Kotimaa

Venäjän iskun reikä yhä paikkaamatta Tshernobylin suojarakennuksessa – sota häiritsee Ukrainan sukupolviprojektia

Tshernobylin ydinturmasta tulee ensi vuonna kuluneeksi 40 vuotta, mutta sen jälkivaikutukset alueella jatkuvat vielä vuosisatoja.

Ukrainassa parin tunnin ajomatkan päässä Kiovasta pohjoiseen sijaitsee Tshernobylin eristysalue, joka on monella tapaa valtio valtion sisässä. Sillä on omat rajansa, niillä vartijat ja jopa eräänlainen perustuslakinsa vierailijoiden allekirjoitettavaksi. Siinä vierailija muun muassa ottaa vastuun säteilystä itselleen mahdollisesti seuraavista terveysongelmista.

Tuhannet ukrainalaiset työskentelevät alueella kausiluontoisesti. Eristysalueen sydän on entinen Tshernobylin ydinvoimalan reaktori 4, joka räjähti huhtikuussa 1986. Se aiheutti ydinvoiman historian pahimman onnettomuuden, jonka jälkien siivoaminen on monen sukupolven projekti.

Onnettomuudesta on ensi vuonna kulunut 40 vuotta, ja sen jälkivaikutukset alueella jatkuvat vielä vuosisatojen ajan. Venäjän hyökkäyssota on häirinnyt eristysalueella tehtävää työtä, ensin miehityksen kautta vuonna 2022 ja tänä vuonna reaktorin suojarakennukseen kohdistetun drooni-iskun kautta. STT vieraili Tshernobylissa toukokuussa tutustumassa sodan vaikutuksiin.

Tuhoutunutta reaktoria peittää nykyisin valtava, kaareva suojakuorirakennus NSC (New Safe Confinement), joka asennettiin paikalleen 2016. Se nielaisi sisäänsä reaktorin rauniot sekä kiireellä kasatun, sarkofagiksi kutsututun alkuperäisen suojarakennuksen.

Yli sata metriä korkean uuden suojarakennuksen kaaren huipun lähellä on mustana ammottava reikä, joka syntyi Venäjän tänä vuonna tekemässä droonihyökkäyksessä.

– Idiootit. Mitä muuta siihen voi sanoa? Tämä on uhkailua ja terrorismia, tuhahtaa iskusta kysyttäessä Tshernobylin alueella työskentelevä Serhi Kirejev, 66.

Kirejev johtaa Ecocentre-yritystä, joka mittaa säteilyarvoja eristysalueella. Ecocentren arvion mukaan Venäjän iskun seurauksena ilmoille ei onneksi vapautunut huomattavaa määrää uutta säteilyä.

– Tätä voi kutsua ydinterrorismiksi. Droonin iskulla olisi voinut olla paljon huonompia seurauksia, jos se olisi iskenyt eri kohtaan, Kirejev arvioi.

Venäjän helmikuussa tekemästä iskusta oli kulunut jo kolme kuukautta STT:n vierailun aikaan toukokuussa, mutta suojarakennuksen 14-metrisen kuoren läpäisevä reikä ammotti edelleen avonaisena. Ukrainan resurssit eivät ole vielä riittäneet vaurioiden korjaamiseen.

– Koska maamme on sodassa, ja kaikki tämä toiminta vaatii paljon rahaa, kertoo STT:lle Tshernobylin ydinvoimalan viranomaisvalvontaosaston vanhempi tarkastaja Oleksandr Grygorash.

Ecocentren Kirejev on työskennellyt Tshernobylissa aina vuodesta 1986. Hän on nähnyt alueen muuttuvan vähemmän vaaralliseksi. Ydinonnettomuuden jäljiltä alueella yleisten cesiumin ja strontiumin radioaktiivisten isotooppien puoliintumisaika on noin kolme vuosikymmentä, ja se on jo kertaalleen kulunut.

Kirejev luonnehtii Tshernobylin eristysaluetta ulkoilmalaboratorioksi.

– Täällä ovat alkaneet prosessit, joita ihminen ei voi pysäyttää. Nämä isotoopit kiertävät täällä vedessä ja ilmassa.

Kuinka pitkä aika kuluu siihen, että Tshernobylin eristysalue on enimmäkseen vaaraton ihmisille?

– Jos cesiumin ja strontiumin perusteella lasketaan, niin siihen tarvitaan ainakin 300 vuotta, Kirejev sanoo.

Venäjän miehitys vaaransi säteilyturvallisuuden

Asiantuntija uskoo Venäjän tehneen ihmiskoetta, kun sen joukot kaivoivat juoksuhautoja säteilevään metsään.

Venäjä miehitti Tshernobylin eristysaluetta laajan hyökkäyssotansa alkuvaiheessa vuonna 2022, ennen kuin Ukrainan vastarinta pakotti venäläisjoukot vetäytymään Kiovan suunnalta. Miehitysaika häiritsi vaarallisesti sukupolvien pituista ydinturvallisuusprojektia.

