Pääkirjoitukset

Pääkirjoitus: Suomi pääsi lännen tiensä maaliin – Suomen Nato-jäsenyyden merkittävimmän liikkeen teki Vladimir Putin

Joskus maailmanhistoriassa tapahtuu merkillisiä asioita. Tapahtuu sellaista mihin ei lainkaan pyritty. Vai oliko Venäjän tavoitteena muka, että sen läntinen naapuri Suomi päättäisi liittyä Pohjois-Atlantin puolustusliittoon?

Ei tietenkään ollut. Kaikkea muuta. Jos Suomen tiistaina sinettinsä saaneelle tielle länteen nimeää eniten asiaan vaikuttaneen yksittäisen ihmisen, hän on Vladimir Putin. Päivämääränkin Suomen ratkaisun syntymiselle voi ympyröidä: se oli 24. helmikuuta vuonna 2022, kun Putin aloitti “erikoisoperaationsa” Ukrainaa vastaan.

Suurin piirtein kaikki Putinin harhaisessa mielessä ja suunnitelmissa on Ukrainan sodan aikana mennyt pieleen. Sota jatkuu eikä loppua ole näköpiirissä. Valtava määrä venäläisiä on kuollut – toki surullisen paljon erittäin motivoituneina puolustussotaansa käyviä ukrainalaisia – Venäjästä on tullut läntisen maailman hylkiö ja kyllä, Suomi päätti liittyä Venäjän sotilaallisen arkkiviholliseen Natoon.

Vaatii poikkeuksellisen hyvää mielikuvitusta hahmottaa vieläkin epäonnistuneempi tapa johtaa valtiota. Presidentti Putin toki hahmottaa maailman toisella tavalla kuin käytännössä kaikki Venäjän rajojen länsipuolella.

Totta kai Suomen omasta ratkaisusta vastasivat viime kädessä johtavat poliitikot. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö oli pitkään enemmänkin tulppa Suomen Nato-tiellä, mutta kun asiat alkoivat vaatia, Niinistö toimi kiitettävän tarmokkaasti. Samalla johti Suomen kansaa edestäpäin ja raivasi tien kansan laajalle Nato-hyväksynnälle. Suomen kansa tosin heräsi ennen poliitikkojaan. Sekin jää historialliseksi faktaksi.

Tunnustus kuuluu Niinistön ohella myös pääministeri Sanna Marinille. Hänet luokitellaan vasemmistodemariksi, jolle ei silti aiheuttanut minkäänlaista ongelmaa olla viitoittamassa Suomen Nato-tietä yhdessä kokoomustaustaisen presidentin kanssa.

Maan keskeisten päättäjien yksituumaisuus kertoo kaunista kieltä siitä, että Suomen kansa on tottunut siirtämään syvätkin sisäiset erimielisyydet syrjään, kun edessä ovat kansakunnan kaikkein olennaisimmat asiat.

Tästä oli kysymys kuuluisassa talvisodan hengessä, kun vain parikymmentä vuotta aikaisemmin maa oli jakaantunut valkoisiin ja punaisiin. Kun uhka idästä iski, niin porvarit, duunarit kuin talonpojat olivat valmiita taistelemaan yhdessä.

Onko Suomi Nato-jäsenyyden lopullisen ratkaisun myötä nyt pysyvästi turvassa esimerkiksi arvaamattoman Venäjän uhalta? Ei ole, mutta nyt kansakunnan hartiat ovat vahvemmat kuin koskaan itsenäisyyden aikana.

Suomi on luonut omin päätöksiin ja varoin itselleen erittäin vahvat puolustusvoimat, mutta nyt apua on tarvittaessa saatavissa koko Pohjois-Atlantin liitosta. Ennen kaikkea tietysti liittokunnan kaikkein vahvimmasta valtiosta eli Yhdysvalloista.

Ihailtavasti suomalaiset poliitikot ovat jaksaneet pitää läntistä naapuria Ruotsia mukana samankaisesti – vaikkakin omin erillisin päätöksin – alkaneessa Nato-prosessissa. Ei ollut Suomen vaikutusvallassa, että Ruotsi on joutunut jäämään Nato-odotushuoneeseen.

Toivoa sopii, että kyse ei ole pitkästä “Nato-limbosta”, vaan Turkki ja Unkari tekevät ennen heinäkuun Nato-huippukokousta Liettuan Vilnassa ratkaisunsa ja ratifioivat Ruotsinkin jäsenyyden. Ruotsille Nato-jäsenyys ei ole kohtalonkysymys, mutta mielellään se ei tietenkään pitkään pysyisi – jäämisestä puhumattakaan – Pohjolan ainoana Naton ulkopuolisena maana.

Pääkirjoitukset ovat Keskipohjanmaan kannanottoja, jotka kuvastavat lehden periaatelinjaa. Kirjoitukset laatii Keskipohjanmaan toimitus.