Paikallisuutiset

KTM Anne Isokoski johtaa Ylivieskassa ainutlaatuista Tuokiotupaa, joka toimii ikäihmisten yksinäisyyttä vastaan: "Jokainen ihminen pitää kohdata. Tiskit joutavat odottamaan, mutta ihmiset eivät"

Yhteisestä Ovesta ry on pyörittänyt jo viisi vuotta ikäihmisten kohtaamispaikkaa, joka on ollut perustamisesta saakka avoinna joka päivä.

Kynnys muiden ihmisten kohtaamiseen voi olla suuri ikäihmisille. Kun viettää aikaa paljon yksin, voi yksinäisyyden kokemisesta tulla kipeä asia.

Vaikka ihminen kokee yksinäisyyttä, hän ei halua siitä kertoa eikä halua pyytää apua.

– Meidän mielestämme yksinäisyys voidaan ymmärtää tilana, jossa ihminen on. Se ei sisällä arvolatausta, mutta apua ja keinoja yksinäisyyden vähentämiseen on ja tulee olla jos se ei tunnu hyvältä.

Kuten Minna Löfbacka toteaa yksinäisyyttä tutkineessa opinnäytetyössään, "yksinäisyys on hyvin henkilökohtainen tunne".

Näin pohtii ylivieskalaisen Yhteisestä Ovesta ry:n toiminnanjohtaja Anne Isokoski. Yhdistys pyörittää Tuokiotupaa, joka järjestää ja ylläpitää toimintaa ylivieskalaisille ikäihmisille.

Tuokiotupa sijaitsee vanhassa mummonmökissä, jonka vanhat ylivieskalaiset tuntevat Pikkupappilana tai Strengin talona.

– Täällä vallitsee hyvän henki. Pitää olla sellainen paikka, jonne on hyvä tulla ja jossa on helppo olla ilman että tarvitsee jännittää ketään tai mitään, Isokoski sanoo.

Olennaista on Tuokiotuvan hyväksyvä ilmapiiri. Joka aamu tupaemäntä kattaa pöytään suolaista ja makeaa tarjottavaa kahvin kanssa ja sulkee ovet kello 16, ellei ole iltatilaisuuksia.

– Jokainen ihminen pitää kohdata. Tiskit joutavat odottamaan, mutta ihmiset eivät. Jokaisen pitäisi saada kokea itsensä tärkeäksi ja että hänen olemisellaan on merkitys, Isokoski sanoo.

Puhuminen ja kuunteleminen on tärkeää. Jotkut käyvät Tuokiotuvassa tarkoituksella viikonloppuisin, jolloin talossa on rauhallisempaa. Tällä viikolla talossa alkoi joulutauko, jonka aikana ovet ovat edelleen avoinna, mutta järjestetyt tapahtumat eli tuokiot ovat tauolla loppiaisen tienoille saakka.

Viidessä vuodessa Tuokiotupa on osoittanut sekä tarpeellisuutensa että tuloksellisuutensa.

Yhdistys tekee kävijöille vuosittain asiakaskyselyn, jossa selvitetään, miten kävijät muun muassa kokevat yksinäisyyden ja hyvinvoinnin parantumisen. Siinä onkin onnistuttu.

– Uskalletaan kohdata vieraita ihmisiä, tutustutaan uusiin ihmisiin ja saadaan päivään rytmiä. Kohtaaminen tuo merkityksellisyyden ja onnistumisen tunnetta sekä rohkeutta, Isokoski sanoo.

Tuokiotuvan toiminta ei ole vain tietyn sisäpiirin toimintaa, vaan mukaan tulee viikoittain uusia ihmisiä. Noin toistatuhatta uutta ihmistä joka vuosi.

Kävijät ovat myös muodostaneet pieniä ystäväporukoita, jotka tapaavat toisiaan muutenkin viettäen aikaa kahvittelun, ruoanlaiton tai seurapelien parissa tuvan ulkopuolellakin.

Tuokiotupa on samalla lisännyt ihmisten turvaverkostoa, kun ikäihmiset ovat tutustuneet esimerkiksi samassa kerrostalossa asuviin muihin asukkaisiin.

