.

Mutta mitä tämä ihan käytännössä tarkoittaisi – tai voisi tarkoittaa?

– Esimerkiksi sitä mistä koko valtakunnassa puhutaan eli hoidon jatkuvuutta. Olisi omahoitaja–omalääkäri-malli. Millä hoidon jatkuvuus taataan, että asiakas tapaisi useamman kerran saman kontaktin, jotta asiat helpottuisivat ja opittaisiin tuntemaan toisiamme. Pystyisimme paremmin ja nopeammin auttamaan ja ennakoimaan. Se olisi tosi tärkeää.

Kaikki tämä kuitenkin maksaa rahaa. Siitä taas tuntuu olevan Suomessa akuutti pula, jonka ratkaisuksi lisävelanotto ei kerta kaikkiaan käy. Se on tullut unisimmillekin politiikan seuraajille vaalienalusviikkoina selväksi.

"Tiedän kuinka kovaa he (lääkärit ja hoitajat) tekevät töitä ja ovat tosi väsyneitä, kun antavat kaikkensa. Ei tässä ole siitä kyse, että laiskoteltaisiin."

Clas-Olav Slotte

Vaalien alla kysymys sote-palveluiden rahoittamisesta ja rahojen riittävyydestä on ääripoliittinen kysymys. Sen voi pelkistää kysymykseen, riittävätkö rahat Soitessa ja riittävätkö ne koko maassa.

Katja Virran suuhun sopii huonosti sana "tehostaminen". Pienen makustelun jälkeen hän hyväksyy sen sijalle "järkeistämisen". Se syntyy, kun keskustellaan hoitajapulasta.

Voiko hoitajapulasta selvitä ilman työperäistä maahanmuuttoa?

– Se on vähän kummalta puolen kolikkoa asiaa katsoo. Jos katsotaan maailmanlaajuisesti Suomen hoitajien ja lääkärien määrää suhteessa meidän väestömääräämme, ei meillä ole kauhean vähän heitä. Siihen malliin, joka meille on rakennettu, heitä vain on liian vähän.

Tuosta tulee mieleen mitä Suomen Pankin pääjohtajan Olli Rehn lausui Helsingin Sanomien haastattelussa helmikuun alussa: "Suomessa on suhteellisen kelpo hyvinvointivaltio, mutta liian pieni kansantalous kannattelemaan sitä nykymuodossaan."

– Haluaisin ajatella, että hyvinvointialue haastaisi sen toimintakulttuurin ja prosessin miten me asioita (nyt) teemme. Voitaisiinko asioita tehdä palveluita yhdistäen paremmin. Yhtä asiakasta ei hoidettaisi monessa paikassa monen toimesta, vaan yksi hoitaisi. Silloin tarve (hoitohenkilöstön) määrään vähenee.

Tuosta joku käyttäisi sanaa "tehostaminen" vai onko se oikea sana?

– Ei. Se on väärä sana, koska ammattilaiset tekevät tällä hetkellä työtä niin tehokkaasti kuin sitä vain pystyy tekemään.

Järjestelmässä siis on parantamisen varaa?

– Niin. Ei mikään systeemi ole täydellinen. Järjestelmässä on parannettavaa, mutta ei ihmisten työn tehostamisessa. Sitä kaihdan. Tiedän kuinka kovaa he (lääkärit ja hoitajat) tekevät töitä ja ovat tosi väsyneitä, kun antavat kaikkensa. Ei tässä ole siitä kyse, että laiskoteltaisiin.

Virta ei sanaa käytä, mutta hänen sanomansa voisi pelkistää, että kyse on tekemisen tavan eräänlaisesta "systeemiviasta", joka vaatii korjaamista.

– Sen rinnalle, että me tarvitsemme ammattilaisia, kyllä me tarvitsemme kriittistä tarkastelua miten me teemme asioita. Voi olla yksinkertaisesti kyse esimerkiksi siitä, että huomataan samaa asiaa tekevän toisistaan tietämättä kaksi ihmistä.

Siihen puuttuminen ei siis ole tehostamista. Se on järkeistämistä.

Ei mikään systeemi ole täydellinen. Järjestelmässä on parannettavaa, mutta ei ihmisten työn tehostamisessa.

Clas-Olav Slotte

Otetaan vielä esille Suomen ikärakenne. Muiden länsimaiden tapaan Suomenkin väestö ikääntyy eikä sitä suuntaa hetkessä käännetä. Tapahtui syntyvyydelle lähivuosina mitä tahansa.

Sehän vääjäämättä tarkoittaa hoivan tarpeen lisääntymistä. Hoitavat kädet taas maksavat rahaa, jota ei siis ole. Ei tosin riittävästi hoitavia käsiäkään.

