Kokkola-lehti

Tappura – Lisää lauluja kirjeistä, kerrostaloista ja kimalaisista

Kokkolalaisyhtye Tappura julkaisi kesäksi kahden laulun ensisinglen Kimalaisen matka. Kokkola-lehti arvosteli levyn ja haastatteli bändiä. Katso myös video ja kuvat!

★ ★ ★ ★ ★

Tappura: Kimalaisen matka (Odotus, Mustavalkoinen kimalainen). Sanat ja sävel: Joni Märsylä/Tatu Taipale. Muusikot: Joni Märsylä (kitara, laulusolisti), Tatu Taipale (basso, taustalaulu), Juuso Perttula (kosketinsoittimet, taustalaulu), Samu Mutka (rummut)

Jos minä saisin päättää, mitä musiikinlajia Tappura edustaa, sanoisin, että sen genre on uusvilpittömyys. Yhtyeen laulut ovat romanttisia, hauskoja ja kohtalokkaita. Tunteikkaita ja kiihkeitä. Leikkisiä, mutta fiksuja.

Kun kuuntelin ensisingle Kimalaisen matkaa suositusta suoratoistosta, palvelu ehdotti laulujen Odotus ja Mustavalkoinen kimalainen jälkeen ”samankaltaisina” Tuomari Nurmiota ja Gösta Sundqvistia. Ei huono, Tappura, ei huono ollenkaan!

Kokkola-lehden teksti- ja videohaastattelussa bändi paljastaa vaikutteikseen niin Jussi Hakulisen 1980-luvun Yön kuin Eppu Normaalin, Albert Järvisen sekä The Smithsin, Wigwamin, Tabula Rasan ja vaikka keitä. Vaan ei niitä, joihin omat mielleyhtymäni kulkevat Tappuraa kuunnellessa: The Feelies, Jonathan Richman, varhainen Talking Heads ja muut persoonalliset erikoisuudet.

Tappura ei ole ainoa merkittävä uudempi, nuori kokkolalaisbändi – esimerkiksi Crawlspacea kannattaa seurata – mutta se on suurin piirtein parasta, mitä Kokkolan indie-skenessä on tapahtunut sitten The Refreshmentsin, Mental Marketin, The Phoniesin, Kapteeni Naaman ja The Miehen voittokulun. Kimalaisen matka on elähdyttävä levy, joka palauttaa uskon musiikkiin, ihmisiin ja laulujen maailmaa parantavaan voimaan.

Tapetin alla on kaikki kirjeet,

Sydänviestit ja tuhmat vitsit

Kirjoitin sinulle ja sinä minulle

Odotus on pitkä mutta elämä lyhyt

Kirjeesi ovat suojani ja halauksesi valoni

Kesäsinglen kahdessa laulussa ilmenevät Tappuran molemmat puolet, kimmeltävään kitarointiin yhdistyvä romantiikka sekä humoristisen opettavaiset vertauskuvat raisuna paahtavalla yhteissoitolla – pakahduttavana todistuksena kokoonpanon keskinäisestä kemiasta. Minimalistisia lauluja maksimaalisella teholla. Onneksi kokonainen albumikin on luvassa, ensipainos ehkä jopa omapolttoisina keräilykappaleina. Kiinnostus nousee ja odotus nousee… Oletteko huomanneet, että suomen sana kiinnostus sisältää mielenkiinnon ohella innostuksen? Kiinnostus Tappuraan on nousussa!

Haastattelu

Vein yhtyeen kauniina kesäpäivänä Ykspihlajan Kahvila Sahaan ja esitin vaikeita, perustavanlaatuisia kysymyksiä muusikoille.

Katso linkistä Tappuran kymmenminuuttinen videohaastattelu. Teksti jatkuu videon alla.

Miksi Tappura?

Tatu Taipale, basso ja taustalaulu:

– Onko meidän biiseissä jotain viestiä?

