maanantai 17.5.2021 | 22:40
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Jutta Urpilainen on kokenut urallaan huiman nousun SDP:n puheenjohtajaksi ja valtiovarainministeriksi sekä rajun pudotuksen rivikansanedustajaksi – Palo politiikkaan on silti säilynyt

Ke 29.8.2018 klo 07:30 | päivitetty ke 08:02

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Jukka Anias (KP)

Samuli Putron aforismia Jutta Urpilainen on käyttänyt aikaisemminkin haastatteluissaan. Silloin kun puheeksi ovat tulleet tapahtumat Seinäjoella toukokuun toisessa viikonvaihteessa 2014.

Sattuneesta syystä Urpilainen oli käynyt SDP:n puheenjohtajakisaa ikään kuin käsijarru päällä. Tuo syy oli valtiovarainministerin salkku, jonka esimerkiksi Kreikan kriisi oli raskauttanut lähestulkoon sietämättömän painavaksi.

Rehellisyyden nimissä oli puheenjohtaja sinne itsekin tavaraa kasannut. Kreikan lainojen vakuuksista vääntäminen oli tehtävä, kun sellaiset oli tullut vaalikampanjassa luvattua.

Miten se nyt menikään. Joka tuuleen kylvää, se myrskyyn niittää...

Niin tai näin. Ay-jyränä profiloitunut Antti Rinne oli saanut kevättalven mittaan etumatkan, joka toki kuroutui lähes umpeen. Vaan lähellä ei lasketa politiikassakaan. SDP:n puoluekokouksen niukka enemmistö päätti vaihtaa vetojuhtaa.

Urpilainen putosi kertaheitolla ison puolueen puheenjohtajan ja hallituksen varapääministerin paikalta rivikansanedustajaksi.

Kontrastin täytyy olla hirmuinen?

– On, on, joo.

Surutyöksi Urpilainen ei seurannutta noin vuoden kestänyt aikaa kutsu. Enemmänkin ”prosessoimiseksi” mitä kaikkea olikaan tapahtunut.

Vakavassa harkinnassa oli politiikan jättäminen. Kiinnostavia tarjouksia kansainvälisistä tehtävistäkin tuli. Niihin Urpilainen ei kuitenkaan tarttunut.

– Kun olet puoluejohtaja, pääministerin sijainen ja valtiovarainministeri tuollaisena ajanjaksona, se on sellainen oravanpyörä, jossa on mentävä eteenpäin. Siinä ei oikein pysty pysähtymään. Kun valta, tittelit ja asema sitten riisutaan, jää jäljelle se kuka ihmisenä on.

Sitten seuraa se Putro-sitaatti:

Tappion hetkellä muutun itseni kokoiseksi.

Vaan nyt on nyt. Elokuun loppu 2018. Elämä on muuttunut perustavaa laatua olevalla tavalla. Jutta Urpilaisella ja hänen aviomiehellään Juha Mustosella on 3,5-vuotias Johannes-poika.

Elämän arki on alkanut ”lutviutua” Kokkolan ja Helsingin kotien välillä hyvin. Urpilainen on istunut nyt reippaat 15 vuotta eduskunnassa. Juha Mustonen puolestaan työskentelee viime syksynä Helsingin Sörnäisissä avatussa Euroopan hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskuksessa kansainvälisten suhteiden päällikkönä.

Elokuun alussa 43 vuotta täyttänyt Urpilainen on silmin nähden ja korvin kuullen intoa täynnä. Neljä vuotta ja rapiat ei tietysti ole mahdottoman pitkä aika, mutta toukokuu 2014 näkyy peruutuspeilissä aina vain pienempänä. Niin kuin elämässä kai pitäisi itse kenenkin muistaa: tuulilasi on verrattomasti isompi.

Polte ja kipinä politiikkaan ei ole mihinkään kadonnut.

– Olen käytettävissä eduskuntavaaliehdokkaaksi, jos SDP:n Pohjanmaan piiri piirikokouksessaan syksyllä minut asettaa ehdokkaaksi.

Yksikään tolkuissaan oleva vedonlyöntitoimisto maailmassa ei anna muulle vaihtoehdolle kerrointa. Kohdetta ei siis koskaan avata.

