Lukioihin vaaditaan uudistuksia, mutta toimeenpanon vastuu jää rehtorin harteille.

Tämä selviää kouluneuvos-maisteri Taina Lehtosen perjantaina Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksella tarkastetusta väitöskirjasta, jossa tarkastellaan lukiokoulutuksen uudistamista, sen johtamista ja tulevaisuuden ennakointia.

Lehtosen tutkimuksen keskiössä oli vuoden 2019 lukiouudistus, jonka myötä lukiokoulutus muuttui opintopistepohjaiseksi kurssipohjaisen sijaan. Väitöstutkimuksen aineiston Lehtonen hankki haastattelemalla kokeneita lukion rehtoreita.

Rehtoreiden koulutuspoliittiset näkemykset olivat kriittisiä. Uudistukset ovat nopeutuneet ja lukioista on tullut uudistus- ja hankegeneraattoreita. Koulutuksia kehitetään koulutuspoliittisin päätöksin toisistaan erillään, vaikka tavoitteena on jatkuva oppiminen. Uudistusten taustalle kaivattiin tutkimusta ja pitkäjänteisyyttä. Kritiikkiä kohdistettiin myös korkeakoulujen valintauudistuksen ajoitukseen ja toteutukseen, opetusvelvollisuuden laajentamisen resursointiin sekä lukiokoulutuksen niukkenevaan rahoitukseen. Uudistuksiin resurssit tulevat viiveellä, jos tulevat.

Päätöksentekijöiden kanssa rehtorit ovat yhtä mieltä siitä, että lukiokoulutus tarvitsee uudistamista osaamisen vahvistamiseksi ja korkeakouluun hakeutuvien määrän lisäämiseksi. Valtakunnalliset uudistukset koetaan yhdenvertaisina ja ylioppilastutkintoa arvostetaan valtakunnallisena päättökokeena.

Rehtoreiden yhteinen tulkinta uudistuksesta oli, että keskeisimmät lukiossa tunnistetut uudistamistarpeet jäivät toteutumatta ja juurisyyt hoitamatta. Useimmat tavoitteet olivat tuttuja, mutta ne koettiin aikaisempaa velvoittavampina.

– Rehtorin rooli lukion uudistamisen toimeenpanossa on keskeinen. Uudistamista tehdään yksilöllisesti ja eritahtisesti. Suomi on erilaisten lukioiden maa, kertoo Lehtonen tutkimuksensa tuloksista.

Jotta lukion uudistamisen mahdollisuudet voitaisiin paremmin tunnistaa, tarvitaan lukioihin enemmän taitoa huomioida sekä menneisyys, nykyisyys että vaihtoehtoiset tulevaisuudet. Nyt lukioissa tulevaisuuteen suunnataan pääsääntöisesti kapea-alaisesti suunnitellen. Paikallisesti ja opiskelijalähtöisesti korjataan ja parannetaan olemassa olevaa.

Osa rehtoreista ja lukioista kykenee paremmin tunnistamaan mahdollisuuksia ja hyödyntämään niitä, vaihtoehtoisia tulevaisuuksia ennakoiden. Tähän vaaditaan kuitenkin monialaista verkottuneisuutta.

Tutkimuksen mukaan lukiota ei tällä hetkellä uudisteta yhteistyössä opiskelijoiden kanssa, vaan opiskelijoille, vaikka tavoitteena on vetovoimainen ja kiinnostava yhteisö nuorille sekä vaikuttamaan pyrkiminen.

Lehtonen esittää tutkimuksessaan lukiokoulutuksen kompleksisen uudistamisen mallin, joka mahdollistaa lukioyhteisön jatkuvan uudistamisen toimintaympäristössään. Malliin sisältyy osallistaminen ja verkostoituminen, säännöllinen toiminnan arviointi ja tulevaisuuden ennakointi. Kokemusten ja ennakointien pohjalta rakennetaan lukioyhteisössä tulevaisuutta ja edistetään toimintakulttuurissa muutosherkkyyttä ja tulevaisuuslukutaitoa.

Lehtosen kasvatustieteiden väitöskirjan nimi on Rehtoreiden näkemyksiä lukiokoulutuksen uudistamisesta, sen johtamisesta ja tulevaisuudesta.

Lue myös:

”Minäpäs tutkin” – Kouluneuvos Taina Lehtoselta pukkaa eläkepäiviltä väitöskirjaa ja aihe on mitä ajankohtaisin