Joni Märsylä, laulusolisti, kitara:

- Tappuran lauluissa kerrotaan tarinoita ihmisen erilaisista tuntemuksista. Joku voi sitten fiilailla niitä ja ehkä tunnistaa itsensä. Siitä voi tulla hyvä mieli, kun ”tuokin ymmärtää”. Riittää sekin, että kaverit tykkäävät. Tärkeintä on tehdä musiikkia, jota itse haluaa kuunnella.

Samu Mutka, rummut:

- On mukavaa, jos yleisö tykkää soitosta. Sehän tarkoittaa sitä, että ehkä päästään soittamaan joskus vielä uudestaankin!

Juuso Perttula, kosketinsoittimet ja taustalaulu:

– Ihan kokemuksen näkökulmaltakin, kun ihmiset kuuntelevat ja antavat aplodit, se tuottaa soittajalle hyvän mielen. On saatu jotain aikaan. Olemme nähneet vaivaa biisien eteen, soitto tulee luonnostaan ja sitten jotkut tykkäävät kuunnellakin meitä! Kyllähän siitä tulee hyvä fiilis.

Miten Tappurasta tuli yhtye?

Tatu:

– Olemme tunteneet Jonin kanssa esikoulusta saakka. Huomasimme olevamme musikaalisia ja runollisia ihmisiä. Siitä se bändin perustamisen halu lähti. Tunsin nuorisotalolta PP:n [Juuson lempinimi] ja Samun Soliferus-yhtyeen kautta. Laitoin viestiä, että kiinnostaako punk.

Juuso:

– Tulkitsin viestin vähän eri tavoin! Olin kuunnellut erästä ranskalaista punk-bändiä. Ajattelin, että tämähän kuulostaa hyvältä idealta.

Tatu:

– Minun ja Jonin mielikuva punkista silloin oli Ramones-tyylinen. Juusolla enemmän hardcore-tyyppinen. Sama genre, eri alalaji. Saatiin kuitenkin PP mukaan ja erään toisen rumpalin kautta Samu. Näin Tappurasta tuli nelikko.

Samu:

– Kaveripohja on varmasti se syy, minkä takia treeneissäkin biisit tulevat tosi luontevasti, kun muutenkin tullaan niin hyvin juttuun. Ja kun Tappuralla on tietty linja minkälaista musiikkia soitamme. Kaikki tietävät sen. Siitä ei synny eripuraa, koska kaikki ovat hyväksyneet linjan tulemalla bändiin. Kavereina on helppo tehdä yhdessä biisejä ja soittaa.

Tatu:

– Rehellisyys on touhussa mukana. Kaikki uskaltavat sanoa toisilleen, milloin musa menee liian heviksi tai liian nössöksi tai että tähän pitää laittaa enemmän särökitaraa.

Juuso:

– Yhteinen sävel on löytynyt helposti musiikin suhteen.

Missä vaiheessa musiikki alkoi kiinnostaa?

Tatu:

– Halu osata soittaa instrumenttia tuli yläasteella, kun kuulin bändiä nimeltä Obligatory. Itsellä oli siihen aikaan aivan hullut Slipknot-himotukset. Oli hienoa nähdä, että siellä apauttiarallaa saman ikäiset vetää kunnolla ja hyvällä meiningillä ja näyttävät vielä siistiltä lavalla. Silloin se ei tosin ottanut ihan tulta, mutta se oli ensimmäinen kipinä.

Juuso:

– Minä tutustuin musiikkiin aika myöhällä iällä. Viisitoistavuotiaana halusin toisessa yhtyeessä kokeilla perkussioita [lyömäsoittimet]. Ja siitä sitten kiippareita [keyboards, kosketinsoittimet]. Harjoittelu alkoi tuntua mukavalta. Olen kokeillut monia harrastuksia, mutta soittamisen opettelu tuntui paljon luontevammalta kuin vaikkapa urheilu. Eikä soitto tuota stressiä ja paineita niin kuin se. Keikoilla adrenaliinin nousu on aivan mahtavaa. En aina ollut musiikki-ihminen, mutta ei ole kaduttanut hetkeäkään.

