Kolumnit
Jyrki Rantalan kolumni: Arjen ei pitäisi olla ankeutta – Välillä on juhlaa, välillä on tylsää arkea, mutta jokainen hetki on kuitenkin ainutlaatuinen ja ainutkertainen
Monella loma lähestyy, ja usein samaa vauhtia lähestyvät myös aivan liian isot toiveet ja odotukset loman suhteen. Loman toivotaan kuittaavan koko vuoden univelat ja palauttavan uupuneen mielen työkiireiden kuormituksesta tarjoten samalla laatuaikaa ja elämyksiä perheen kanssa. Mutta mikä meitä arjessa kuormittaa?
Huolestuneena seuraan keskustelua työssä viihtymättömyydestä, arkiuupumuksesta ja mielenterveysongelmista johtuvista sairauseläkkeistä. Arjen ei pitäisi olla ankeutta, josta koko ajan odottaa poispääsyä. Arjen ei tarvitse olla harmaata, hajutonta ja mautonta maksalaatikkoa, vaan arki saa näkyä, tuntua ja maistua.
Vastuu hyvästä työarjesta kuuluu meille kaikille. Työkaverini tuntevat yhden mielilausahdukseni. ”Kuka tuli sisään, kun minä tulin sisään?” Peiliin katsominen auttaa monesti ongelmien alkulähteille löytämisessä. Meillä kaikilla on päästövastuu sanoista, eleistä – myös sanomatta jättämisistä, mikä liian usein on pahinta vallan väärinkäyttöä. Se joka ei osaa tanssia, pitää helposti orkesteria huonona.
Ei voi olla niin, että työyhteisössä vain joillakin on oikeus ja velvollisuus vaikuttaa. Olemme arjessa olemassa toisiamme varten kuuntelemassa, kuulemassa, kohtaamassa. Kuten Charles Chaplin sanoi, ”älä vain odota omaa puheenvuoroasi, pysähdy kuuntelemaan ja sinä olet ainutlaatuinen”. Ihanteellista olisi oppia tuntemaan toinen niin, että oppii sanomaan sen, mitä toinen on aina halunnut kuulla.
Arjessa kaiken ei tarvitse olla helppoa. Haasteet tekevät elämästä mielenkiintoisen – ja niistä selviäminen tekee elämästä merkityksellisen. Ylipäätään hyvän tekeminen luo merkitystä – hyvän tekeminen asiakkaalle, yhteisille tavoitteille, työkaverille.
Kaikilla työyhteisön jäsenillä on vastuu arjesta, meillä johtajilla vielä erityinen vastuu. Johtajan tehtävä on luotsata organisaatio kohti tulevaisuutta. Johdon tehtävänä on viestiä yrityksen tavoitteet ja luoda yhdessä työyhteisön kanssa edellytykset ja keinot tavoitteisiin pääsemiseksi.
Myötätuntoinen vaatiminen on osa johtamista. Myötätuntoa luo ja tuo keskinäinen luottamus. Luottamus siihen, että jokaisella on kyky ja halu tehdä asiat hyvin. Parhaimmillaan tavoitteellinen yhdessä tekeminen onnistuu vastuun, vapauden ja vallan ohjautuessa oikeille näkijöille ja tekijöille. Yhdessä tekemisen ja fiiliksen merkitystä ei voi ylikorostaa.
Tunne siitä, miten merkitykselliseksi työntekijä kokee tekemisensä, kantaa arjessa; arvostus ja ylipäätään huomaaminen ovat tärkeitä, luonnollisia, mutta silti työyhteisössä liian usein unohtuvia arjen kulmakiviä. Johtaja yhdessä työyhteisön kanssa vaalii ja kehittää yrityskulttuuria, missä tehdään oikeita asioita – ja tehdään oikeita asioita oikein toisia kannustavassa ilmapiirissä.
Elämä on ihmisen parasta aikaa. Myös arkielämä – siitähän elämämme suurimmaksi osaksi koostuu. Välillä on juhlaa, välillä on tylsää arkea, mutta jokainen hetki on kuitenkin ainutlaatuinen ja ainutkertainen.
Juhlakin maistuu juhlalta, kun vastapainona on perusarki. Virheitäkin matkalle sattuu eikä kukaan elä täydellistä elämää. Sen vuoksi huonolle omatunnolle elämänsä elämisestä ei pidä antaa liikaa ajatustilaa.
Kirjailija Juha Itkosta lainaten: ”Elämä kun nyt vaan on suora lähetys ilman kenraaliharjoitusta tai mahdollisuutta hidastettuun uusintaan”.
Keskellä omaa suoraa lähetystä muistetaan kuitenkin painaa kaukosäätimen pause-näppäintä lomaan ja arjen pieniinkin onnenhetkiin pysähtymiseksi.
Kirjoittaja on OP Keski-Pohjanmaan toimitusjohtaja.
Haluatko jatkaa keskustelua aiheesta? Lähetä mielipiteesi toimitukseen tästä linkistä aukeavalla lomakkeella.
Mistä kahvipöydissä juuri nyt puhutaan?
Kolumnit
