EU:ssa valmistellaan energiatehokkuusdirektiiviä. EU-parlamentti käsitteli ehdotusta tiistaina ja hyväksyi sen muodossa, joka on saanut koko joukon suomalaisia etujärjestöjä takajaloilleen, eikä sille aplodeerata myöskään esimerkiksi ympäristöministeriössä.

Toteutuessaan säädös velvoittaisi tekemään vanhoissa asuinrakennuksissa energiaremontteja, jotka nostavat talon energiatehokkuuden D-luokkaan vuoteen 2033 mennessä. Pyrkimyksenä on pienentää asumisen energiankulutusta ja hiilidioksidipäästöjä, kun EU tavoittelee vuoteen 2030 mennessä 55 prosentin leikkausta kasvihuonekaasupäästöihin vuoden 1990 tasosta.

Nyt pitää heti painottaa, että kyseessä on vasta ehdotus ja säädöksen lopullisesta sisällöstä käydään vielä pitkä vääntö EU:n eri elimissä. Vääntöä on esimerkiksi siitä, pitäisikö energiatehokkuusluokka D:n olla alaraja vai kunkin valtion alueen rakennuskannan energiatehokkuuden keskiarvo. Melko iso haarukka siis tavoitteissa.

Koska vääntö on nyt käynnissä, on nyt myös lobbaamisen aika. Muun muassa Omakotiliitto, Kiinteistöliitto, Kaupan liitto ja Kuntaliitto ovat julkaisseet kannanottoja, joissa esitystä arvostellaankalliiksi, aikataulultaan epärealistiseksi ja vaikuttavuudeltaan heikoksi. Järjestöt arvioivat, että toteutuessaan direktiivi pakottaisi tekemään korjauksia vähintään 40 prosenttiin Suomen rakennuskannasta ja se koskisi yli 2 miljoonan suomalaisen asumista.

Etujärjestöt pitävät ongelmallisena muun muassa sitä, että vaatimukset koskevat myös haja-asutusalueitten heikkokuntoista rakennuskantaa, jonka remontteihin ei tälläkään hetkellä saa rahoitusta tai jonka tiedetään syystä tai toisesta olevan käyttöikänsä päässä. Onko energiatehokkuusremontti pakko tehdä vaikkapa kyläkoululle, josta lapset ovat loppumassa?

Esityksen kannattajien mukaan direktiiviin sisältyy riittävä kansallinen joustovara, joka antaa mahdollisuuden huomioida tällaiset taantuvien alueiden haasteet.

Uhkaksi nähdään myös pakottaminen ennenaikaisiin remontteihin kohteissa, joissa ei vielä ole muuta korjaustarvetta. Kolikon toinen puoli on se, että energiansäästöremonttiin käytetty euro pienentää tietenkin energialaskua.

Hiilijalanjäljen pienenemisenkin kanssa voi usein olla vähän niin ja näin, jos tarkastellaan remontin kokonaisuutta. Rakennuksen energiatehokkuusluokitus saattaa parantua, mutta kokonaispäästömäärä kasvaa.

Sitten on vielä iso kysymys: kuka ne kaikki remontit ehtii kymmenessä vuodessa tehdä?

Energiatehokkuusdirektiivin nimi onkin keskustelussa muuttunut pakkoremonttidirektiiviksi.

Etenkin ikääntyneen väestön oikeutta asua kodeissaan elämänsä loppuun asti ilman kohtuuttomia remonttikuluja pitääkin puolustaa, ja etujärjestöjen tehtävä on tietenkin tuoda kantansa julki – tarvittaessa hyvinkin kärjekkäästi.

Silti pakkoremonttipuheet pitää muistaa suhteuttaa todellisuuteen, ettei kävisi niin kuin haja-asutusalueitten jätevesimääräysten kanssa. Silloin monessa mökissä haksahdettiin hätäpäissään helppoheikkien pelotteluun ja hommattiin kalliit järjestelmät, vaikkei siihen loppujen lopuksi olisi ollut mitään pakkoa.

Pääkirjoitukset ovat Keskipohjanmaan kannanottoja, jotka kuvastavat lehden periaatelinjaa. Kirjoitukset laatii Keskipohjanmaan toimitus.