Paikallisuutiset

Muistisairas ei välttämättä muista koronaan liittyviä rajoituksia – Omaisilta tarvitaan nyt pitkää pinnaa ja huumoria: "Sillä ei ole merkitystä, vaikka toinen nauraa minuutin myöhemmin kuin muut"

Koronatilanteessa läheisiltä vaaditaan kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa. Jos muistisairauden vuoksi on vaikea ymmärtää ohjeita, kannattaa näyttää mallia ja vaikkapa pestä kädet yhdessä.

Meneillään oleva koronaepidemia vaatii kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa muistisairautta sairastavan läheiseltä. Erityisesti jos muistisairaus on edennyt vaiheeseen, jossa uusien asioiden omaksuminen on vaikeaa.

– Voi olla, että muistisairaan ihmisen on vaikea ymmärtää, miksi nyt ei toimitakaan totuttujen rutiinien mukaisesti, vaan ollaan paljon enemmän kotona, sanoo muistiasiantuntijaMirja Hynninen.

Keski-Pohjanmaan Muistiluotsissa työskentelevä Hynninen tietää, miten vaikea tilanne voidaan saada hallintaan.

– Sen sijaan, että kertaa tilannetta jatkuvasti saaden muistisairaan henkilön huolestumaan yhä enemmän, kannattaa ehkä keskittyä pitämään tilanne rauhallisena ja vakaana esimerkiksi pitämällä kiinni niistä rutiineista, jotka nyt ovat mahdollisia ja myös luomalla uusia rutiineja vaikka ulkoilun tai muun yhteisen puuhastelun merkeissä.

Tärkeää on löytää mielekästä tekemistä päiviin.

– Jos muistisairaan ihmisen on sairaudesta johtuen vaikeaa ymmärtää ohjeita, kannattaa näyttää mallia, avustaa ja tehdä asioita yhdessä, esimerkiksi käsien pesu.

Yli 70-vuotiaan muistisairaat ovat ikänsä puolesta riskiryhmää, eivät sairautensa vuoksi.

– Heitä ei voi jättää yksin selviytymään. Pakkohan esimerkiksi on viedä ruokaa ja huolehtia muutenkin. Silloin täytyy vaan huolehtia siitä, että itse on täysin oireeton ja että hygienia on kunnossa, Hynninen sanoo.

Muistisairauden kanssa eläessä on tärkeää, että elämä on aktiivista eli tavataan ihmisiä, käydään kerhoissa ja muissa kokoontumisissa sekä harrastetaan liikuntaa. Nyt suositus on välttää sosiaalisia kontakteja, joten elinpiiri kapenee väkisinkin.

– Muistisairaus saattaa vaikuttaa siihen, että nämä epidemian aiheuttamat rajoitukset ei välttämättä pysy mielessä, ja voisi ollakin ihan hyvä, että ulko-oven sisäpuolella olisi lappu muistuttamassa, että lenkille voi mennä, mutta kauppaan ja kahvilaan menoa tulisi välttää, Hynninen sanoo.

Koronaepidemian aikana Muistiluotsin kaikki toiminnot, ryhmät, kurssit ja luennot ovat toistaiseksi tauolla. Työntekijät ovat kuitenkin muistiperheiden tavoitettavissa sähköpostitse ja puhelimitse.

Yhteyttä pdietään myös karanteenikirjeillä, jotka sisältävät muun muassa aivotreenitehtäviä. Osa toiminnoista, kuten vapaaehtoistoiminnan koulutukset ja läheisten tukituokiot tullaan järjestämään netissä.

Hynninen korostaa, että soittaa saa matalalla kynnyksellä.

– Jos tuntuu siltä, että kotona on sellaisia tilanteista, joihin ei yksin keksi ratkaisua, niin silloin kannattaa soittaa meille Muistiluotsiin, niin voidaan pähkäillä yhdessä.

Muistisairaan maailmaa voi olla vaikea ymmärtää.

– Se on aikamoinen kaaos ihmisen sisällä. Koko elämä muuttuu ja oma identiteetti, joka perustuu muistamiseen, Hynninen sanoo.

Siksi olisi tärkeää vahvistaa muistisairaan pystymisen ja onnistumisen tunteita.

– Muistisairauden myötä heikkenee tunne siitä, että homma on hanskassa.

Hynninen kertoo esimerkin kohtaamisesta muistisairaille tarkoitetussa hoivakodissa. Hynnisen luo tuli raivostunut mies kysymään, miksi tämä oli laittanut vain 50 euroa.

Hynninen ei ryhtynyt selvittämään, mistä oikein on kysymys vaan hän päätti läheä tilanteeseen mukaan. Hän kysyi mieheltä, että riittääkö satanen, että onko sitten sopiva. Miehen mielestä satanen oli sopiva määrä ja hän lähti pois rauhoittuneena.

Muistisairaan käyttäytymiselle löytyy aina syy.

– Kenestä tahansa meistä tulee aggressiivinen, kun meitä ei kohdata. Usein hankala käyttäytyminen on sitä, ettei kohdata ihmistä sillä tavalla kun hän kaipaa. Hänet ohitetaan, häntä ei kuunnella, hänet mitätöidään, Hynninen sanoo.

Pitää ymmärtää, että muistisairaan maailma on erilainen kuin terveiden ihmisten.

– Muistisairasta ei saa väkisin vedettyä tähän maailmaan mutta me voimme mennä sinne mukaan, Hynninen opastaa.

