Paikallisuutiset
Antti Savelan kolumni: Kannus ja Sievi osoittivat, ettei puoluekirjalla ole väliä johtajavalinnoissa
Voisimmeko kuvitella, että Tampereen kaupunginjohtaja tai pormestari olisi keskustalainen tai että Helsingin ylin virkamies tai pääkaupungin valtuuston puheenjohtaja tulisi KD:stä tai jostain muusta seudulla pienestä puolueesta..
Voisimmepa kuvitella, mutta kuvitteluksi se on jäänyt, ainakin tähän mennessä. Kallion iki-ihanassa kuplassa eläneet ja Eiran kansainvälisissä tuulissa kasvaneet eivät voisi kuvitellakaan äänestää "väärän" puolueen oikeaa miestä tai naista. En väitä että joku ison kaupungin johtajista olisi oikean puolueen väärä henkilö vaan pikemminkin oikean puolueen oikea henkilö. Silti tällä logiikalla iso osa pätevistä henkilöistä jää nuolemaan näppejään väärän taustansa vuoksi.
Sanotaan, että keskustalaiset ovat konservatiiveja ja patavanhoillisia. Jos näin on, miksi sitten Kannus valitsi kaupunginjohtajaksi entisen perussuomalaisen ja nykyisen sinisen Jussi Niinistön, tai miksi Sievi nimesi kuntansa johtoon Kärsämäellä pitkään demarivaltuutettuna vaikuttaneen Mauno Rannon.
Lähinnä siksi, että he olivat hyviä valintoja pitäjiensä johtoon. Sievi ja Kannus hakivat kuntajohtajaa, ei keskustalaista kuntajohtajaa. Pienissä maalaispitäjissä ei ole varaa lonia puoluekirjoja. On pakko valita paras. Tätä ei pidä lukea keskustalle viaksi vaan eduksi. Parhaaseen päätyminen ja puoluekirjalla viis veisaaminen ovat paitsi suvaitsevaisuutta ja avoimuutta myös viisautta.
Toisaalta ei nyt mennä liian pitkälle, raja se on keskustan kehumisessakin. Jos rehellisiä ollaan, taitaa riittää keskustalaisia Kannuksessa ja Sievissä luottamushenkilöiden johtopaikoille. Ja kun oikein pinnistelee, voi havaita, että hyville paikoille on suorastaan tunkua.
Mutta sitä se politiikka toisaalta on. Fraktioiden taidetta. Politiikassa eri intressipiirit taistelevat vallasta, ja sitä vallan suomaa voimaa käytetään aina siinä suhteessa mitä kansa on kullekin kuppikunnalle vaalikopissa jakanut.
Parempaakaan ei ole keksitty demokratian fundeerauspöydissä. Toisaalta miksi pitäisi, kun tälläkin tavalla on saavutettu yhtä jos toista hyvää ja kaunista, kuten Kolmas Nainen asian kuvaisi. Sitäkin muuten sopii hyvin pohtia, kumpi on parempi, virkamiesjohtoinen terveydenhuolto kuten Ruotsissa ja poliittisesti johdettu terveyspolitiikka Suomen malliin. Vastauksen tiedämme.