Pääkirjoitukset

Pääkirjoitus: Onko Ukrainan konflikti jäätymässä ratkaisemattomaksi? – Naton ensi viikon huippukokouksessa Vilnassa joudutaan miettimään tätäkin epätoivottavaa vaihtoehtoa

Ensi viikolla (11.–12.7.) Liettuan pääkaupungissa Vilnassa pidettävä Naton huippukokous on aivan varmasti historiallinen siinä mielessä, että Suomi osallistuu sellaiseen ensimmäistä kertaa sotilasliiton jäsenmaana.

Valitettavasti mikään ei viittaa siihen, että 31 Nato-maata pystyisivät esittämään kokouksessa uskottavan suunnitelman jo yli 16 kuukautta kestäneen Venäjän hyökkäyssodan lopettamiseksi Ukrainassa.

Kevään aikana odoteltiin pitkään Ukrainan vastahyökkäyksen alkamista. Se on meneillään, mutta tulokset ovat toistaiseksi kiusallisen marginaalisia.

Ilta-Sanomien haastattelema sotatieteiden dosentti, Aleksanteri-instituutin vieraileva tutkija Ilmari Käihkö pelkisti asian karuihin numeroihin: Ukraina ei ole saanut vallattua takaisin kuin noin promillen eli siis tuhannesosan Venäjän miehittämistä alueista.

Ei tarvitse olla edes sotatieteiden dosentti ymmärtääkseen, että tällaisella ”etenemisellä” ei ole sodan kokonaisuuden kannalta mitään merkitystä. Pikemminkin voi kysyä, vuotaako ukrainalaissotilaiden veri aivan suotta strategisissa mittasuhteissa tyystin merkityksettömien hehtaarien ja kylien valtaamisessa.

Mikään ei toisaalta viittaa siihenkään, että Venäjä kykenisi kenenkään silmiin siintävässä tulevaisuudessa ratkaisemaan ”erikoisoperaationa” käynnistyneen hyökkäyssotansa.

Teorissa on tietysti mahdollista, että Nato-maiden johtajat päättävät Vilnassa lisätä merkittävästi asetoimituksia Ukrainaan. Onko tuo lisäys riittävä ratkaisemaan sodan, ei valitettavasti ole todennäköistä.

Puhtaasti sotataktisesti Ukrainalla pitäisi olla tarvittavat aseet ja ennen kaikkea lupaus iskeä Venäjän pitkän kantaman rakettien ja tykistön asemiin Venäjän alueelle. Käytännössä siis eskaloida eli suomeksi laajentaa sotaa.

Tällaista lupaa ei Naton keskeisestä valtiosta eli Yhdysvalloista tule. Eikä pidäkään tulla. Venäjä totta kai pelaa ydinaseiden käytöllä vihjatessaan ja flirttaillessaan omaa mediapeliään, mutta tuomiopäivän vaihtoehtoa ei silti voi sulkea pois.

Aina vaan varteenotettavaksi näkymäksi on muodostumassa Ukrainan sodan muuttuminen ns. jäätyneeksi konfliktiksi, jossa kumpikaan sodan osapuoli ei saa yliotetta.

Samaan aikaan kansainvälinen yhteisö ja myös media alkaa turtua loputtomalta vaikuttavaan sotaan. Se ei missään tapauksessa ole toivottava vaihtoehto, mutta viikko viikolta mahdollisempi.

Ukrainan sota ei näytä ratkeavan sotimalla, vaan Kremlin vallan joskus vaihtuessa. Juhannuksen merkilliset tapahtumat kertovat, että Vladimir Putinin asema ei ole horjumaton. Siitä huolimatta hän saattaa pysyä vallassa vielä vuosia. Toki vallankaappaukset tapahtuvat aina yhtäkkisesti ja yllättäen.

Kuka Putinin tilalle aikanaan tulee, on sen sijaan täysin arvailujen varassa. Rauhanomainen ja järjestäytyneellä tavalla tapahtuva vallanvaihto on yhtä ihanteellinen kuin epäuskottava tapahtumien kulku.

Voi olla, että niin Ukrainan sodan rintamilla kuin Venäjällä asiat menevät vielä pitkään huonompaan suuntaan ennen kuin kääntyvät parempaan.

Pääkirjoitukset ovat Keskipohjanmaan kannanottoja, jotka kuvastavat lehden periaatelinjaa. Kirjoitukset laatii Keskipohjanmaan toimitus.