Vaikka kyseessä olisi pitkälle edennyt muistisairaus, muistisairas huomaa, jos hänelle nauretaan. Kukapa pitäisi siitä, että hänelle nauretaan! Sen sijaan yhdessä nauraminen on keino selviytyä vaikeista tilanteista.

Hyväntahtoinen yhdessä nauraminen säilyttää muistisairaan yhtenä porukan jäsenenä.

– Sillä ei ole merkitystä, vaikka toinen nauraa minuutin myöhemmin kuin muut, Hynninen sanoo.

Mitä enemmän muistisairas kokee olonsa turvattomaksi ihmisten joukossa, sitä enemmän hän eristäytyy kotiin. On kaikkien etu, että muistisairaat pysyvät yhteiskunnan menossa mukana.

Muistilipsahduksia sattuu kaikille, myös terveille ihmisille. Tässä olisi mahdollisuus suhtautua muistamattomuuteen eri tavalla kuin aiemmin.

- Jostain syystä meidän on vaikea myöntää ja häpeilläänkin normaalia muistin heikentymistä ja muistilipsahduksia. Pitäisi voida hyväksyä se, että asioita muistetaan eri tavalla. Kenenkään meidän muisti ei ole aukoton ja kaikilla on erilainen muistikyky, Hynninen sanoo.

- Ihmistä ei koskaan kannata katsoa sairauden läpi. Hirvittävän helposti ryhdytään näkemään ihminen muistilipsahduksen kautta. Silloin nähdään vain sairauden oireita, ja ihminen on muutakin kuin sairaus.

Mitä väliä on sillä, jos ei muista ihan kaikkea?

– Meidän olisi hyvä opetella ajattelemaan, että onko niin vaarallista, jos joku puhuu samoja asioita moneen kertaan ja sotkee hieman asioita. Onko silloin pakko korjata?

Hynnissen mukaan erityisesti naiset harrastavat kahvipöydässä polveen potkimista hiljentämisen merkiksi.

Valppautta kuitenkin tarvitaan. On tärkeää, että muistisairaus todetaan ajoissa. Puolen vuoden aikaileminekin voi olla liikaa lääkehoidon onnistumisen kannalta.

– Ensimmäiset oireet saattavat olla epämääräisiä. Voi olla hiukan epämääräinen olo ja tunne siitä, että olo ei ole niin kuin ennen, Hynninen sanoo.

Silloin on syytä varata aika muistihoitajalle. Tutkimusten, esimerkisi pään magneettikuvauksen jälkeen, diagnoosin tekee erikoislääkäri.

Riippuu paljon persoonasta, kuinka halukas ihminen on lähtemään muistitutkimuksiin

– Jostain syytä pään ja mielenterveyspuolen sairauksiin liittyy häpeää ja se usein estää muistisairaan hakeutumisen tutkimuksiin. Muistisairaudet ovat neurologisia sairauksia, elimellisiä sairauksia siinä missä verenpainetautikin.

Olennaisempaa kuin se, mistä sairaus johtuu, on se, miten se vaikuttaa toimintakykyyn.

– Ei pidä väheksyä sitä, että kyseessä on vakava etenevä sairaus. Sairauden keskivaiheessa ihminen tarvitsee paljon apua, sillä sairauden edetessä joudutaan tilanteeseen, jossa ihminen ei pärjää yksin.

Rakkaan ihmisen kohtaaminen voi muuttua raskaaksi ja voimia vieväksi. Samojen asioiden toistaminen yhä uudelleen on turhauttavaa.

– Näissä tilanteissa muistisairas ei muista, että on kysynyt samaa asiaa jo kymmenen kertaa. Hän luulee kysyvänsä asiaa ensimmäistä kertaa.

– Se on yli-ihmisen hommaa, että jaksaisi vastata aina samalla tavalla. On hyvä tiedostaa, että tokaisu aiheuttaa reaktion muistisairaassa, mutta siihen ei kannata pyrkiä, että pinna kestää koko ajan.

Huumori tulee apuun tässäkin kohdassa. Muistamattomuuden voi ulkoistaa huumorin avulla.

– Usein neuvon läheiselle, että ihan hyvin voi sanoa, että nyt Herra Alzheimer vaikuttaa sinussa. Muistisairaan on kokemuksen mukaan helpompi sietää tilanne, kun sitä ei laiteta hänen syykseen. Tiedostetaan, että kyseessä on sama ihminen kuin ennenkin, mutta hänessä on sairaus, joka vaikeuttaa toimintoja.

On hyvä tiedostaa, missä vaiheessa sairaus on. Muistisairauden kanssa voi elää monta vuotta hyvää elämää.

Usein mielikuva muistisairaudesta on henkilöstä, jonka muistisairaus on edennyt pitkälle. Muistisairauksista puhuttaessa käytetään myös sanontoja "kärsii muistisairaudesta" tai että "muistisairaudet ovat taakka ja maksavat paljon yhteiskunnalle".

Tämä on totta, mutta muistisairauteen voi asennoitua myös toisin. Muistisairaan elämä ei ole pelkkkää ahdistuneisuutta.

– Moni muistisairas elää leppoista elämää. Tietyt elämän paineet ja murheet eivät enää ole ajankohtaisia. Ei ole samanlaisia velvollisuuksia ja vaatimuksia kuin ennen. Elämä voi olla harmonista ja on kiva fiilis.

Hynninen kertoo oppineensa muistisairaudesta hetkessä elämisen taidon merkityksen.

– Meillä ei ole muuta kuin tämä hetki ja siitä tulee rentous. Ei tarvitse muuta kuin olla tässä. Tämä on elämän perusidea ja se on aika kivaa, Mirja Hynninen sanoo.