Ihmiset

Etsitkö luettavaa jouluksi? Kokosimme tänne henkilöjuttuja kuluneelta vuodelta

Loppuvuotta on jäljellä vielä jokunen päivä, mutta jo tässä vaiheessa voidaan palata vuoden 2025 kiinnostavimpien juttujen äärelle.

Kokosimme tähän juttuun erilaisia henkilöhaastatteluja kuluneen vuoden varrelta.

Tammikuussa kerroimme Jari Ylilahdesta, joka päätyi onnekseen hakeutumaan hoitoon sen jälkeen, kun tunsi päässään outoa nykimistä päänsäryn ohella.

– Oireet pahenivat. Menin päivystykseen, jossa ensimmäinen epäily oli valtimotukos.

Ylilahti lähetettiin kiireellisenä Oulun yliopistollisen sairaalan (OYS) päivystykseen.

– Kiire loppui siihen. Jouduin odottamaan neljä tuntia kuullakseni lääkäriltä, että olen väärässä paikassa.

Kävimme kurkistamassa Perhon terveyskeskuslääkri Ossi Hietaniemen kotiin helmikuussa. 1950-luvulla rakennetun asuinliiketalon toisessa kerroksessa on toiminut aikoinaan matkustajakoti, mutta nyt yläkerrasta löytyy Hietaniemen koti, joka on täynnä lasilintuja ja värikästä lasia.

– Suomalainen värillinen lasi on kiehtonut minua aina. Sitä paitsi jokainen lintu on oma persoonansa.

Alkuvuonna lukijamme pääsivät tutustumaan myös Suomen ensimmäiseen kädensiirron saaneeseen Arja Ahtaanluomaan. Hän sai uuden käden marraskuussa 2023 ja jo helmikuussa hän kertoi kynän pysyvän kädessä.

Alkuvuonna Ahtaanluomalla oli edessään vuoden tai puolentoista vuoden mittainen kuntoutus ja tuolloin kerrottiin, että käden hermot kasvavat kohti lihaksia yhden millimetrin päivävauhtia.

– Kädessä tuntuu pistelyä ja säkenöintiä, mikä liittyy hermojen kasvuun. Tuntoa kädessä ei vielä ole, mutta kylmän se jo aistii, hän kertoo.

Kokkolalaiset Marjo ja Tommi Syrjälä kertoivat Keskipohjanmaalle poikansa Eelin tarinan.

Heidän poikansa päätti elämänsä elokuun toisena vuonna 2020 astuessaan junan alle Tampereella. Muutamaa kuukautta aiemmin oli toiveikkuus värähdellyt kilpaa kevään kirkkauden kanssa: yksi perheen neljästä lapsesta oli vuorollaan itsenäistymässä ja mikä parasta – kaiken ilon pojan mielestä ja kehosta imenyt masennus tuntui vähän hellittäneen otettaan.

– Eeli lähti elämään sydän täynnä toivoa ja palasi kotiin arkussa, jonka kantta ei voinut avata, Marjo Syrjälä sanoi.

Kävimme myös kurkkaamassa Kälviän Peltokorvesta löytyvää Saab-kokoelmaa, jonka omistavat veljekset Sakari ja Olavi Parpala. He eivät edes tiedä, montako Saabia he omistavat.

– Olavilla on virallinen luku vaimolle, joka ei saa kasvaa. Ja sitten on se todellinen luku, Sakari sanoi haastattelussa.

Tuo virallinen luku on 23 kappaletta. Mutta todellista lukumäärää keräilijät eivät tiedä edes itse.

Keväällä Tina Sulkakoski kertoi omasta äitiystaipaleestaan. Virosta saatujen hedelmöityshoitojen turvin Sulkakoskesta tuli äiti 51-vuotiaana.

Alex on nyt vuoden ja kahdeksan kuukauden ikäinen reipas ja iloinen poika. Hän ei vierasta ketään uutta ihmistä.

– On onni, että Alex ei ole hyvin vilkas, mutta hän on silti utelias ja haluaan tulla kaikkien kanssa toimeen, Sulkakoski luonnehti haastattelussa.

Yksi vuoden luetuimpia juttuja on myös kannuslaisen Milko Liedeksen selviytymistarina, jonka lähtökohdat eivät olleet kovinkaan lupaavia. Jopa Liedeksen perhe ehyi hyvästellä tapaturmassa vakavasti loukkaantuneen Milko Liedeksen, mutta ihme tapahtui.

– Kyllä se elämän lankku, jota me kävelemme, on yllättävän kapea. Siinä ei tarvitse paljon ottaa sivuaskelta, kun elämä menee uusiksi. Sellaisessa tilanteessa ihminen riisutaan tavallaan alasti, ja kyllä se laittaa miettimään elämää eri tavalla, pohtii Milko.

