Mielipiteet

Lukijan mielipide: Raudanpuute voi olla vakava tila – Ferritiiniä eli varastorautaa ei pidä väheksyä

Raudanpuute on saanut viime vuosina ongelman laajuuteen nähden aivan liian vähän huomiota!

Naisen fysiologiasta johtuen kärsijänä raudanpuutteessa on usein nainen ja hänen synnyttämänsä lapset. Nykypäivänä on myös ilmiöitä, jotka pahentavat tilannetta mm. sinänsä terveellinen vegaaninen tai vastaava ruokavalio poistaa ravinnosta kokonaan punaisesta lihasta erinomaisesti imeytyvän hemiraudan.

Myös muut asiat kuten vatsalääkkeet esimerkkinä happosalpaajien käyttö saattavat haitata raudan imeytymistä.

Ihmetystä on herättänyt professoritason ihmisenKari Remeksen suorastaan mollaava sävy ferritiiniä ja raudanpuutteesta kärsiviä ihmisiä kohtaan (KP 26.11.).

Tieteellisen näytön puutteeseen vetoaminen ferritiinin eli varastoraudan vaikutuksista ihmisen elimistölle on erittäin outo väite. Tutkimusta on erityisesti viime vuosina tehty monesta eri näkökulmasta! Aihe on laaja ja usein unohdetaan, että rautaa tarvitaan monissa elimistön toiminnoissa, ei pelkästään veressä kuljettamassa happea. Raudanpuute kehittyy erittäin salakavalasti ja aiheuttaa moniin muihinkin sairauksiin kuten masennukseen sopivia oireita. On absurdia väittää, että ferritiini tulisi tutkia vain, jos epäillään anemiaa. Mm terveyskirjasto.fi (Duodecim) toteaa, että ferritiiniarvon alittaessa arvon 30, tunnustetaan kirjallisuudessa tyhjän rautavaraston olemassaolo, jonka seurauksena voi ilmetä erinäisiä oireita, joista levottomat jalat korkeammillakin arvoilla.

Epäilen, onko Remes oikea henkilö kommentoimaan asiaa todettuaan, että ferritiini-aihe on hematologiassa kiinnostavuuden häntäpäässä! Uutta tutkimustietoa aiheen ympärillä nousee kuitenkin esiin koko ajan. Mielestäni Remeksen kommentointi on hyvin vastuutonta ja hänen pitäisi perehtyä nykytilanteeseen paremmin.

Useissa maissa kuten Ruotsissa, Australiassa ja Isossa-Britanniassa ferritiini on tärkeä osa mm. raskaana olevien naisten seurantaa. Verenluovutuksen ja raskaan urheilun rautaa vähentävästä vaikutuksesta ollaan muualla maailmassa ajan hermolla. Suomessa samoista asioista joudutaan taistelemaan kynsin hampain. Tilanne on vaikea asiakkaalle, joka haluaisi oireilleen selityksen ja työkykynsä takaisin ravaamatta uupuneena lääkäriltä toiselle. Hurjaa on se, miten lääkäreiden tietämys ja hoito-ohjeet vaihtelevat kuin yö ja päivä. Tämä näkyy silmiinpistävästi myös julkaistussa artikkelissa!

Suuri toiveeni on, että Suomessakin raudanpuute anemialla ja myös ilman anemiaa otettaisiin vakavammin ennen kuin on liian myöhäistä. Tuoreita kansainvälisiä tutkimuksia tulisi seurata, parantaa ennaltaehkäisyä ja tarkentaa sekä yhtenäistää hoito-ohjeita. Ristiriitaista on ongelman laajuus, josta esimerkkinä somen räjähdysmäisesti kasvavat Raudanpuute -ryhmät ja WHO:n arviot kehittyneiden maiden raudanpuutteesta, suhteessa suomalaisen lääketieteen kiinnostukseen aihetta kohtaan. Mistä tämä outo tilanne voi johtua? Ovatko päätökset liian harvojen käsissä?