Samu:

– Minulla musiikki on ollut mukana pienestä asti. Vaari on kertonut, että teki minulle puusta rumpupalikoita ja hakkasin niitä kirjoihin. Lapsena olin Konservatoriolla muskarissa ja siitä menin kansanmusiikkipajaan, jossa aloin soittaa kannelta. Ala-asteella jalkapallo ja jääkiekko veivät ajan musiikilta. Yläasteella kaverit perustivat bändin ja halusivat minut rumpuihin. Siitä lähtien innostus soittimeen on koko ajan kasvanut.

Joni:

– Minä kuuntelin ala-asteella paljon klassista ja kiinnostuin pianonsoitosta. Kutosluokalla hommasin pianon. Luokkaretkellä Kokkolan Rokkikoulussa pääsi kokeilemaan eri soittimia. Sitten yläasteella näin Youtubesta Hurriganesin Tavastian-keikalta 1974 kappaleen I Will Stay. Albert Järvisen simppeli kitarasoolo iski tosi lujaa. Aloin fanittaa Järvistä ja ajattelin, että kitaraakin voisi testata. Kuuntelussa olivat myös Toton Steve Lukather ja Queenin Brian May. Ostin ensin akustisen kitaran, vähän pienempikokoisen. Se tuntui tosi hyvältä ja ajattelin, että nyt kyllä pitää hommata sähkökitara. Ekan sellaisen hankin ammattikoulun alussa. Bänditouhu ja oman musiikin tekeminen alkoivat kiinnostaa. Hakeuduin Rokkikouluun, koska halusin opetella soinnut. Opin ne jo tosin ennen sinne menoa! Mutta Rokkikoulusta opin paljon taktiikoita, joita käytän yhä. Sitten päätimme Tatun kanssa perustaa bändin – ja loppu on historiaa.

Kauanko Tappura on soittanut yhdessä?

Juuso:

– Nykyisellä kokoonpanolla 2022 vuoden alusta lähtien.

Tatu:

– Toisella nimellä noin kaksi vuotta. Kokoonpanoon tuli muutoksia, joten vaihdoimme bändin nimen ja aloitimme alusta. Ensimmäinen keikka Tappuralla oli 2022 lopussa ja tämä vuosi ollaan keikkailtu.

Tappuran laulujen kieli on suomi.

Joni:

– Kielenä on ollut suomi alusta alkaen. Se on yhtyeen idea. Englanniksi on vaikea laulaa, kun lausumiseen pitää keskittyä. Kyllähän sekin tietysti onnistuu. Rock on vähän siirtynyt englanninkieleen, varsinkin tällä alueella. Tappura tuo siihen vaihtelua. Suomea käyttämällä sanoista tulee enemmän omanlaisia. Sillä pystyy paremmin kirjoittamaan tunteita paperille.

Miten bändin nimi keksittiin?

Tatu:

– Halusimme uudistaa bändin suunnan ja istuimme yhdessä pohtimaan nimeä. Heiteltiin ilmaan ideoita. Tappura jostain syystä sitten ländäsi.

Joni:

– Aluksi Tatun ajatuksena oli Tappurakruunu. Se tuntui vähän pitkältä nimeksi. Haluttiin lyhyt ja sellainen, joka olisi yksi sana. Tappura vaikutti hyvältä.

Miten Tappura määrittelee musiikin genrensä?

Juuso:

– Mukana on progen elementtejä, mutta kyllä Tappura aika lailla suomirokkiin loppujen lopuksi painottuu.

Tatu:

– Tai punkiin! On meillä aika punkahtavakin puoli.

Samu:

– Se riippuu biisistä. Jotkut ovat enemmän punkia, jotkut suomirokkia. Tappura menee laidasta laitaan, mutta ei liian ekstreemiin.

Joni:

– Suomirokki on tosi helppo nimike. Sen alle pystyy helposti yhdistämään kaiken. Mutta mukana on suomirokista poikkeaviakin elementtejä.

Keikoilla Tappura soittaa toisinaan myös lainabiisejä, kuten Wigwamia ja The Smithsiä.

