Paikallisuutiset

Ukrainan sota nosti romumetallin hintoja – Varaston ja pihan siivoamalla voi tienata satasia: "Hinnoittelu muuttuu viikottain", sanoo romun välittäjä – Katso video varikolta

Nuoret isännät myyvät vanhoja maatalouskoneita ja nuoret miehet alumiinivanteita. Sieviläinen yrittäjä Juha Ruotsala ajaa romumetallia aamusta iltaan.

Kevät on kiireistä aikaa romumetallin välittäjälle. Sieviläisen Moduvian yrittäjäJuha Ruotsala käy työpäivän aikana kahdeksassa, jopa kymmenessä paikassa hakemassa romumetallia. Pienistä määristä ei ole kyse, sillä autoon mahtuu noin 10–20 tonnia romumetallia.

Välillä hän käy purkamassa ja lajittelemassa lastin Moduvian varikolla Sievin Markkulassa. Vielä viisi vuotta sitten romualalla ei koettu nykyisen kaltaisia hinnanvaihteluja.

– Isoja muutoksia tulee tosi nopeasti. Viime maanantaina romumetallin hinta laski yhtäkkiä 60 euron verran tonnilta, Ruotsala sanoo.

.lemonwhale-embed-container { position: relative; padding-bottom: 56.25%; height: 0; overflow: hidden; max-width:100%; width:100% } .lemonwhale-embed-container iframe { position: absolute; top: 0; left:0; width: 100%; height: 100%; }

Romumetallin hinnanvaihtelu on yhtä herkkää kuin pörssikurssit.

– Hurjalta tuntuu, että Sievin Markkulassa pitää tietää, mitä maailmalla tapahtuu ja mieluiten ennen kuin tapahtuu, Ruotsala sanoo.

Hinnoittelu muuttuu viikoittain ja alalla on paljon kilpailua, jos pitää pysyä mukana. Kate on yrittäjälle sama, vaikka hintataso on korkea.

Ruotsala tietää tarkalleen, mitä metalleja hän omistaa ja minkä verran. Tavaraa ei voi pitää odottamassa, että se menee kaupaksi. Kaiken pitää kiertää.

– Pitää olla melko tärpillä, ettei käy huonosti.

Ruotsala kokee olevansa palveluammatissa, ja hän haluaa maksaa asiakkaalle oikean hinnan. Käsiteltyään metallit hän myy ne tukkuliikkeille.

– Olen ruohonjuuritason toimija. 75 prosenttia tavarasta tulee maatiloilta ja pienyrittäjiltä.

Kaikki romumetalli on arvokasta. Autonromujen lisäksi romutettavaksi tulee esimerkiksi vanhoja maatalouskoneita, kattopeltejä ja vesijohtoja. Päälajikkeet ovat rauta, sekapelti ja puhdas pelti sekä arvometallit.

Autonromusta voi saada jopa 500 euroa, jos siinä on arvokas katalysaattori. Käytetyn katalysaattorin keskihinta on noin 170 euroa, mutta kalleimmat voivat maksaa jopa 600 euroa.

Katalysaattorit sisältävät arvometalleja: platinaa, palladiumia ja rhodiumia.

Autonromusta Moduvia maksaa 200 euroa tonnilta. Hinta on varsin hyvä, sillä Ruotsalan mukaan kymmenen vuoden ajanjaksolla keskihinta on ollut 80–100 euron paikkeilla tonnilta.

Noin puolet Moduvian tonnimääristä tulee juuri autoista.

Varikolla kaikki käsitellään ja lajitellaan omiin siiloihin. Kaikki vaikuttaa hyvin järjestelmälliseltä eikä tavara vanhene kovin kauan varikolla, kun se jo lähtee kiertoon. Ruotsalalle on tärkeää pitää piha siistinä.

Osien irrottaminen ja lajittelu tehdään täysin koneellisesti. Varikolla työskentelee kolme kaivinkonetta, joissa on voimakas koura, pihti tai leikkuri.

– Tässä työvälineessä on niin tarkat leuat, että niillä voi napata kiinni vaikka sokeripalan, Ruotsala esittelee pihtejä, joilla autoa puretaan.

Autonromuista poistetaan öljyt ja tarkistetaan, ettei niissä ole mitään vaarallista sisällä. Puretut autot litistetään lopuksi, sillä paalattuina niiden kuljetuskustannukset tulevat edullisimmaksi.

Paalista noin 80 prosenttia on metallia ja loput muuta, esimerkiksi pehmusteita. Paalit menevät murskattavaksi murskalaitoksiin, jossa niistä erotellaan puhdas rauta, joka myydään teollisuuteen.

Viikolla varikolla käy melkoinen hyörinä, kun metalliromua tulee sisään ja lähtee samanaikaisesti. Moduvialla on töissä omistajan lisäksi yksi työntekijä, mutta välillisesti se työllistää kymmenkunta henkilöä, jotka ovat aliurakoitsijoita tai työskentelevät toiminimellä.

– Esimerkiksi maatilan isäntiä käy kaivinkonehommissa navettojen välissä, Ruotsala kertoo.

Kesällä töihin tulee viisi kesätyöntekijää irrottamaan ja puhdistamaan jalometalleja, esimerkiksi kuparia ja alumiinia.

Ruotsala on toiminut romualalla 25 vuotta mutta silti hänellä riittää ihmeteltävää. Maatiloilla seuraavan sukupolven tehtävänä on siivota romut pois, joten moni nuori isäntä myy pois vanhan isännän romut.

– Edelleen ajan hevoskäyttöisiä äkeitä, perunakoneita ja niittokoneita, vaikka niitä on ajettu romuksi jo 70 vuotta, Ruotsala ihmettelee.

Romuyrittäjä ei romua rakasta mutta hän ymmärtää tunnearvon, joka vanhoihin koneisiin saattaa liittyä.

– Tiedän paljon ihmisiä, jotka rakastavat omia romujaan. Ymmärrän sen tilanteen ja ajatusmaailman.