Sen sijaan sopii spekuloida toteutuuko kaksi muuta asiaa.

– SDP on tällä hetkellä yhtenäinen ja halukas voittamaan vaalit. Me haluamme ja minä haluan tehdä töitä sen eteen, että Antti Rinne on seuraava pääministeri. Tämä tavoite yhdistää puoluetta.

Viime kuukausien gallupien perusteella demarien nousu piikkipaikalle on hyvin mahdollista. Ei tietenkään mitenkään saletissa, mutta ainoa järjellinen tavoite suurimmalle oppositiopuolueelle.

Sitten se toinen asia, jossa pitää palata toukokuuhun 2014 ja Seinäjoen puoluekokoukseen. Näin lausui voittaja (Rinne) voitetulle (Urpilainen) linjapuheessaan:

Toiveeni on, että tulevien eduskuntavaalien jälkeen, jos ja kun onnistumme yhteisessä työssämme SDP:n kannatuksen nostamisessa ja hallitusvastuuseen jälleen nousemisessa, Jutta Urpilainen olisi käytettävissä yhdeksi sosialidemokraattien ministeriryhmän jäsenistä.

No, SDP ei noussut hallitusvastuuseen. Eikä Rinnekään varsinaisesti loistanut viimeisissä vaalitenteissä. Ensi keväänä tilanne saattaa olla toinen.

Jos puheenjohtajan toive on edelleen voimassa ja demarit palaavat hallitusvastuuseen, Urpilaisen vastaus ei ole mallia ”yes but no”.

– Jos kokemukselleni ja osaamiselleni on käyttöä esimerkiksi valtioneuvostossa tai muissa vastuullisissa tehtävissä, olen siihen valmis. Ne ovat tietenkin asioita, jotka puolueen johto viime kädessä ratkaisee. Jos vastuuta on tarjolla, en sitä pelkää.

Tämän pitäisi olla selvää tekstiä.

Ei varsinainen uutispommi, että Urpilainen suomii hallitusta. Ihan demokratian pelisääntöjen mukaisesti niin oppositioedustajan tietysti kuuluukin.

Sipilän­–Orpon ja sinisen sirpalepuolueen (gallup-kannatuksen perusteella) muodostaman koalition syntisäkissä painaa Urpilaisen katsannossa raskaimmin eriarvoisuuden lisääntyminen tai paremminkin sen aktiivinen lisääminen.

Tätä näkemystä voi kontrata talouden myötätuulella, josta työllisyysasteen paraneminen on kaiketi vastaansanomaton esimerkki?

– Se on totta, mutta mikä sitten on hallituksen osuus siinä? Olen aidosti ja vilpittömästi iloinen, että Suomen talous kasvaa ja työllisyys kehittyy suotuisasti...

Sitten seuraa vähemmän yllättäen isohko mutta.

– Ennen kaikkea kiitos kuuluu Euroopan keskuspankin rahapolitiikalle sekä maailmantalouden vahvalle kasvulle, josta Suomen vienti on päässyt osalliseksi. Lisäksi viime vaalikaudella tehdyillä talouden tervehdyttämistoimilla on varmasti vaikutusta. Varmaan jonkun verran myös tämän hallituksen toimilla.

Keski-Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla laajemminkin on omat nykyslangilla ”haasteensa”. Keski-Pohjanmaan keskussairaalaan ja koulutuspalvelujen tulevaisuus, liikenneväylät, Kokkola-Pietarsaaren lentoasema...

Paremmin näitä asioita pystyy kuitenkin ajamaan Suomen eduskunnassa kuin Brysselin/Strasbourgin parlamenteissa. Tähän päätyi Jutta Urpilaisen henkilökohtainen poliittinen harkinta.

Huhtikuun 14. päivänä ensi vuonna tuo harkinta siirtyy hetkeksi kansalaisille. Sen päätöksen muutoksenhakua on odotettava neljä vuotta.

Lue täältä lisää;

Kokkolalaiskansanedustaja Jutta Urpilainen pyrkii viidennelle kaudelleen eduskuntaan

Kun valta, tittelit ja asema riisutaan, jää jäljelle se kuka ihmisenä on.

#
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »