Paikallisuutiset

Kirkkojen kannanotoilla on vahva merkitys Venäjän sodan repiessä Ukrainaa – Moskovan patriarkka kilpailee ortodoksien sieluista ja siunaa Putinin aseet

Suomen evankelis-luterilainen kirkko on jäädyttänyt välinsä Venäjän ortodoksikirkkoon Venäjän sotatoimien takia. Ukrainassa Konstantinopolin patriarkaattiin kuuluva itsenäinen ortodoksikirkko sai rauhan vaatimiseen tuen myös Moskovan ortodoksien johtajalta Kiovassa.

Evankelis-luterilainen kirkko jäädyttää välinsä Venäjän ortodoksiseen kirkkoon Venäjän sotatoimien vuoksi.

– ­On sanomattakin selvää, että suhteet pannaan nyt jäihin, Kirkkohallituksen kansliapäällikköPekka Huokuna sanoo.

Evankelis-luterilaisessa kirkossa toivotaan ja odotetaan, että Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Kirill tuomitsisi selvin sanoin Venäjän sotatoimet Ukrainassa.

Heti sodan alkamisen jälkeen evankelis-luterilaisen kirkon piispat tuomitsivat Venäjän toimet Ukrainassa.

"Nämä äänet ovat viime päivinä kasvaneet eli Moskovan patriarkaatin alaisessa Ukrainan kirkossa on yhä enemmän papistoa, joka ei mainitse patriarkka Kirilliä liturgiassa." Heta Hurskainen Uskontotutkija Ukrainan venäläisortodokseista

ArkkipiispaTapio Luoma on lähettänyt henkilökohtaisen kirjeen Kirillille. Kirjeessä arkkipiispa vetosi, että patriarkka tekisi kaiken voitavansa sodan lopettamiseksi ja rauhan aikaansaamiseksi.

Myös Suomen ortodoksisen kirkon piispat ovat tuominneet Venäjän sotatoimet Ukrainassa.

Patriarkka Kirill on Venäjällä hyvin vaikutusvaltainen henkilö, jolla on uskonnollisen johtotehtävänsä ohessa läheiset suhteet presidenttiVladimir Putinin hallintoon.

Kirkko alkoi täyttää neuvostoihmisen arvotyhjiötäEvankelis-luterilaisen kirkon ja Venäjän ortodoksisen kirkon väliset suhteet alkoivat kehittyä 1970-luvulla, jolloin Venäjä oli vielä Neuvostoliitto.

Ateistisessa Neuvostoliitossa uskonto haluttiin hävittää ja neuvostoihminen vapauttaa "uskonnollisesta harhasta". Entisaikojen kirkkoja käytettiin neuvostoaikoina esimerkiksi diskoina ja jäähalleina.

– Silloin kyse oli teologisista oppikeskusteluista ja mahdollisuudesta tutustua toinen toisiinsa. Usein teemat liittyvät tavalla tai toisella rauhaan, Kirkkohallituksen ulkoasian osaston johtajaKimmo Kääriäinen sanoo.

Hän huomauttaa, että jo silloin kirkko ja politiikka kietoutuivat yhteen. Myös evankelis-luterilaista kirkkoa painostettiin sanomaan asioita, jotka olisivat olleet Neuvostoliiton intressin kannalta tärkeitä.

– Nämä asiat tiedettiin ja sellaiset lausumat tietenkin vältettiin, Kääriäinen sanoo.

Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen Venäjän ortodoksinen kirkko on kasvattanut valtaansa.

Tätä auttoi esimerkiksi se, että Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen maassa oli arvotyhjiö, jota kirkko alkoi täyttää.

Venäjän kirkko alkoi 1990-luvulla puhua yhä enemmän yhteiskunnallisista asioista hengellisten asioiden rinnalla. Ortodoksisen kirkon johtajat ja valtaapitävät alkoivat löytää toisensa, kun jälkimmäiset haeskelivat uutta "kansallista ideaa".

– Venäjän ortodoksinen kirkko on ollut halukas kertomaan, mitä se ajattelee yhteiskunnallisista asioista ja sitä myöten siitä on tullut näkyvä osa venäläistä yhteiskuntaa. Putinin kanssa kirkko on löytänyt yhteisen pohjan, jossa on vahva slaavilaisortodoksinen pohjavire, erityisesti vuodesta 2008 lähtien, yliopistotutkijaHeta Hurskainen Itä-Suomen yliopiston teologisesta tiedekunnasta sanoo.