Keväällä kerroimme myös Pitkäkosken pariskunnasta, joka hakeutui yhdessä lihavuusleikkaukseen.

Lääkärin toteama diabetes vuonna 2019 oli viimeinen tikki Jukka Pitkäkoskelle. Hän ehdotti puolisolleen Piia Pitkäkoskelle, että he yrittäisivät päästä laihdutusleikkaukseen.

– Olen ollut lapsuudesta saakka lihava. Yläasteesta lähtien painoni on ollut jojoilua.

Kun Jukka sai 10 kiloa pois, pian tuli 15 kiloa takaisin.

– Sitten oli pitkän aikaa murjotus.

Vuonna 2019 Jukka painoi 190 kiloa. Työpäivän jälkeen hän oli niin väsynyt, että yöunet saattoivat kestää 12 tuntia.

Matkailuautostaan ja siihen liittyvästä projektistaan lukijoillemme kertoi 36-vuotias kokkolalainen Teemu Tunkkari. Hänen tavoitteenaan on saada ison perheen kesälomareissut kätevään pakettiin.

Raamit ratkaisulle antoi 2004 vuosimallin Volvon bussi.

– Fuusio- eli uusioperheessämme on kahdeksan päätä. Emme oikein mahdu mökkeihin tai hotelleihin. Tarpeeksi isoja asuntovaunujakaan ei tahdo löytyä, Tunkkari sanoo.

Tosin kesäkuussa projekti oli vielä kesken. Katso jutusta, miten bussi on alkanut muotua sulavaksi matkailuautoksi.

Kesällä vierailimme myös kokkolalaisen Denice Hanssonin luona katsomassa hänen yli hehtaarin kokoista puutarhaa. Hansson kertoi, että hänen kesäaamunsa alkavat aamuviideltä. Silloin hän nousee ylös ja viettää tunnin-puolitoista hoitaen puutarhaansa – joka päivä, jos ei ole hirmuinen helle.

– Minulla on 28 paikkaa joita perkaan säännöllisesti. Kun pääsen loppuun, kierros alkaa alusta.

Kesälomareissuja Hansson ei voi tehdä kuin päivän verran.

– Kyllä se on päivän reissu, jos jonnekin lähdetään. Ei tänne kehtaa pyytää ketään apuriksi. Mutta viihdyn täällä, en muuten tätä tekisi.

Erilaisia koti- ja mökkiaiheisia juttuja olemme tehneet pitkin kulunutta vuotta. Keskipohjalaisten koteihin pääset kurkkaamaan täältä.

Kokkolalainen Maari Mäkelä esitteli

Hirsimökki tai -talo meren rannalla oli kokkolalaisen Maarit Mäkelän unelma, ja tässä se nyt on seissyt, melkein kolmekymmentä vuotta.

– Näin lehdessä pienen ilmoituksen, että Hickarössä on myynnissä mökki. Tässä oli pikkuinen lautamökki, yksi huone ja keittokomero. Leikkimökki ja sauna, sekin melkein yhtä pieni kuin leikkimökki.

Kesällä kävimme katsomassa Kannuksen Eskolassa, miten sujuu maatilayrittäminen kahdelta sisarukselta. Hyvin toimii, Tanja ja Samuli Eskola vakuuttivat.

– Meillä on niin selkeät ne omat jutut, mitä me tehdään. Vai mitä, Samuli?

Samuli Eskolalle tilan jatkaminen oli selvää, Tanja Eskolalle ei. Vanhempien maatilan jatkaminen oli isoveljen juttu, siskolla oli ihan toinen ammatti.

– Minä en todellakaan ollut tulossa! Opiskelin parturikampaajaksi, maatilan töihin en ajatellut ryhtyä, Tanja Eskola nauraa.

Samanmoinen sisarusten yhteinen tilajärjestely löytyy myös Kalajoelta. Siellä Penttilän siskokset pyörittävät perunatilaan kolmen naisen voimin.

Elokuusta 2024 lähtien tila on ollut kokonaan nyt 32-vuotiaiden Hillan ja Helmin sekä 21-vuotiaan Ellen käsissä, kun heidän äitinsä Anne Penttilä jättäytyi eläkkeelle.

– Äiti auttaa vieläkin aina kun tarvii, kuten perunannostossa, Hilla kertoo.

Pitkäsenkylän vanhimpiin kuuluvalla tilalla on aloitettu perunanviljely jo siskosten isovanhempien aikaan. Heidän vanhempansa Antero ja Anne Penttilä laajensivat toimintaa voimakkaasti, kunnes Antero Penttilä kuoli nopeasti edenneeseen sairauteen 57-vuotiaana kesällä 2014.

Kymmenen vuotta perunatilaa pyöritettiin äidin ja kaksostytärten voimin.

