° | m/s |
Arjen merkintöjä -näyttely avautui K.H.Renlundin museossa.Monikerroksinen näyttely kuljettaa läpi ajan kerrosten ja pysäyttää taiteilijan tekemien ainutlaatuisten huomioiden keskelle. Kukin teos toimii toki itsenään, mutta saa lisäulottuvuuden taiteilijan kertomina teosteksteinä.
Upeassa kevätnäyttelyssä on esillä kuvataiteilija Sari Koski-Vähälän valloittavia ja vallattomiakin arkielämän ylijäämämateriaalista olomuotonsa saaneita kolmiulotteisia veistoksia.
Kolmiulotteisten asetelmien materiaalina on pääosin taiteilijan perheen tuottama arjen ylijäämä ja jopa roska-aines. Teoksissa materiaali muuntuu esteettisiksi huomioiksi eletystä arjesta ja arjen etiikasta.
Sari Koski-Vähälä on Helsingissä asuva ja työskentelevä kokkolalaislähtöinen kuvataiteilija, joka on kiinnostunut toiminnan ja ajattelun suhteesta niin taiteessa kuin elämässä.
Arjen merkintöjä- näyttelyssä luodaan katse arkisiin hetkiin ja tapahtumakulkuihin, niitä yllättävistä ja odottamattomista tarkastelukulmista lähestyen. Näyttely on kuin visuaalinen päiväkirja, jossa teokset ovat muotoon puettuja muistiinpanoja. Teokset antavat konkreettisen muodon ajan kulumiselle, luonnon kiertokulun ja inhimillisen luopumisen teemoille.
Pylvään päällä vitriinissä on keko kynsiä. Teoksen kokoamiseen on kulunut kuusitoista vuotta, siihen on tarvittu koko nelihenkinen perhe.
– Mannerlaattoja liikuttaa maan vaipan sula kivimassa ja ne liikkuvat laatasta riippuen kolmisen millimetriä kuukaudessa. Samaan tahtiin kasvavat myös kynnet, kynsistä riippuen toki, mutta sormissa keskimäärin tuon 3 millimetriä kuukaudessa, kertoo taiteilija.
Koski-Vähälän pohdintoihin liittyvät myös eettiset kysymykset etuoikeuksista, vapaudesta sekä vallasta. Materiaalin historia on osaltaan käyttäjänsä luomaa ja taide toimii tuon toiminnan ja valintojen peilinä.
Näyttelyn teokset ovat materiaalilähtöisiä ja hitaita; ne ovat tekeillä ja jatkuvasti muutoksessa olevia. Ne voivat kasvaa hitaasti vielä tulevienkin vuosien mittaan, aina sitä mukaan ja siihen saakka, kun ylijäämää kertyy. Teoksissa vanhempi materiaali on uudempaa pidemmällä kuihtumisprosessissa. Teokset ovat muutoksessa myös näyttelyn kuluessa, orgaaninen materiaali kuivuu, vaahtomuovi muuttaa väriä auringonvalon vaikutuksesta ja hapertuen pikkuhiljaa.
– Vaaleneminen on tila, jossa korallit menettävät pigmenttinsä, koska niissä elävät symbioottiset levät lähtevät ja koralli jää ravinnotta. Yksi syy leväkasvien lähtöön on vedenpinnan nousu ja siitä johtuva auringonvalon väheneminen riutoilla, avaa Koski-Vähälä lattialla ryöppyävää Kivikorallit-teosta.
Näyttely kannattaa nähdä ja kokea. Se menee ihon alle, laittaa pohtimaan, pysäyttää. On helppo yhtyä K.H.Renlundin museon näyttelyamanuenssi Elina Suutarin sanomiseen.
– Olemme iloisia, että saimme juuri tämän näyttelyn Näyttelyhalliin esille. Jo teosten ripustaminen oli nautinto. Työt ovat vallattomia, yllättäviä ja ilahduttavan oivaltavia, hän totesi.
Näyttely on esillä Näyttelyhallilla eli entisessä ITE-museossa, Vohvelikahvilan ja Luontomuseo Kiepin kanssa samassa pihapiirissä.
Kuvataiteilija Sari Koski-Vähälä on korkeasti koulutettu, hän on opiskellut muun muassa Pohjoismaisessa taidekoulussa Kokkolassa ja myöhemmin valmistunut kuvataiteilijaksi Lahden Taideinstituutista sekä Taiteen maisteriksi Aalto-yliopistosta taidekasvatuksen koulutusohjelmasta.
Suuri osa Koski-Vähälän taiteellisesta työskentelystä toteutuu Hyäryllistä taiteilijaryhmässä Jouko Korkeasaaren ja Heli Kurunsaaren kanssa. Hyäryllistä on kolmen kuvataiteilijan muodostama taiteilijaryhmä, jonka ensimmäinen näyttely pidettiin vuonna 1992.
Koski-Vähälän teoksia on muun muassa Kiasman kokoelmissa ja Hyäryllistä taiteilijaryhmän teoksia Suomen Valokuvataiteen museon kokoelmissa.
Näyttely on Kokkolassa esillä 17.3.−28.5.2023.
"Jo teosten ripustaminen oli nautinto.
Juttuvinkit ja uutispäivystys
Tekstiviestit ja WhatsApp: 040 036 5601
Sähköposti: toimitus@kpk.fi
° | m/s |