Paikallisuutiset

Kokkolalaiset Lea Ridanpää ja Aune-Inkeri Björkström opettavat hepreaa, jossa heitä koukuttaa jo kielen rakenne – "Heprean opiskelu on myös mieluinen tapa pitää aivonystyrät virkeinä ja ehkäistä dementiaa"

Se on täyttä hepreaa! Tuttu sanonta, jonka alkuperää voi vain arvailla. Kun pari tuntia kuuntelee kahden kokkolalaisen heprean harrastajan juttuja, alkaa aavistaa sanonnan alkuperän. Jo pelkät kirjaimet ovat tietämättömästä käsittämättömiä eikä kielen rakennekaan kuulosta helpolta.

– Itse asiassa heprea on suomalaiselle helppoa ääntää, kunhan muistaa soinnilliset ja suhuässät sekä kurkkuhoot, vakuuttavatLea Ridanpää jaAune-Inkeri Björkström.

Naiset myöntävät, että puhumiseen asti päästäkseen on kyllä tehtävä töitä. Björkström on opetellut kirjaimetkin kolmeen kertaan.

– Olen diplomikielenkääntäjä koulutukseltani. Opiskellessani viimeistä vuotta Tampereella menin heprean kurssille. Kurssi jäi opiskelukiireiden takia kesken, ja aakkosetkin unohtuivat. Opiskelu on vuosien mittaan jatkunut eri paikkakunnilla milloin omin päin, milloin kesäyliopistossa tai kansalaisopistossa.

Kymmenisen vuotta sitten Björkström suoritti yliopistokeskuksessa Vanhan testamentin heprean yliopistokurssit – samat, jotka teologit suorittavat.

– Se avasi kieleen ja Raamattuun uutta näkökulmaa.

Syventävää oppia nykyhepreaan Björkström oli hakenut jo pari vuotta aiemmin Israelista kahden kuukauden intensiivikurssilta.

– Kävin maahanmuuttajille tarkoitettua kielikoulua. Koska hepreaa kirjoitetaan yleensä ilman vokaalimerkkejä, opettaja neuvoi meitä: ”Lukekaa sanan alku ja arvatkaa loput.” Ei siis ollenkaan ryppyotsaista puuhaa.

Lea Ridanpää puolestaan aloitti heprean opiskellessaan Helsingissä Sibelius-Akatemiassa. Hänen miehensä on pappi ja he kävivät Lähetyskirkossa kuulemassa rovasti Risto Santalaa, joka oli perehtynyt hepreaan.

– Vuonna 1983 olimme neljä kuukautta Israelissa vapaaehtoistyössä Suomen Lähetysseuran ylläpitämässä hepreankielisessä Shalhevetjah-työkeskuksessa. Työn ohessa opiskelimme myös hiukan hepreaa. Silloin päätin, että kun joskus on aikaa, perehdyn kieleen tarkemmin.

Lasten aikuistuttua Ridanpää lunasti itselleen antamansa lupauksen. Hän osti heprea-suomi-aramea-sanakirjan, joka avasi ihan uuden maailman.

– Heprean kielessä sana sisältää monia merkityksiä. Esimerkiksi tervehdyssana shalom tarkoittaa rauhaa. Mutta siitä voi lukea paljon muutakin – eheys, hyvinvointi, terveys, luontevuus, inhimillisyys, ystävällisyys.

Ridanpää selventää, että heprean sanoilla on yleensä kolmikirjaiminen ”juuri” ja runsaasti sukulaissanoja, joilla on sama juuri.

– Sanajuuri tekee kielestä rikkaan ja antoisan. Kielen opiskelu syventää siten myös Raamatun tutkimista. Käännöksessä sanalle on etsitty lähin vastine, mutta alkukielellä lukiessa avautuu laajempi sanoma.

Kouluaikana Lea Ridanpää ei ollut kielistä innostunut. Siksi häntä nyt naurattaa, koska hän on opiskellut kahta vaikeaa kieltä – kiinaa ja hepreaa. Kiinaa hän oppi 1990 alkuvuosina ollessaan miehensä kanssa lähetystyössä Taiwanissa.