Joni:

– Coverit tulivat mukaan, kun bändi ”rebrändättiin” eli muutuimme Tappuraksi. Mutta lähtökohtaisesti aloimme saman tien tekemään omia biisejä.

Samu:

– Omia on tehty aina, mutta covereitakin on mukava soittaa. Siinä kehittyy itsekin, kun pitää opetella vieraat biisit.

Miten Tappuran omat laulut syntyvät?

Tatu:

– Ne ottavat monella tapaa muotonsa.

Samu:

– Sanat kirjoittavat Tatu ja Joni pääasiassa ja Juusoltakin niitä syntyy. Minä en ole sanoittanut mitään. Sävellysten suhteen prosessi on kaksijakoinen. Joskus jollakin saattaa olla biisi valmiina, joten lisätään vain muut instrumentit siihen. Toiset syntyvät siten, että treenikämpällä jammaillaan jotain ja siitä keksitään hyvä juttu. Kaikki heittävät mukaan omia ideoitaan, miten biisiä kehitellään.

Onko Tappura demokratia vai diktatuuri?

Tatu:

– Ei meistä kukaan ole biisi-ideoita vastaan. Jos joku on jostain eri mieltä, kyllä se otetaan huomioon. Biisit kehitellään Tappuran tyylisiksi. Jos riffi tuntuu liian raskaalta, heitetään sekaan pari kevennystä.

Joni:

– Yleensä Tatu tai minä keksimme sanat ja koetan sävellellä niihin jotain. Siitä syntyy pohja, joka viedään treenikämpälle. Kaikilla on oma tonttinsa ja he tuovat ideansa mukaan.

Juuso:

– Suurin osa Tappuran biiseistä painottuu kitaran pohjalle. Me tuomme omat ideamme siihen päälle.

Tatu:

– Kitarapohja on vahva, mutta on joissakin sävelmissä muunlaisiakin lähtökohtia.

Kuuntele Tappuran kesäsinglen laulu Odotus videolinkistä. Kannen kimalaisen on piirtänyt Joni Märsylä. Teksti jatkuu videon jälkeen.

Miten laulut valikoituivat uudelle kesäsinglelle Kimalaisen matka?

Samu:

– Mustavalkoinen kimalainen on varmasti meidän vanhimpia kappaleita.

Tatu:

– Se on sävellyksenä Tappuran vanhin. Aiemmalla kokoonpanolla jo yritimme nauhoittaa sinkun, jolla se olisi ollut mukana, jopa pääbiisinä. Siksi Kimalainen otettiin mukaan nytkin. Yritimme etsiä toisen kappaleen, joka ei olisi liian erilainen, vaan mätsäisi sen energian kanssa. Odotus on sellainen.

Samu:

– Keikalla Mustavalkoinen kimalainen toimii hyvin lopetuksena, kun se on raju.

Juuso:

– Se jää kaikille mieleen.

Tatu:

– Se räjäyttää! Odotus on kevyempi, enemmän popimpi, jos voi niin rumasti sanoa. Kimalainen on punkimpi ja räväsempi. Laulussa tuodaan rikollisuutta esille vertauskuvallisesti.

Joni:

– Kimalainen on tarinan päähenkilö, vankikarkuri. Mustavalkoraidat päällä aina ja ikuisesti. Se vertautuu vankilavaatteisiin. Biisin sanoma on, että rikos ei kannata!

Käsityksen Tappuran livekunnosta saa tästä Mustavalkoisen kimalaisen keikkataltioinnista 26.5.2023. Teksti jatkuu videon jälkeen.

Pitempi, leikkaamaton versio Tappuran videohaastattelusta löytyy sekin Youtubesta!

Kritiikki on taiteen uutinen.

Kritiikki näkyy! tuo kritiikin lähelle. Suomen arvostelijain liiton ja Koneen säätiön kolmivuotinen hanke tukee paikallismedioita kritiikin julkaisemisessa. Tämä arvostelu julkaistaan myös osoitteessa kritiikkinakyy.fi