– Mielenvirkistystä on moni saanut ja on sanonut, että ei tarvitse tien toiselle puolelle mennä, kun mielenvireyttä saa täältä, Isokoski sanoo viitaten naapurissa sijaitsevaan terveyskeskukseen.

Tuokiotuvalla käy myös kerran kuussa sairaanhoitaja Peruspalvelukuntayhtymä Kalliosta, ja tarpeellista tietoa ja apua löytyy talosta moneen asiaan tai ainakin autetaan eteenpäin. Tuokiotuvalla on Kotikartanon kuntosalissa kahdesti viikossa kuntosalivuoro, joka on kaikille avoin.

Anne Isokosken johtamistaidot tulivat tuolloin hyvään käyttöön. Hän toimi ensimmäiset kolme vuotta hallituksen puheenjohtajana ja on nykyään toiminnanjohtaja.

– Johtaminen on palvelutehtävä. On tärkeää saada kanssakulkijoista innostuminen ja sitoutuminen esille sekä saada jokaisen parhaat puolet loistamaan.

Johtaja näyttää suuntaa mutta toimii taka-alalla antaen muiden loistaa. Monesti järjestötoimintaa pidetään harrastajamaisena, mutta näin ei ole Tuokiotuvan kohdalla.

– Hallituksen kanssa työskentely on enemmän asiajohtamista. Mietimme toimintaa, tavoitteiden asettamista ja strategioita. Operatiivinen toiminta sen sijaan painottuu ihmisten johtamiseen ja silloin pitää olla myös pelisilmää ja tilanneherkkyyttä.

Anne Isokoski ei ole perinteinen sote-toimija. Harva tietää, että hän on valmistunut Vaasan yliopistosta ekonomiksi vuonna 1999 pääaineenaan johtaminen ja organisaation kehittäminen. Lisäksi hän opiskeli psykologiaa, markkinointia ja englannin kieltä sivuaineina.

Myöhemmin opinnot ovat täydentyneet mm. sosiaali- ja psykogerontologialla.

– Ekonomin tutkinto on siitä hyvä, että sitä voi suunnata monella tavalla, Isokoski sanoo.

Kauppatieteitä opiskellessaan Isokoski työskenteli vientisihteerinä ABB:lla Vaasassa. Valmistuttuaan hän toli työssä Vaasan yliopistossa kunnes muutti vuonna 2008 Ylivieskaan. Hän oli töissä Oulussa Pohtossa liikkeenjohtamisen tiimissä alle kaksi vuotta ja siirtyi sieltä Kokkolaan Keski-Pohjanmaan aikuisopiston yrityspalveluihin.

Tuolloin Isokoski kiersi Keski-Pohjanmaan maakunnassa tekemässä erilaisia kehittämisjuttuja yrityksiin, hyvinvointihankkeita ja oli myös sparraamassa ihmisiä, jotka harkitsivat muutosta elämässään.

Silloin eteen tuli projekti, joka muutti Isokosken elämän suunnan.

Kyse oli muutosvalmennuksesta kotipalveluiden henkilökunnalle ja siinä oli mahdollisuus perehtyä vanhusten hoitoon laajemmin itsekin.

– Vähitellen tulin itsekin miettineeksi, että mitä haluaisin isona tehdä, sanoo tänä vuonna 60 vuotta täyttänyt Isokoski.

Kun muutosta haluaa, ei heti itsekään tiedä, mitä se voisi olla. Joulun alla vuonna 2013 Isokoski luki Kalajokilaakso-lehdestä kirjoituksen, kuinka Ylivieskaan tarvitaan mummon kammari.

– Se oli siinä. Soitin kirjoituksessa mainitulle Aino Tanskalle (ylivieskalainen järjestöaktiivi, mummon kammari -idean äiti) ja sanoin, että tämä on nyt sellainen asia, jossa haluan olla mukana, jos tämä nytkähtää tai nytkäytetään eteenpäin.

Tuokiotupa avasi ovensa kesäkuussa 2014 ja on ollut siitä lähtien avoinna joka päivä.