Minna Uusitalo:

Olin 24-vuotias kun Riku-Pekka (Rikke) syntyi. Perheeseemme kuuluu lisäksi Tapio-isä. Asuimme Pietarsaaressa paritalossa. Taloyhtiössä oli paljon lapsiperheitä. Se oli mukava ja yhteisöllinen paikka asua. Lapset leikkivät yhdessä. Päiväkoti ja koulu olivat lähellä.

Aloitin varsinaisen työelämäni Riken syntymän jälkeen. Suomi eli syvintä lama-aikaa, mutta olin onnekas ja pääsin töihin teollisuuteen vientimyyntiin. Työurani on aina ollut mielenkiintoinen ja olen saanut uusia haasteita, mikä on auttanut kehittymään työssä.

Rikke oli kiltti ja iloinen poika. Päiväkodin henkilökunta oli aivan ihana. He loivat hyvän ja turvallisen ilmapiirin. Uskon, että Rikellä oli turvallinen lapsuus. Meillä oli aika perinteinen koti. Rikke ja kaverit leikkivät paljon pihalla, koska naapurustossa asui samanikäisiä lapsia. Talon edessä pellon reunassa oli heidän salapaikkansa, jossa kävivät ahkeraan. Se oli meille äideille oikein hyvä salapaikka; sinne kun näki suoraan keittiön ikkunoista. Kaikki autoleikit olivat kuitenkin ne kaikkein mieleisimmät. Kun Rikke oli juuri oppinut puhumaan, hän luetteli jo kaikkien vastaantulevien autojen merkit istuessaan rattaissa. Niitä pikkuautoja ja autoleikkejä riitti talon joka huoneeseen ja välillä jalkojen allekin.

Äitinä pyrin olemaan varmasti vähän liiankin ”rakastava”. Koska Rikke on ainoa lapsemme, olemme halunneet kasvattaa häntä reiluksi, rehelliseksi ja vastuuntuntoiseksi. Ja olen myös aina halunnut, että hän osaa tehdä kotityöt. Myös Tapio on aina ollut mukana perheen arjen pyörittämisessä.

Koska Rikke oli ”helppo” lapsi, meillä ei tarvinnut pitää tiukkaa kuria. Toki meillä oli kotiintuloajat ja sen sellaista. Uskon myös, että lukeminen on erittäin kehittävää. Luin paljon kirjoja Rikelle hänen ollessaan pieni. Ja pukinkontista löytyi aina jokin kirjalahja. Ja ilokseni olen huomannut, että nykyisin hän lukee tosi paljon ja antaa vuorostaan minulle hyviä kirjavinkkejä.

Rikke oli lapsena mukana jääkiekossa ja jalkapallossa. Yläasteella liikkuminen jäi vähemmälle. Mutta ilokseni aikuistuttuaan Rikke on löytänyt liikunnan uudestaan ja liikkuu paljon ja hoitaa kuntoaan. Lapsuus oli mukavan sosiaalista: tarhakavereista tuli koulukavereita ja sama poikaporukka pääsi ylioppilaiksi. Vieläkin heillä on hyvät välit.

Koulussa Rikke taisi selvitä aika vähällä lukemisella ja pärjäsi hyvin koulussa.

Teinivuosina alkoi itsenäistyminen ja perheen yhteinen tekeminen väheni muutamaksi vuodeksi. Rikke oli musiikkiluokalla ja soitteli kitaraa. Pleikkarilla pelaaminen kaverien kanssa taisi olla ihan mieleisintä. Nykyään liikunta on tullut vahvemmin mukaan. Meillä on perheen kesken joka vuotinen kuntokilpailu. Tähän mennessä Rikke on voittanut sen joka vuosi. Mutta tänä vuonna juhlitaan uutta mestaria: varo vaan Rikke, täältä tullaan!

Rikestä kasvoi kiltti, positiivinen, fiksu ja vastuuntuntoinen nuori mies. Hän tulee hyvin toimeen kaikkien kanssa.

"Parasta yhdessä yrittämisessä on ollut yhdessä oppiminen ja kehittyminen. Ryhdyimmehän alalle, josta meillä kummallakaan ei ollut mitään kokemusta. Onnistumisten ja ennen kaikkea haasteiden myötä olemme oppineet arvostamaan toistemme vahvuuksia".

