Kotimaa

Petteri Orpon hallitus näyttää äänestäjän silmiin hitaalta ja tehottomalta – Ylen tuore kannatusmittaus on kokoomukselle varoitus, mutta ei katastrofi

Torstaiaamu otettiin varmasti ilolla vastaan sosiaalidemokraattien puoluetoimistossa.

Kevään eduskuntavaalien jälkeen on jo julkaistu useita puolueiden kannatusmittauksia, mutta Ylen tuoreimmassa gallupissa Sdp pääsi ensimmäistä kertaa vaalien jälkeen kärkipaikalle.

Kulunut kansanviisaus on, että ei yksi pääskynen kesää tee. Samoin yhdestä gallupista ei pidä tehdä liian pitkällä meneviä johtopäätöksiä.

Joka tapauksessa kyseessä oli myrskyvaroitus kokoomukselle.

Hidas alku

Pääministeri Petteri Orpo (kok.) käytti hallitusneuvotteluissaan historiallisen paljon aikaa, minkä takia hallituksen varsinainen työ ei ehtinyt alkaa ennen kesälomia.

Historiallisen hitaat hallitusneuvottelut olivat osin ristiriidassa sen kanssa, että vaaleissa Orpo korosti Suomen talouden olevan kriisissä ja sen vaativan nopeita korjausliikkeitä.

Äänestäjän silmiin Orpon liikkeet eivät ole kovin nopeilta vaikuttaneet.

Perinteisesti Suomessa hallitukset on saatu kevään vaalien jälkeen kasaan jo toukokuussa, joskin aiemmin myös eduskuntavaalien ajankohta oli nykyistä varhemmin keväällä.

Tällöin erilaiset lainsäädäntöhankkeet on saatu vihellettyä käyntiin jo loppukevään tai alkukesän aikana, ja hallitus on voinut osoittaa tehokkuuttaan ja aikaansaamista. Nyt kesälomat puskivat heti päälle.

Kuherruskuukausi puuttui tyystin

Vanhana perinteenä on ollut, että hallituksen tuoreita ministereitä esitellään mediassa varsin uteliaan positiiviseen sävyyn.

Orpon hallituksen ministereiden alkutaival oli tässä suhteessa täysin poikkeuksellinen. Perussuomalaisten puheenjohtajan Riikka Purran ministerivalinnat herättivät jo alkumetreillä hämmennystä perussuomalaisten poliittisissa vastustajissa.

Valinnoissaan Purra sivuutti puolueen maltillisemmat ministerikandidaatit ja valikoi tiimiinsä nimenomaan puolueen maahanmuuttokriittiseen "nuivaan" siipeen kuuluvia ministerinimiä.

Purra otti riskin

Puolueen puheenjohtajalle on yleensä melko suuri riski, jos hän suosii puolueessaan tiettyä puolueen laitaa toisen kustannuksella.

Onkin mahdollista, että perussuomalaisia kohdanneiden rasismikohujen alkujuuri ja vinkkaajat ovat ainakin osin tulleet perussuomalaisten puolueen maltillisten sisäpiiriläisten joukosta.

Suomen poliittisen järjestelmän kirjoittamaton sääntö kuitenkin on, että jokaisen hallituspuolueen puheenjohtaja saa vapaasti nimetä ministerinsä.

Juhannuksesta alkoi kohuputki

Orpon hallituksen kohuputki alkoi, kun heti juhannuksen jälkeen media nosti esille perussuomalaisten silloisen elinkeinoministerin Vilhelm Junnilan taustoja.

Junnilasta nousi julkisuuteen tietoja siitä, että hän olisi flirttailut natsiaatteen kanssa. Kohu johti siihen, että hallitus oli lähellä hävitä luottamusäänestyksen eduskunnan kevätkauden viimeisessä istunnossa.

Pian tämän jälkeen julkisuudessa alettiin ruotia Riikka Purran väitettyjä äärioikeistosympatioita. Todisteeksi mediassa nostettiin riikka-nimimerkin takaa kirjoitetut rasistiset kirjoitukset noin 15 vuoden takaa.

Ja tämän jälkeen media nosti vielä väitteitä Junnilan tilalle nimetyn Wille Rydmanin rasismista.

Purra selvisi kohusta kolhuitta

Ylen tuoreimman kannatusmittauksen kyselyt tehtiin 5.7.–1.8. Ne tehtiin juuri sinä aikana, kun rasismikohu on vellonut kiivaimmillaan.

Huomionarvoista on, että tämä ei juurikaan vaikuttanut perussuomalaisten kannatukseen. Mittauksessa perussuomalaisten kannatus laski vain yhden prosenttiyksikön eli 19,2 prosentista 18,2 prosenttiin.

Sen sijaan kokoomuksen kannatus laski 2,3 prosenttiyksikköä eli 22,1 prosentista 19,8 prosenttiin.

Toisin sanoen näyttää siltä, että Purra tuntee äänestäjänsä. Hän on julkisuudessa näyttäytynyt tiukkana ja osannut kehystää rasismikohun median ajojahdiksi ja vanhojen syntien kaiveluksi.

Hän on myös pyytänyt julkisuudessa kirjoituksiaan anteeksi, osin todennäköisesi tasavallan presidentin Sauli Niinistön asettaman paineen alla, mutta kuitenkin siten, että anteeksipyyntö ei ole näyttäytynyt heikkoudelta omien kannattajien silmissä.

Samalla Purra ei ole kertaakaan täysin suoraan myöntänyt olevansa kohutun riikka-nimimerkin takana. Purran valitsema kaksoisviestintä ja viestinnällinen asemoituminen median ajojahdin uhriksi näyttää toimineen hyvin perussuomalaisten kannattajien suuntaan.

Purra on siten osoittanut olevansa taitava kriisiviestijä, jota kohut eivät kolhi.

Jatkuuko kokoomuksen laskusuunta?

Kesän kohujen kärsijä on siten ollut pääministeri Petteri Orpo ja kokoomuksen kannatus.

Orpo on esimerkiksi joissain ulostuloissaan kiirehtinyt antamaan Purralle anteeksi jo ennen mitään anteeksipyyntöjä ja vakuutellut, että hallituksella on "nollatoleranssi kaikelle rasismille".

Orpon hokemat eivät näytä vakuuttaneen kokoomuksen liberaalisiipeä, jolle rasisminvastaisuus tarkoittaa enemmän tekoja kuin sanoja. Tästä antaa viitteitä Ylen kannatusmittauksen tieto, jonka mukaan kokoomus on menettänyt etenkin naiskannattajiaan heinäkuussa.

Vielä kannatusmittauksen tulos ei ole Orpolle katastrofi. Mutta jos seuraavat mittaukset näyttävät laskusuunnan jatkuvan, saattaa kokoomuspäättäjien luotto puolueensa johtajaan jo horjua.

Kirjoittaja on Lännen Median toimittaja.

Purran valitsema kaksoisviestintä ja viestinnällinen asemoituminen median ajojahdin uhriksi näyttää toimineen hyvin perussuomalaisten kannattajien suuntaan.