Oletko koskaan pohtinut, miksi Kokkolassa on yliopistokeskus?

Perustuslakiimme on kirjattu, että koulutuksen tarkoitus on vahvistaa tasa-arvoisesti osaamistamme yhteiskunnassa ja turvata jokaiselle sivistykselliset oikeudet. Sen mukaan jokaisella tulee olla yhtäläiset mahdollisuudet saada kykyjensä ja erityisesti tarpeidensa mukaisesti myös muuta kuin perusopetusta sekä kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä. Tämän Suomen perustuslaillisen oikeuden toteutumisen yliopistokeskus yhtenä toimijana Suomessa mahdollistaa.

Kokkolan yliopistokeskus Chydenius on kansallisesti mutta myös kansainvälisesti ainutlaatuinen toimija aikuiskoulutuksen kentällä. Se on eri tieteenalojen, yliopistojen, sukupolvien ja moninaisten oppijoiden kohtaamispaikka, jonka perustamisesta saakka, sen kivijalkana on toiminut opettajankoulutus.

Miksi opettajankoulutus sitten on tärkeää?

Kasvatustieteet ja erityisesti opettajankoulutukset ovat jatkuvan kansallisen ja kansainvälisen kiinnostuksen kohteena. Nykyisellään muun muassa kansainväliset koulutuksen kenttään sijoittuvat arvioinnit kuuluvat kahvipöytäkeskusteluihimme, ja opetuksen ja koulutuksen tutkimustulokset ylittävät usein uutiskynnyksen.

Tämä kiinnostus heijastelee sitä, että meillä jokaisella on kytkös oppimiseen ja koulutukseen. Jokaisella on kokemuksia opettajista ja oppimisesta. Tämä mielenkiinto heijastelee myös sitä, että jokainen tietää, että opetuksen ja erilaisten koulutusjärjestelmiemme avulla kehitämme kansallista osaamistamme ja tätä kautta luomme Suomeen tulevaisuutta.

Esimerkiksi viimeaikaiset, Suomen osalta heikkenevät ja eriytyvät oppimistulokset kansainvälisissä arvioinneissa ovat selkeitä indikaattoreita tulevaisuuden huolestuttavasta suunnasta. Tämä tulevaisuus liittyy suoraan taloudelliseen vaurauteemme ja kilpailukykyymme kansakuntana.

Näin ollen ei siis ole yhdentekevää, kuinka Suomi vertautuu oppimisen ja koulutuksen osalta muihin maihin, kuinka koulutustamme arvostetaan kansainvälisesti ja kuinka siitä yhteiskunnassamme puhutaan ja toteutetaan.

Suomessa kaikkea koulutusta ohjaavat opetussuunnitelmat. Opetussuunnitelmat toimivat ikään kuin lupausasiakirjoina siitä, mitä kaikkea kyseisessä opinahjossa opitaan. Nämä asiakirjat laaditaan laajoissa asiantuntijatyöryhmissä ja ne perustuvat viimeisimpään tutkimustietoon. Tällaiset ohjaavat asiakirjat eivät kuitenkaan ole irrallisia ympäröivästä yhteiskunnasta tai esimerkiksi poliittisista suuntauksista, vaan ne ilmentävät niissä käytetyn kielen ja sisältöjen kautta sitä mitä me pidämme tärkeänä.

Esimerkiksi perusopetuksen opetussuunnitelman käsitteet kuten monilukutaito, monialainen oppiminen ja osallisuus kertovat yhteiskunnallisista muutoksista, mutta myös samanaikaisesti uusista yhteiskunnallisista osaamisen tarpeista. Ne kertovat myös varautumisesta tulevaisuuteen. Sillä tukemalla nuorten mutta myös aikuisten osaamista moninaisesti tänään varmistamme kansakuntamme korkean osaamisen ja kilpailukyvyn myös tulevaisuudessa. Myös sivistynyt ja kriittisesti ajatteleva kansa on resilientti tulevaisuuden haasteiden edessä.

Me olemme saaneet perintönä aikaisemmilta sukupolvilta yhden maailman korkeatasoisimmista koulutusjärjestelmistä. Sen edelleen vahvistaminen ja eteenpäin vieminen tulisi olla koko yhteiskuntamme prioriteetti. Se takaa tuleville sukupolville hyvän elämän lähtökohdat.

Tästä syystä opettajan ammatti, yhteiskuntamme koulutusjärjestelmien eri tasoilla on yksi tärkeimmistä. Myös tästä syystä ammattiin kohdistuu paljon ulkopuolisia paineita.

Osaa koulutukselle asetetuista toiveista ei kuitenkaan voida yksin koulutuksen tai opetuksen avulla ratkaista. Esimerkiksi opetus ei ratkaise nykyisiä yhteiskunnallisia rakenteellisia ongelmia, jotka lisäävät eriarvioistumista, jotka puolestaan heikentävät oppimistuloksiamme. Niillä ei myöskään voida ratkaista perheiden tai yhteiskunnan laajempia pulmia. Näihin tarvitsemme laajempaa yhteiskunnallista poikkitieteellistä yhteistyötä ja poliittista tahtoa.

Tästä syystä haluaisinkin haastaa poliittiset päättäjät pohtimaan koulutusjärjestelmämme vahvistamista sen jatkuvan heikentämisen sijaan. Koulutuksen suuntaa kun ei hetkessä muuteta, vaan se vaatii sukupolvien yli rakentuvan määrätietoisen työskentelyn yhteisen tulevaisuuden hyväksi. Kasvatustieteet yliopistokeskuksessa ovat tämän tulevaisuuden rakentamisen keskiössä, luoden tulevaisuutta meille kaikille.