Markku Jokela

Ruoanlaitto on meille molemmille tärkeä harrastus. Se perustuu puhtaisiin luonnollisiin raaka-aineisiin ja pyrimme päivittäisillä valinnoillamme ravinnon suhteen vahvistamaan hyvinvointiamme. Raaka-aineiden lisäaineettomuus herätti minut ymmärtämään, kuinka tärkeää on käyttää puhtaita tuotteita myös iholla. Ne kun menevät 30 sekunnissa verenkiertoon ihon pinnasta. Rikke taas oli kiinnostunut yrittäjyydestä ja ehdotti, että koska sinä äiti olet kiinnostunut alasta, miksei me perusteta yritystä yhdessä. Sen pohjalta syntyi Rimita, jonka perusideana on yhdistää Suomen luonnon huippuraaka-aineet ja suomalainen kemianosaaminen ja valmistaa niistä toimivia luonnollisia hygienia- ja ihonhoitotuotteita. Panostamme tuotekehityksessä paljon tuotteiden toimivuuteen. Haluamme taata Rimitan asiakkaille toimivan ja ekologisen arjen. Meidän RimitaOats kaurasaippuamme saikin viime vuonna palkinnon pohjoismaisessa Nordic Natural Beauty Awards -kilpailuissa.

Fiksuna miehenä Rikke ymmärtää, ettei kannata tuupata elimistöönsä turhia kemikaaleja. Ja koska olemme onnistuneet kehittämään toimivia ekologisia ratkaisuja, Riken on ollut helppo tehdä ”puhdas siirtymä” ja jakaa tätä viestiä eteenpäin.

Meillä on Riken kanssa aina ollut tosi läheiset välit. Ymmärrämme toisiamme hyvin. Se antoi hyvän pohjan yrityksen pyörittämiselle. Alussa toki pelotti, että pilaako yrittäjyys hyvän äiti-poika -suhteemme.

Meidän käsitykset firman asioiden hoidosta ja kehittämisen suunnasta menevät hyvin yhteen. Olemme kumpikin kiinnostuneita yrityksen ja itsensä kehittämisestä ja sparraamme toisiamme. Ja meillä on hyvä ”match” kokemusta ja nuoruuden uskallusta.

Mitään isompia konflikteja meillä ei oikeastaan ole ollut. Kun ollaan jostain asiasta eri mieltä, kumpikin perustelee kantansa ja aina on löytynyt sen jälkeen yhteinen linja asiasta. Joskus tuntuu, että tarvitsisimme enemmänkin eri mielipiteitä. Asioiden rakentava kyseenalaistaminen kehittää toimintaa.

Alussa yritysasiat nousivat keskusteluun perheen yhteisissä tapaamisissa vähän liiankin paljon. Tuntui, että piti erikseen sopia, että nyt ei puhuta työasioita. Nyt nuo perhe ja yrittäminen nivoutuvat jotenkin luonnollisemmin yhteen. Olemme ajan myötä hioneet hyvät toimintatavat. Ja aina kaikkein tärkein ulottuvuus on kuitenkin äiti-poika -suhde, mikä on aina ollut läheinen.

Parasta yhdessä yrittämisessä on ollut yhdessä oppiminen ja kehittyminen. Ryhdyimmehän alalle, josta meillä kummallakaan ei ollut mitään kokemusta. Onnistumisten ja ennen kaikkea haasteiden myötä olemme oppineet arvostamaan toistemme vahvuuksia. Ja hyödynnämme niitä työnjaossamme. On ihan parasta, että voi sparrata toinen toistaan ja tietää, että on sataprosenttinen tuki tarvittaessa. Paljon saa apua ja neuvoa yhteistyökumppaneilta ja toisilta yrittäjiltä. Ja asiakkaamme ovat tärkein konsulttimme; toimimmehan kuluttajabisneksessä. Jos jotain on oppinut tässä matkan varrella, niin aina kannattaa kysyä, jos ei itse tiedä.

Rikke on tuonut paljon näkemystä, ideoita ja analyysiä toimintaan. Ja on yrityksen IT-puolen tuki- ja turva.

Meillä on kasvuhaluja ja tähtäämme myös vientiin. Jonkin verran vientiä on jo Ruotsiin, Saksaan ja Japaniin. Kasvutahtia ovat hidastaneet korona ja nykyiset kriisit. Olemme hyödyntäneet aikaa fokusoitumalla tuotekehitykseen ja yrityksen brändin ja strategian kirkastamiseen. Ja olemme valmiita kasvuun!

Riku-Pekka Uusitalo:

Minna on äitinä vaativa, mutta reilu. Perhe on aina ollut äidille tärkein. Äidin kanssa reissattiin ja käytiin mummulassa paljon. Se toi meille kotiin kansainvälisen tuulahduksen työmatkoilta ja meillä tehtiin esimerkiksi paljon vähän erikoisempia ruokia, mitä ei siihen aikaan Suomesta saanut. Oma innostus ruoanlaittoon on varmasti sieltä lähtöisin. Äiti on hyvä kokki.

