Jyväskylän yliopiston avoin yliopisto ja Kokkolan kaupunki ovat lähteneet tarjoamaan avoimen yliopiston kautta tehtäviä ja työn ohessa suoritettavia kasvatustieteen perusopintoja.

Syyskuussa alkanut ja maaliskuun lopulla päättyvä opintokokonaisuus on edennyt yli puolivälin. Tiistaina oli vuorossa lähiopetuspäivä, jolloin opiskelijat olivat yliopistokeskuksella koolla.

Koulutuksen aikataulu on rakennettu niin, että halukkaat voivat heti sen suoritettuaan pyrkiä varhaiskasvatuksen opettajaksi pätevöittäviin kandidaattiopintoihin esimerkiksi juuri Kokkolan yliopistokeskuksessa.

Opintoryhmässä on 32 opiskelijaa eli yhtä monta ihmisenkokoista tarinaa. Keskipohjanmaa jutusteli tiistaina Saara Pahkakankaan, Tarja Rusilan sekä Jasmin Lukkarilan kanssa.

Pahkakangas työskentelee lasten parissa pietarsaarelaisessa Alman päiväkodissa, Rusila ja Lukkarila taas ovat työkavereita Kokkolan Koivuhaan päiväkodissa. Miksi päätitte lähteä syventämään alan osaamista akateemisempaan suuntaan?

– Toimin varhaiskasvatuksen lastenhoitajana ryhmässä, 20 vuotta olen näitä töitä tehnyt. Olen sinä aikana oppinut tietämään, että lasten kanssa tehtävä työ menee koko ajan eteenpäin, sanoo Tarja Rusila.

– Ala siis vaatii tiettyä itsensä kouluttamista ja tuli sellainenkin kutina, että jos vielä saisi lastentarhanopettajan pätevyyden. Se on ollut haaveena aina, Rusila jatkaa.

Mikä alassa on niin hienoa, Tarja Rusila, Jasmin Lukkarila ja Saara Pahkakangas kertovat:

Päiväkotien henkilöstörakennetta koskevat vaatimukset tiukentuvat vuodesta 2030 lähtien. Jo nyt on lisäkouluttautumisesta hyötyä, vaikka olisi jo valmiiksi melko pitkälle kouluttautunut.

– Minulla on sosionomina valmius toimia lastentarhanopettajana alle esikouluikäisille. Halusin näiden perusopintojen pariin oman itseni ja työni kehittämisen takia ja kyllähän mielessä siintää, että jos joskus saisi pätevyyden myös eskariin, Jasmin Lukkarila kertoo.

Monilla päiväkodissa työskentelevällä on lähihoitajan koulutus.

– Valmistuin lähihoitajaksi viisitoista vuotta sitten ja sen jälkeen työskennellyt varhaiskasvatuksessa. Haave opintojen jatkamisesta on minulla ollut jo pitkään, Saara Pahkakangas avaa.

Tarvittiin enää tämän opintokokonaisuuden muotoinen viimeinen kannustin.

– Harkinnassa oli avoimeen yliopistoon lähteminen. Nyt kun tämä ryhmä käynnistyi niin siinä tuli tukea ja turvaa etenkin kun Pietarsaaresta muutama muukin lähti mukaan.

– Eli jos vielä jatkaisi tästä opintoja ja olisi vielä joku päivä varhaiskasvatuksen opettaja. Eskarin opettajuus olisi se haave.

Jasmin Lukkarila, Saara Pahkakangas ja Tarja Rusila ovat työssään kokeneet alansa muutokset. Suunta on kohti yhä pedagogisempaa lähestymistapaa.

Clas-Olav Slotte

Lasten kanssa tehtävä työ menee koko ajan eteenpäin, tuumi siis Rusila ja muut nyökkäilivät. Millä tavalla ja miten asian voisi tiivistää?

– Pedagogiikka on se avainsana. Lähihoitajaopinnoissa ei pohjata siihen pedagogiikkaan, vaan hoitoon ja kasvatukseen, Rusila vastaa.

– Nykyään osataan arvostaa lapsuutta lapsuutena, eikä tavallaan vain asenteena, että joskushan siitä lapsesta tulee aikuinen. Asenne ja kulttuuri lapsuuteen on muuttunut, jatkaa Lukkarila.

– Lapset otetaan enemmän yksilöinä huomioon, Pahkakangas komppaa.

– Muutos on tapahtunut myös vanhemmissa, vanhemmat osaavat vaatia muutakin kuin vain sitä hoitoa. Ennen ajateltiin lähinnä, että lapset ovat hoidossa, jotta vanhemmat pääsevät käymään töissä, Rusila jatkaa.

Esille nousee myös asia, jota kaikki eivät koe pelkästään positiiviseksi. Monenlainen dokumentointi ja muu varsinaiseen lasten kanssa tehtävään ydintyöhön liittyvä tekeminen on lisääntynyt.

Puheeksi putkahtaa myös, että lastenhoitajan työn arvo saattaa välillä unohtua, vaikka itse työ ei välttämättä niin eroaisi korkeammalle koulutetun panoksesta.

– Tiimityöstä on kyse. Kaikkia tarvitaan, kolmikko tiivistää.

Käynnissä olevasta opintokokonaisuudesta nämä naiset löytävät vain hyvää sanottavaa. Opintokokonaisuuden taustalla on kuitenkin myös huoli siitä, että alalle ei hakeudu riittävästi koulutettua väkeä ja alalla olevia lähtee muualle.

Vastauksiksi tässä keskustelussa nousevat palkan ja työn vaativuuden sekä vastuullisuuden kohtaamattomuus ja esimerkiksi stressikysymykset. Silti Lukkarila, Rusila ja Pahkakangas alkavat erikseen kysymättä ja vuoron perään luetella työnsä hienoja ulottuvuuksia.

– Tämä on ala, jolla saa toteuttaa itseään, voi hyödyntää ja toteuttaa omia kiinnostuksen kohteitaan ja lasten kiinnostusten kohteita. Kunhan pysyt niiden tiettyjen raamien sisällä, niin aika luova ala.

– Lapsista näkee heti sen palautteen.

– Kyllähän se aika hyvältä tuntuu, jos töihin tullessa kolme lasta tulee halaamaan.

Oikaisu 11.1.2023 klo 10.50: Toisin kuin artikkelissa alunperin kerrottiin, ei kasvatustieteen opintoryhmää yhdessä Kokkolan kaupungin kanssa ole perustanut Kokkolan yliopistokeskus Chydenius, vaan Jyväskylän yliopiston avoin yliopisto, joka järjestää kyseiset opinnot. Yliopistokeskus Chydenius kylläkin tarjoaa varhaiskasvatuksen opettajaopinnot.

Lue myös: Kokkolan kaupungilta merkittävä kädenojennus varhaiskasvatuksen työntekijöille – Alan osaajapulasta on merkkejä myös Keski-Pohjanmaalla: "Sijaisuuksiin ei tahdo saada päteviä"