– Kiinan taidolle oli kysyntää, kun olimme 2009-2012 lähetystyössä Israelissa. Teimme työtä siellä kiinalaisten parissa. Työn ohessa opiskelin vuoden kielikoulussa hepreaa.

Heprea on Israelin virallinen kieli. Sitä puhuu noin yhdeksän miljoonaa ihmistä. Kieli ehti jo kuolla puhuttuna kielenä, kunnes Eliezer Ben-Jehuda (1858-1922) elvytti tuon profeettojen kielen eläväksi käyttökieleksi.

– Nykyhepreasta tuli eri puolilta maailmaa senaikaiseen Palestiinaan, nykyisen Israelin alueelle, palanneiden juutalaisten yhteinen kieli. Se oli ja on tärkeä yhdistävä tekijä juutalaisille, Aune-Inkeri Björkström sanoo.

Ihan kaikille heprean elvyttäminen puhekieleksi ei ollut mieleen. Ridanpää toteaa, että monet kokivat heprean pyhäksi kieleksi, jota sai käyttää vain Raamatun ja synagogan jumalanpalvelusten tulkintaan. Arkisten asioiden ilmaiseminen hepreaksi ei joidenkin mielestä sopinut.

Hepreaa kirjoitetaan oikealta vasemmalle heprealaisella kirjaimistolla. Se koostuu pelkistä konsonanttimerkeistä, joista joitain käytetään ilmaisemaan myös vokaaleja. Vokaalit merkitään usein näkyviin erillisillä vokaalimerkeillä.

Kokkolassa hepreaa on voinut opiskella yhtäjaksoisesti vuodesta 2007, jolloin Aune-Inkeri Björkström ja Lea Ridanpää löivät osaamisensa yhteen ja aloittivat Kokkolan suomalaisessa seurakunnassa heprean kurssin. Alusta asti on ollut mukana sinnikäs opiskelijajoukko.

– Alussa opiskelijoita oli enemmänkin, mutta kaikilla ei ole riittänyt aikaa paneutua vaativaan kieleen, Ridanpää toteaa.

Peruskurssia vetää Ridanpää ja jatkoryhmää Björkström. Molemmissa ryhmissä on kymmenkunta opiskelijaa.

– Ihan alkeita meillä ei hetkeen ole ollut, mutta jos halukkaita löytyy, katsotaan tilanne uudelleen, naiset lupaavat.

Opiskelumotivaatiot ovat moninaiset. Ridanpää ja Björkström nostavat omalta kohdaltaan kaksi vaikutinta.

– Israeliin matkustaessa on mukava osata paikallisten kieltä. He riemastuvat, kun vain yrittääkin puhua hepreaa. He haluavat ymmärtää, auttavat ja rohkaisevat käyttämään, naiset kertaavat kokemuksiaan.

Björkström myöntää, että opiskelu täällä kaukana ei ole yhtä tehokasta kuin kielikylpy paikan päällä.

– Ollessani intensiivikurssilla Israelissa saatoin bongata jonkin juuri opitun sanan kotimatkalla kadunvarren mainoksesta tai jonkun puheesta. Se vauhditti oppimista.

Toinen tärkeä syy molemmille on pystyä lukemaan Vanha testamenttia alkukielellä eli hepreaksi. Uusi testamentti on kirjoitettu kreikaksi, mutta sekin on luonnollisesti käännetty myös hepreaksi.

– Hepreankielisestä Raamatusta löytää sellaisia asioita, joita ei suomalaisessa tekstissä näe. Se johtuu juuri siitä, että alkukielessä sanojen merkitys on moniulotteisempi, Björkström painottaa.

Ridanpää sanoo iloinneensa, kun tietokoneohjelmat ovat kehittyneet. Kun virtuaalisessa raamattuohjelmassa klikkaa yhtä hepreankielistä sanaa, ohjelma näyttää kaikki sanan merkitykset.

– Se näyttää myös kaikki raamatunpaikat, missä sana tai sen juuri esiintyy. Se antaa aihetta pohdintaan, mitä muuta teksti voi meille kertoa.

Naiset painottavat, että lisäksi heprean opiskelu on mieluinen tapa pitää aivonystyrät virkeinä ja ehkäistä dementiaa.