Muistoja lapsuudesta on paljon, mutta mikä lie sitten varhaisin? Sen muistan, että joskus kun luettiin iltasatuja ennen nukkumaanmenoa niin äiti nukahti usein itse ensin. Sitten se piti herättää jatkamaan sitä satua.

Elin aika perinteisen pikkukaupungin lapsuuden. Rakennettiin majoja ja pelattiin futista. Samassa joukkueessa taisi pelata koko luokan pojat. Asuttiin paritalon puolikkaassa ja siinä vieressä oli vanha kiviaidan pätkä, joka oli meidän ”salapaikka”. Siihen näki suoraan meidän keittiön ikkunasta.

Raaka-aineiden lisäaineettomuus herätti Minna Uusitalon ymmärtämään, kuinka tärkeää on käyttää puhtaita tuotteita ihollakin. Myös Riku-Pekka Uusitalo vakuuttui asiasta.

Markku Jokela

Koulussa viihdyin. Koulussa oli kaikki kaverit. Kielet oli lemppareita. Jostain syystä olin keksinyt, etten olisi matemaattisissa aineissa niin hyvä. Myöhemmin sitä onneksi ymmärsi, että harjoittelun merkitys on lahjakkuutta suurempi.

Läksyjä en muista ikinä tehneeni jonkun muun kanssa.

Äiti matkusti työn takia paljon eikä aina ollut kotona. Mutta kun oli, niin oli kyllä harvinaisen läsnä. Silloin sille oli todella tärkeää, että syötiin aina yhdessä. Viikonloput vietettiin lähes poikkeuksetta mökillä.

Hyvin me pärjättiin teinivuosinakin, joskin kyllä otettiin yhteenkin. Itsenäistymisen tarve oli aika suuri ennen armeijaa.

Aina on ollut mielessä, että yrittäjyys voisi olla mun juttu. En kuitenkaan halunnut perustaa yritystä ihan vaan yrityksen perustamisen takia. Pitää olla järkevä idea, mihin uskoo. Olen iloinen, että tämmöinen mahdollisuus on osunut kohdalle.

Minua kiinnosti yrittäjyys itsessään ja äitiä kiinnosti luonnonkosmetiikka. Se on kauhean hyvä myymään ja kysyin siltä, että olisko susta kiva myydä jotain mistä oot oikeasti innostunut. Muistan, että olin tulostanut verohallinnon sivuilta ohjeet yrityksen perustamiseen ja luin niitä jollain mökkimatkalla autossa.

Hyvinvointi on meille molemmille tärkeä teema. Luomukosmetiikka on osa sitä kokonaisuutta. Ei mitään ylimääräistä kehoon. Se varmasti resonoi äidille.

Ollaan äidin kanssa yhteyksissä firman asioissa lähes päivittäin. Sanoisin, että kaikista parhaiten tullaan juttuun kun puhutaan yrityksen asioista. Se on jotenkin helppo pitää omana asianaan muista perheasioista. Kahdestaan kun yrittää niin insentiivit ovat aika yhdenmukaisia.

Firman asioiden hoitoa ja kehittämisen suuntaa en ole kokenut egoasioina. Yllättävän hyvin on saatu järkiperusteisesti argumentoitua asiat.

Tokiossa messuilla 2022, Riku-Pekka ”Rikke” ja Minna Uusitalo, kuvassa myös Japanin maahantuoja Kumiko Sato.

Yksityinen albumi

Yritysasiat nousevat keskusteluun hyvin usein perheen yhteisissä tapaamisissa. Jouluisin ja erikoistapauksissa sovitaan, että yritysasiat ovat off-limits [ulkopuolella]. Sillain pystytään illan verran irtaantumaan yrittäjyydestä. Se on hallitseva elementti, mutta se on niin mielenkiintoista, että en ole kokenut kovin häiritseväksi.

Parasta yrittämisessä? Onhan tässä päästy reissaamaan yhdessä Japanissa ja Ranskassa muun muassa. Mutta varmasti sitäkin isompi asia on, että ollaan luomassa jotain yhdessä.

Neuvoa haetaan tyyliin bits and pieces [palasia] sieltä täältä. Toiset yrittäjät ovat korvaamaton juttelutuki. Yrityksen menestys ja olemassaolo ovat verrattavissa urheilijan elämään ja lajimenestykseen. Onhan sillä suuri merkitys.

Äidiltä olen yrittämisestä oppinut periksiantamattomuuden. Yrittäjyys vaatii luonnetta. Rimitan haluaisin kasvattaa paljon nykyistä suuremmaksi.