– Kun isä kuoli, oli pakkokin tulla tähän mukaan. Ei ollut vaihtoehtoja, koska emme halunneet luovuttaa, Hilla kertoo.

Kokkolalaiset Laura-Maria Sahlgren ja Tuomas Rinne järjestivät syyskuussa ystävilleen ja läheisilleen erojuhlat, jossa he allekirjoittivat eropaperit läheistensä läsnäollessa.

Haastattelussamme Sahlgren ja Rinne kertoivat, että kauniita sanoja ja kosketustakin parisuhteessa riittäisi, mutta vuodet tuntuvat.

Siksi Sahlgren ja Rinne päättivät erota. Yhdeksän vuotta yhdessä olleet kokkolalaiset halusivat juhlia vielä yhdessä ennen avioeroaan.

– Olimme viisi vuotta naimisissa. Sitä ennen seurustelimme neljä vuotta. Olimme pitäneet niin sanottuja etkoja parin vuoden ajan säännöllisesti. Siksi nämä erojuhlatkin olivat etkot, sanoo Sahlgren.

Lue alla olevasta jutusta, miten Sahlgren ja Rinne päätyivät eroamaan ja mitä ajatuksia eroaminen heissä herätti.

Vuonna 2021 lokakuun viimeisenä päivänä toholampisten Tapio ja Terttu Ketolan elämä muuttui lopullisesti. Se oli katastrofi, Tapio kuvailee tavanomaisen Vuokatin reissun lopputulosta.

– Nivalassa Kärsämäelle päin mentäessä sanoin, että kylläpä tämä tuntuu oudolta. En tunnistanut vasemmalla enkä oikealla olevia maisemia ja aina vain tuntui oudommalta, hän kertoo.

Terttu toimi navigaattorina, jotta Tapio pystyi ajamaan perille Sotkamon Vuokattiin. Paikka ei tuntunut yhtään tutulta, vaikka Kainuussa oli käyty useita kertoja ennenkin.

– Seuraavana yönä Tapio sai kohtauksen. Hän oli aivan hakusalla. Minä jouduin soittamaan ambulanssin, Terttu.

Tilanne oli järkyttävä. Tapio tunsi fyysistä kipua päässään ja pyysi Terttua soittamaan jollekin.

Kohtauksen myötä Tapio Ketolalla todettiin alzheimer. Lue jutusta, miten pariskunnan arki nykyisin pyörii.

Kun muut haaveilevat uusista omakotitaloista ja siisteistä työpaikoista, Jenni Karhu osti Pedersörestä kaksi vuotta sitten vanhan pohjalaistalon, jonka hirsiseinät ovat nähneet enemmän kuin yksikään nykyihminen.

Uusi koti löytyi Lappforsin kylästä, 1750-luvun talosta, joka siirrettiin nykyiselle rauhaisalle paikalleen metsän suojaiseen syliin jo 1800–1900-lukujen taitteessa, vain kivenheiton päähän kylän keskustasta.

– Koska asun yksin, voin elää omilla ehdoillani ja ilman turhia kompromisseja, Karhu kertoi lokakuussa.

Loppuvuodesta kerroimme siitä, miten kokkolalainen Sari Innanen on paitsi juristi ja poliitikko, niin hän on myös miehensä Jaakko Innasen omaishoitaja.

Pariskunta lupasi naimisiin mennessään, etteivät he koskaan hylkäisi toisiaan, tapahtuipa mitä tahansa.

Se lupaus on pitänyt. Kun he ovat kahdestaan kotona, Sari ei voi käydä viemässä roskia ottamatta Jaakkoa mukaan. Suihkussakin pitää käydä mahdollisimman nopeasti ja ovi raollaan, jottei Jaakko karkaa asunnosta omille teilleen.

– En näe sitä kuitenkaan pelkkänä sopimuksesta kiinni pitämisenä, vaan kyllähän se on syvää rakkautta toiseen. Se on myös toivon luomista toiselle, hän sanoo.

Elämän rajallisuus on läsnä usein erilaisissa henkilötarinoissa.

Ehkä eniten lukijoitamme kosketti tänä vuonna aluevaltuuston puheenjohtajaksi keväällä nousseen Matti Kaivosojan haastattelu. Kaivosoja jätti politiikan yllättäen kesällä terveydellisten syiden vuoksi.

Syy oli haimasyöpä, joka oli levinnyt niin maksaan kuin vatsaonteloon. Leikkaus ei ollut mahdollinen. Kaivosoja antoi haastattelun sairaudestaan marraskuussa.

– Oma kristillinen vakaumukseni on aika lapsenuskoinen ja yhteisöllinen. En minä pelkää kuolemaa. Minulla on turvallinen ajatus kuoleman jälkeisestä.

Lue koko haastattelu alta: