Paikallisuutiset

Mitä itsenäisyyspäivänä voi tehdä, kun ei ole kättelyitä? Historian professori, kansanedustaja ja partiolainen kertovat – "Pitkässä ketjussa yksi monista poikkeuksista"

Helsingin yliopiston Euroopan historian professoriLaura Kolbe ei ole huolissaan suomalaisten itsenäisyyspäivän vietosta, vaikka perinteistä Linnan juhlien vastaanottoa ei päästä tänä vuonna seuraamaan. Tänäkin vuonna ihmiset istuvat kotonaan ja kokoontuvat television äärelle – kuten ennenkin.

– Kuluva poikkeusvuosi on itsenäisyyspäivien pitkässä ketjussa poikkeus, yksi monista. Voimme istua sohvalla ja miettiä, että tästä selvitään, selvisimmehän talvisodastakin. Toivottavasti jo ensi vuonna palataan ruotuun ja tuttuihin perinteisiin.

Tänä vuonna perinteisen juhlavastaanoton sijaan nähtävässä suorassa lähetyksessä on monia Linnan juhlista tuttuja elementtejä: tunnelmia Presidentinlinnasta, veteraaneja, kulttuuria, katkelmia edellisten vuosien ohjelmista. Vain vieraat ja kättelyt puuttuvat.

Yhdysvaltain Suomen-suurlähettiläänä 2009–2015 toiminutBruce Oreck hämmästeli, miten ihmiset jaksavat seurata televisiosta tylsää kättelyohjelmaa. Kolben mukaan tässä ei ole mitään outoa. Tietysti suomalaiset jaksavat. Kyse ei ole vain kättelystä, vaan hetkeen kulminoituu paljon muutakin yhteisöllistä.

– Itsenäisyyspäivän traditiot yhdistävät ihmisiä. Se on hetki, jolloin voidaan pohtia, keitä olemme ja mistä olemme tulossa.

Kolbe sanoo itse seuranneensa Linnan juhlia televisiosta 1960-luvun alusta asti – osittain siksi, että juhlista piti bongata toimittajan työssä paikan päällä ollut äitiPirkko Kolbe (1932–2008). 30 vuotta myöhemmin Laura Kolbe osallistui juhliin itsekin työskennellessään 1990-luvulla rouvaEeva Ahtisaaren avustajana. Hän sai huomata, miten hauska ja kaikkea muuta kuin muodollinen juhla oli.

– Kun kättelyt on suoritettu ja tv-kamerat sammuvat, juhla on miellyttävien kohtaamisten paikka. Toki sekin auttaa, että booli on hyvää ja sitä tarjotaan eri pisteissä.

Ahtisaarten aikana linnassa koettiin myös veteraanien revanssi. Tuli enemmän tilaa puhua sotakokemuksista, veteraaneista ja asiaan liittyvästä kansallisesta historiasta.

– Jalkaväenkenraali ja Mannerheim-ristin ritariAdolf Ehrnrooth marssimassa ensimmäisenä sisään on jäänyt mieleen.

Helsingin yliopiston Euroopan historian professorin Laura Kolben itsenäisyyspäivään kuuluvat tutut perinteet myös tänä vuonna.

Arttu Laitala

Kansanedustaja Markus Mustajärvi (vas.) on viettänyt itsenäisyyspäivää Linnan juhlissa siitä lähtien, kun hänet valittiin eduskuntaan vuonna 2003.

Vajaan parinkymmenen vuoden aikana presidentin vastaanotto on jäänyt väliin vain kolmesti. Kerran Mustajärvi oli sairaana, kerran pois henkilökohtaisista syistä, ja kerran hän oli juhlapuhujana Sallassa eikä ehtinyt illaksi Helsinkiin. Tänä vuonna Mustajärvi aikoo viettää itsenäisyyspäivää kotonaan Savukosken Martilla Itä-Lapissa.

– On juhlavaa, kun saa vain olla ilman mitään tekemistä.

Mustajärvi ei anna neuvoja, miten itsenäisyyspäivää kannattaa viettää, kun ei ole Linnan kättelyitä katsottavana. Hän kuitenkin sanoo, että pintakiillon sijasta voisi olla hyvä pohtia asioita hieman syvällisemmin.

– Itsenäisyyteen ja isänmaallisuuteen liitetään usein aseet ja sodat, ja ne ovat tietenkin osa historiaamme. Voisimme miettiä, mitä on arkipäivän isänmaallisuus. Yhteiskunnan jäsenenä saa. Joskus voisi myös olla valmis antamaan, puolustusvaliokunnan jäsen Mustajärvi toteaa.

Kansanedustaja Markus Mustajärvi aikoo tänäkin itsenäisyyspäivänä saunoa pitkän kaavan mukaan, nyt tosin eduskunnan saunaosaston sijaan kotonaan.

Jussi Leinonen

Linnan juhlat eivät ole ainoa tänä vuonna väliin jäävä itsenäisyyspäivän traditio. Myös esimerkiksi perinteinen ylioppilaiden soihtukulkue sankarihaudoilta Senaatintorille on peruttu.

– Akateemiset itsenäisyyspäivän perinteet ovat vanhinta kerrostumaa itsenäisyyspäivän vieton historiassa. Valtiollisen itsenäisyyden teema oli tärkeä 1920- ja 1930-luvulla. Sodan muisteleminen itsenäisyyden takaajana on tullut mukaan sittemmin, Laura Kolbe kertoo.

Kolbe muistaa soihtukulkueet voimaannuttavana kokemuksena. Mukana oltiin isänmaan puolesta, ei ketään vastaan.

– Se loi nuoreen opiskelijaan tulevaisuudenuskoa. Talven ja pimeän ajan juhla antoi soihdulle ja valolle erityistä merkitystä. Opiskeluvuodet osuivat ajankohtaan, kun Helsingissä oli vielä talvisin 30 astetta pakkasta. Tungimme ylioppilaslakin sisälle pannulappuja lämmikkeeksi.

Valon ja pimeyden vahvasta voimasta kertoo myös se, miten kävi, kun suomalaisia yritettiin ohjata juhlimaan keskellä kesää. 1990-luvun alussa entinen pääministeriKalevi Sorsa yritti vakiinnuttaa 17:nnen heinäkuuta kansanvallan päiväksi, jolloin suomalaiset voisivat juhlia suomalaisuuttaan yhdessä kesällä eikä vuoden pimeimpään aikaan. Heinäkuussa 1992 Savonlinnassa pidettiinkin suuri juhla, jossa puhujana oli Sorsa itse.

– Niihin juhliin ei tullut paikalle ketään muita kuin pakollinen isäntäväki. Kansanvallan päivästä ei tullut perinnettä. Se osoitti, että ihmiset eivät juhli käskystä.

Mustajärven tapana on mennä itsenäisyyspäivänä eduskuntaan, tehdä vähän töitä, ja sitten saunoa pitkän kaavan kautta. Itsenäisyyspäivänä eduskunnan sauna on poikkeuksellisesti auki myös kansanedustajien puolisoille, joten saunaosastolla ei tarvitse olla yksin.

Toinen perinne on katsoa Tuntematon sotilas. Mustajärvi sanoo, että molemmat perinteet jatkuvat tänä vuonna, mutta kotona.

Linnan juhliin Mustajärvi sonnustautuu aina samaan frakkiin, jonka hän osti ensimmäistä kertaa varten.

– Itsenäisyyspäivän juhla on ainoa, johon suostun laittamaan frakin ylleni. Kaikkiin muihin tilaisuuksiin riittää tumma puku.

Linnan saleissa Mustajärvi kertoo liikkuvansa ristiriitaisin tuntein. Toisaalta hän arvostaa presidentin kutsua ja juhlaa, mutta toisaalta ruuhka on "helvetinmoinen" ja itsenäisyyspäivän toivotukset pitää lausua kaikille vähänkään tutuille.

– Juhlaan liittyy myös paljon kilpavarustelua: kuka saa eniten julkisuutta, kenen puku on hienoin ja kenen parisuhteesta puhutaan. Se on joutavaa.

Kolbe on mukana komiteassa, joka arvioi Suomen satavuotisjuhlavuoden 2017 merkitystä ja sitä, millaisia jälkiä se jätti itsenäisyyden juhlintaan. Valmista pitäisi olla ensi keväänä.

– Jo nyt voidaan sanoa, että satavuotisjuhlien ansiosta itsenäisyyden juhlinta muuttui valtiollissotilaallisesta, pimeiden aikojen juhlasta laajojen piirien yhdessä oloksi.

Viimeiset kymmenen vuotta Kolbe on toiminut Helsingin yliopiston Eteläsuomalaisen osakunnan inspehtorina. Se on määrittänyt hänen itsenäisyyspäiviensä viettoa, niin tänäkin vuonna.

– Siihen rooliin kuuluvissa akateemisissa seremonioissa olen mukana, joko etänä tai fyysisesti. Poikkeuksellisesta ajasta huolimatta ihmisten tarve yhteisöllisyyteen ei ole kadonnut mihinkään. Lisäksi tietysti kökötellään perheen kanssa sohvalla ja katsotaan televisiota kuohuviinilasi kädessä.

Tulistelu sopii itsenäisyyspäivään, sanoo partiolippukunta Napapiirin Poikien Jimi Viitasaari Rovaniemeltä.

Jussi Leinonen

Monien partiolaisten perinteenä on iltakirkko itsenäisyyspäivänä tai sitä edeltävänä iltana. Sen jälkeen lasketaan kynttilät sankarihaudoille.

Tänä vuonna esimerkiksi Rovaniemellä hartaustilaisuus järjestetään itsenäisyyspäivän aattona ulkona sankarihautojen vieressä. Sitä seuraa perinteinen kynttilöiden laskeminen,Jimi Viitasaari partiolippukunta Napapiirin Pojista kertoo.

Tilaisuuteen osallistuu Rovaniemen kaikkien neljän lippukunnan partiolaisia sekä näiden vanhempia.

Viitasaari, 22, on harrastanut partiota kymmenen vuotta, ja vuodenvaihteessa hän aloittaa lippukunnanjohtajana.

Hän kehottaa viettämään varsinaista itsenäisyyspäivää ja etenkin sen iltaa retkeilemällä.

– Ulkoilmaihmisenä suosittelen, että lähdetään nauttimaan Suomen kauniista luonnosta. Varsinkin jos sattuu komea pakkaskeli, en osaa kuvitella isänmaallisempaa maisemaa kuin talvinen, joulukuinen metsä. Silloin on hienoa istuskella tulilla.