Välit viilenivät jo 2011Vuosikymmenten varrella kirkot ovat käyneet teologista dialogia säännöllisesti aina vuoteen 2011 saakka. Sen jälkeen teologisia dialogeja ei ole ollut.

– Vuoden 2011 jälkeen neuvotteluja yritettiin pitää samana vuonna Krimin hyökkäyksen kanssa. Neuvottelujen oli tarkoitus olla elokuun 2014 lopussa. Nämä neuvottelut kaatuivat kuitenkin siihen, ettei luterilainen kirkko suostunut allekirjoittamaan eikä hyväksymään samaa sukupuolta olevien avioliitosta kielteistä kantaa, Hurskainen kertoo.

Hurskaisen mukaan kirkot yrittivät aloittaa neuvotteluita uudelleen vuonna 2020, mutta nämä yritykset kaatuivat koronaan.

Miksi välittää siitä, mitä patriarkka Kirill sanoo?

Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, hengelliset johtajat ympäri maailman ovat tuominneet sodan suorasanaisesti ja jyrkästi. Paitsi Venäjän ortodoksisen kirkon patriarkka Kirill.

Vielä päivää ennen Venäjän hyökkäystä patriarkka Kirill ylisti kirjeessään Putinia.

Hyökkäyksen jälkeen Kirill ei ole puhunut sodasta, vaan veljeskansojen välisestä konfliktista.

– Patriarkka Kirillillä ja presidentti Putinilla on hyvin samanlainen ajatus "venäläisestä maailmasta", johon liittyy Venäjän, Valko-Venäjän ja Ukrainan yhteys.

– Lisäksi heitä yhdistää arvopohja, johon kuuluu perinteisen perheen nostaminen yhteiskunnan perusyksiköksi, Heta Hurskainen sanoo.

Ukrainan kirkko Konstantinopolin yhteyteenKirkoilla on merkittävä roolinsa Venäjän ja Ukrainan välejä hiertävissä asioissa. Ukrainassa on myös uskonnon harjoittaminen haluttu vapauttaa Moskovan komennosta.

Nykyhetkellä Ukrainassa toimii Moskovan patriarkaatin alainen Ukrainan ortodoksinen kirkko. Sen lisäksi maassa on itsenäinen Ukrainan ortodoksinen kirkko, jonka aseman Konstantinopolin ekumeeninen patriarkaatti tunnusti virallisena ortodoksisena kirkkona tammikuussa 2019.

Myös Suomenortodoksinen kirkko kuuluu autonomisena eli itsehallinnollisena kirkkona Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin alaisuuteen. Patriarkaatin päämies on ekumeeninen patriarkkaBartolomeos I, joka on astunut virkaansa vuonna 1991. Häntä voi kärjistäen pitää ortodoksisessa maailmassaVolodymyr Zelenskyinä, jos Kirill olisi Putin.

Ukrainassa kirkot ovat olleet aiemmin riitaisia, mutta nyt sodan keskellä molempien kirkkojen johtajat tuomitsevan Venäjän sotatoimet Ukrainassa.

Jopa Moskovan patriarkaatin alaisen Ukrainan ortodoksisen kirkon johtaja metropoliittaOnufrij on kehottanut välittömästi lopettamaan veljessurmiin johtavan sodan.

– Tämä on radikaali ulostulo, koska se tulee suoraan Moskovan patriarkaatin sisältä. Nämä äänet ovat viime päivinä kasvaneet eli Moskovan patriarkaatin alaisessa Ukrainan kirkossa on yhä enemmän papistoa, joka ei mainitse patriarkka Kirilliä liturgiassa. Ukrainan ortodoksisten kirkkojen yhtenäinen sodan vastainen rintama ei saisi revetä kirkkojen keskinäisiin kiistoihin, Hurskainen sanoo.

On selvää, että patriarkka Kirill ei tässä sodassa identifioidu rauhantekijänä, saati sen edistäjänä, mutta mikä merkitys muilla ortodoksikirkoilla rauhan saamiseksi on?

– Jos kirkko on uskollinen kristinuskon viestille ihmisen rakastamisesta, jo se ohjaa olemaan sotaa vastaan ja tuomitsemaan sen.