Mielipiteet

Mia Anderssén-Löfin mielipidekirjoitus: Jos emme vahvista ja puolusta ihmisarvoa, Suomi kaatuu kuin korttitalo

Kun hänen musta tukkansa kiilsi auringossa, saattoi nähdä, että se oli sinimusta. Sen letittäminen oli erilaista. Koko tyttö tuoksui vierailta mausteilta. Kun tuli kevätjuhla, hänellä oli mekko, joka oli kuin toisesta maailmasta – vaaleansininen, jossa oli läpikuultavia röyhelöitä. Eksoottista.

Minun kotikyläni 90-luvulla Pietarsaaren seudulla oli monikulttuurinen ympäristö. Rajat "meidän" ja "heidän" välillä haalistuivat ja katosivat kokonaan: koulun pihalla, odotushuoneissa, grillijuhlissa ja vanhempainkokouksissa. Jäljellä oli se, mikä yhdisti meitä - tavoite ja unelma hyvästä elämästä hyvässä yhteiskunnassa. Arjen politiikkaa, voisi ehkä sanoa.

Häpeän vieläkin sitä, että kerran kysyin ystävältäni, kaipasiko hän kotiin – kotimaahansa. Hänen katseensa jähmettyi, ja hän käänsi kasvonsa pois. "En voi koskaan mennä takaisin", hän sanoi mykistyneenä.

Hän ei käyttänyt sanaa "koti". Yhtäkkiä ymmärsin. Ei ole kotia, jonne palata. Hänen kotinsa oli luonamme. Hänellä ei ollut muuta paikkaa, jonne mennä. Ei mitään toista maata, ei vaihtoehtoista lapsuutta. Ja minä olin kysymykselläni luonut etäisyyden. Olin saanut hänet tuntemaan itsensä ulkopuoliseksi.

Ihminen on herkkä olento. Oikeus olla olemassa, kuulua johonkin ja ottaa paikkansa voi olla perustuslaissa kuinka turvattu tahansa, mutta jos emme vahvista sitä sanoilla ja teoilla, kun elämme yhdessä, sillä on vain vähän painoarvoa verrattuna kokemukseen ulkopuolisuudesta.

Koin sen katkerasti yhdeksänvuotiaana, kun näin ystäväni jähmettyneen katseen.

Jos yhdeksänvuotias saa tunteettomalla kysymyksellään jonkun tuntemaan ulkopuolisuutta, kuinka paljon voimaa onkaan julkisuuden henkilön sanoissa ja teoissa - tai hiljaisessa suostumuksessa.

Nyt minulla on yhdeksänvuotias, ja eräänä aamuna söimme aamiaismurojamme. Olin lukenut päivän uutiset, ja hän kysyi, mikä minua huolestutti. "Voi olla, että hallitus kaatuu tänä iltana", sanoin hänelle ajattelemattomasti äänensävyllä, jossa oli apokalyptista dramatiikkaa. Niinpä hän luonnollisesti halusi tietää, mitä ja miksi, kuka ja miten.

Meiltä kului puoli tuntia selvittää, mitä demokratia ja äänestysoikeus on, kuinka hallitus muodostetaan, mitä maahanmuuttopolitiikka on ja mitä rasismi on. Mutta miten selittää jollekin, joka ei näe ihonväriä, mitä rasismi on?

Lapselleni samanlaisuus ei ole itsetarkoitus, eikä erilaisuus ole eksoottinen tuulahdus toisesta maailmasta. Se vain on.

Yritin selittää hänelle, että on olemassa niitä, jotka ajattelevat, että olisi parasta, jos tänne ei tulisi ihmisiä muualta - sellaisia, jotka ovat erilaisia, näyttävät erilaisilta, ajattelevat toisin ja uskovat toisin. Laajensin ajatuksen kulkua ja hänen isot, siniset silmänsä muuttuivat – jos mahdollista – vielä isommiksi ja sinisemmiksi. "Mutta äiti, eivätkö kaikki ole vähän erilaisia?"

Hän jatkoi referoimalla kahvimainosta, joka kertoi, että mukit ovat erilaisia, mutta kahvi on sama ja että me kaikki olemme sisältä samanlaisia. "Se ei muuten ole myöskään totta", hän sanoi painokkaasti. "Me emme ole ollenkaan samanlaisia sisältä. Päinvastoin me kaikki olemme erilaisia. Ainoa asia, joka meissä on samanlaista, on että me olemme ihmisiä."

"Ihminen on ihminen on ihminen", sanoi eteläafrikkalainen arkkipiispa Desmond Tutu. Jos emme vahvista ja puolusta ihmisarvoa, Suomi kaatuu kuin korttitalo. Elleivät kaikki ihmiset ole samanarvoisia, mikä meidän demokratiaamme motivoi? Jos kaikilla ihmisillä ei ole oikeutta elää turvassa ja anoa suojaa elämälleen, mikä on meidän sosiaalipolitiikkamme, maahanmuuttopolitiikkamme ja oikeusvaltiomme perusta? Jos kaikilla ihmisillä ei ole oikeutta olla osa yhteiskuntaa, miksi on vapaa sivistys? Jos kaikilla ihmisillä ei ole oikeutta kasvaa ja kehittyä, miksi uskonnonvapauslaki suojelee oikeutta ilmaista omaa uskoaan ja jakaa se muiden kanssa?

Me emme voi valita aikaamme, mutta kyllä sen, mitä sanomme ja teemme. Nyt on aika vahvistaa kaikkien ihmisten sama arvo sanoilla ja johdonmukaisesti teoilla.

Mia Anderssén-Löf

TT, Porvoon hiippakuntadekaani