Haiskahtaa umpikujalta...

Katja Virta lähestyy asiaa eri vinkkelistä. Huomattavasti positiivisemmasta.

– Tuohan on se miten me ajattelemme asiaa. Voitaisiin ajatella asiaa vähän toisella tavalla. Minä näkisin ikääntyneet ihmiset myös mahdollisuutena. Se vaatisi, että ennaltaehkäisy toimisi, että oltaisiin paremmassa kunnossa kun ikäännytään. Voitaisiin tukea kotona asumista paremmin. Ei ajateltaisi, että ikääntyneiden palveluasuminen olisi ainoa tapa, vaan olisi monia tapoja.

Yksi hyvinvointiyhteiskunnan kiistaton ja mitattava tulos on, että keskimääräinen elinikä tai nykyisen tilastotermin mukaan "elinajanodote" on jatkuvasti kasvanut. Vastasyntyneiden elinajanodote oli vuonna 2021 pojilla 79,2 vuotta ja tytöillä 84,5 vuotta.

Luvut voisi suhteuttaa mustalla huumorilla, että miehen vuosi on 11 kuukautta, mutta emme mene nyt siihen.

– Nykyäänhän ollaan pidempään ja pidempään aina vaan paremmassa ja paremmassa kunnossa. En ajattele ikääntymistä ongelmana. Se pitäisi nähdä voimavarana. Meidän lapsemme ja nuoremme tarvitsevat vanhoja ja viisaita.

Ennen kaikkea tietysti mahdollisimman hyväkuntoisia vanhoja ja viisaita. "Varhaisen puuttumisen malli" viittaa eri asiaan, mutta voi se viitata tähänkin.

– Näen ennaltaehkäisyn meidän tärkeimmäksi tavoitteeksemme. Sehän lähtee lapsuudesta, koulusta ja koulutuksesta, että pääsee työelämään ja saa tehdä töitä hyväkuntoisena. Kun kaikki menee sieltä saakka hyvin, ikääntymisvaiheessakin – +65- tai +70-ikäisinä – ollaan paremmassa kunnossa.

Haastattelun aikana tulee selväksi, että Virran oma arvio pitää paikkansa. Hän on "kova puhumaan".

Ihan kaikkea puhuttua ei yhteen juttuun saa mahdutettua, mutta todennäköisesti uusiakin juttuja on tulossa. Enemmän olemaan kuin käymään vain on Katja Virta nimittäin Kokkolaan tullut.

Kuinka pitkään aiot olla Kokkolassa ja Keski-Pohjanmaalla?

– Niin pitkään kuin Keski-Pohjanmaalla on hyvinvointialue – tai eläke koittaa. Siihen on vielä aikaa, Virta nauraa.

Eli sinulla on tarkoitus olla pitkään täällä?

– Joo. Kyllä. Tämä on tosi kiva alue. Olen lapsuuteni viettänyt saaristossa Turun alueella. Ehkä tässä Kokkolassa viehättää sekin, kun täällä on meri. Tunnen aina oloni kotoisaksi, kun pysyn rannikolla. Turku, Rauma, Pori, Vaasa, Kokkola.... Jos viet minut Seinäjolle tai Lahteen, olen kuin kala kuivalla maalla.

Kasitie ja meri, kahta ei Katja Virta vaihda...

Lue myös:

Virta vai Rajaniemi? Keski-Pohjanmaan hyvinvointialueen johtajaylilääkäri valitaan joulukuun alussa

Katja Virtaa esitetään Soiten johtajaylilääkäriksi – Aluehallitus tekee valinnan maanantaina

Raumalainen johtajaylilääkäri Katja Virta on Soiten uusi johtajaylilääkäri – Virka täytettiin kahden hakukierroksen jälkeen

Soitelle uusi johtajaylilääkäri Suomen Turusta – Katja Virta aloittaa työssään jo tammikuun alussa: "Integraatiolla ja sairauksien ennaltaehkäisyllä suuri merkitys sote-uudistuksessa"

Soiten johtajaylilääkärivalinnasta jätetty oikaisuvaatimus –  "Koen, etteivät valintaperusteet kohdentuneet oikeudenmukaisesti, eikä ansiovertailua tehty läpinäkyvästi"

Tuula Rajaniemi miettii vielä, valittaako johtajaylilääkärin valinnasta: "Menen päivä kerrallaan ja katson, miltä tuntuu"

Kakkossijalle jäänyt ei valita Keski-Pohjanmaan hyvinvointialueen johtajaylilääkärin valinnasta