– Laboratorion työkalut ja laitteisto oli joko tuhottu tai tehty käyttökelvottomaksi. Yritys ryöstettiin miehityksen aikana, kertoi alueella vierailleelle STT:lle säteilytasoja mittaavan Ecocentre-yrityksen johtaja Serhi Kirejev, 66.

Ecocentren ylläpitämät säteilytasojen mittauspisteet eri puolilla eristysaluetta tuhottiin kokonaan reilun kolmen vuoden takaisen miehityksen aikana. Säteilyturvallisuuden kannalta venäläissotilaiden toiminta alueella oli kerta kaikkiaan käsittämätöntä, Kirejev kertoo.

Oudoin päätös venäläisjoukoilta oli kaivaa juoksuhautoja erittäin saastuneeseen Punaiseen metsään, jossa venäläisjoukot viihtyivät tiettävästi koko miehitysajan – eli runsaan kuukauden. Kun STT:n seurue ajaa autolla Punaisen metsän ohitse, säteilymittari huutaa edelleen terveydelle vaarallisista säteilytasoista.

Kirejevin mukaan on vaikea ymmärtää venäläisten toimintaa järjellä.

– Henkilökohtainen mielipiteeni on, että nuo miehitysarmeijan edustajat olivat koekaniineina täällä, Kirejev sanoo.

Tämän teorian puolesta puhuu Kirejevin mukaan se, että säteilevään metsään kaivetuilla juoksuhaudoilla ei ollut sotilaallista merkitystä.

– Luulen, että (venäläiset) komentajat halusivat tehdä kokeita nähdäkseen, kuinka pitkään ihmiset selviävät sellaisissa olosuhteissa.

Kirejevin mukaan on mahdotonta arvioida varmuudella sitä, kuinka suuren säteilyannoksen venäläissotilaat alueella saivat, sillä ympäristön säteilyn lisäksi he saattoivat myös niellä ruokansa ja juomavetensä mukana säteileviä hiukkasia.

– Voimme olettaa, että siitä on olemassa jotain raportteja, mutta ne eivät ole yleisessä tiedossa. Venäjä ei ole sellainen valtio, joka koskaan avaisi salaisuuksiaan, Kirejev sanoo.

Syy Neuvostoliiton hajoamiselle?

Ydinvoiman historian suurimmasta onnettomuudesta on ensi vuonna kulunut 40 vuotta.

Ukrainassa sijaitsevan Tshernobylin ydinvoimalan onnettomuus vuonna 1986 oli seurausta voimalalla toteutetusta kokeilusta, jota moni aikalainenkin piti turhana ja vaarallisena, kertoo alueella vierailleelle STT:lle opas Volodymyr, 66. Reaktorin räjähdys on historian tuhoisin ydinvoiman tuotannon onnettomuus. Onnettomuudesta on ensi vuonna kulunut 40 vuotta.

Tshernobylin epäonnistunut voimalakoe edelsi vain muutamalla vuodella koko Neuvostoliiton suuren yhteiskunnallisen kokeilun luhistumista. Ydinonnettomuutta on pidetty yhtenä tekijänä, joka joudutti Neuvostoliiton hajoamista. Onnettomuus ravisteli Neuvostoliiton viimeisen johtajan Mihail Gorbatshovin perestroika-uudistumispolitiikkaa ja avoimuuspolitiikka glasnostia.

– Tshernobylin ydinonnettomuus, jopa enemmän kuin käynnistämäni perestroika, oli ehkä pääsyy sille, että Neuvostoliitto hajosi viisi vuotta myöhemmin, kirjoitti Gorbatshov vuonna 2006 mielipidekirjoituksessa.

STT:n opas työskenteli seudulla jo ennen vuoden 1986 onnettomuutta, ja osallistui onnettomuuden jälkien siivousoperaatioon. Voimalan lähellä sijaitseva hylätty Pripjatin aavekaupunki oli hänen vanha kotikaupunkinsa. Asukkaiden nopean evakuoinnin vuoksi Tshernobylin seutu toimii aikakapselina myöhäiseen Neuvostoliittoon.

Vaikka Pripjatissa ei ole kukaan asunut sitten vuoden 1986, lyhytaikainen vieraileminen oppaan avulla on turvallista. Ennen sotaa Pripjat olikin monen seikkailunhaluisen turistin kohde opastetuilla kiertueilla. Pripjatissa vieraileva voi yhä tutustua hylättyjen rakennusten neuvostoaikaiseen irtaimistoon ja kyltteihin.

Pripjatin kaupungin ohella toinen alueen suuri neuvostonähtävyys on massiivinen Duga-tutkajärjestelmä eli "Venäläinen tikka", joka sai lempinimensä lännessä sen radioaalloille päästämästä nakuttavasta äänestä. Massiivisen radioantennijärjestelmän oli tarkoitus antaa ennakkovaroitus mannertenvälisistä ohjusiskuista.