Paikallisuutiset

Kokkolalainen Päivö Kivistö nosteli sinkkitehtaalla rautaa 48 vuotta: "Työmatkaa kertyi päivässä 12 kilometriä, ja vuosiksi muutettuna se tekee suunnilleen 90 000 kilometriä"

Vuosi 1973 ja vessapaperitilaus. Piti vähän täydentää varastoja. Pienen nollavirheen vuoksi Kokkolan suurteollisuusalueelle jyristeli kuitenkin juna, jonka yksi vaunu oli ahdettu täyteen vessapaperisäkkejä. Siinä vaiheessa Outokummun sinkkitehtaan varastotyöntekijät eivät tienneet pitäisikö itkeä vai nauraa. Tavoilleen uskollisena he päättivät nauraa.

Tällaiset sattumukset ja työkavereiden välillä vallitseva ilmapiiri saivatPäivö Kivistön viihtymään ensin Outokummun ja vuonna 2004 tehtyjen yrityskauppojen jälkeen Bolideniksi vaihtuneen sinkkitehtaan palveluksessa kokonaiset 48 vuotta. Työura samalla varastolla on ollut pitkä.

– Kuusi polkupyörää on tullut pehmitettyä tuolla välillä. Työmatkaa kertyi päivässä 12 kilometriä, ja vuosiksi muutettuna se tekee suunnilleen 90 000 kilometriä, vuodenvaihteessa eläkkeelle jäävä Kivistö kertoo hymyillen.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Kivistö on ajanut tällä Tunturilla 10 000 kilometriä. Aamulla pyörä kulki vauhdilla töihin, mutta illalla matka taittui paljon hitaammin.
Kivistö on ajanut tällä Tunturilla 10 000 kilometriä. Aamulla pyörä kulki vauhdilla töihin, mutta illalla matka taittui paljon hitaammin. Kuva: Jukka Lehojärvi
Työntekijät pyysivät päälliköltä lämmintä koppia, mutta hänen vastauksensa oli selvä: ”Nostakaa rautoja niin tulee lämmin!”

Outokumpu aloitti sinkin valmistuksen Kokkolassa joulukuussa 1969. Reilua vuotta myöhemmin Kivistö marssi tehdasalueelle ja pyysi töitä. Elämän ensimmäinen oikea työpäivä käynnistyi kirpeässä pakkassäässä tammikuun neljännen päivän aamuna vuonna 1971.

– Minulla ei ollut minkään alan koulutusta, joten armeijan jälkeen oli hiukan ohut olo. Työvoimatoimistossa en ole kuitenkaan koskaan käynyt, sillä siihen aikaan mentiin suoraan työpaikalle kysymään töitä.

Ensimmäisen vuoden Kivistö toimi lähettinä, mutta siirtyi sitten Outokummun teräsvarastolle nostelemaan rautaa. Nuoren miehen tarjoama apu tuli tarpeeseen, sillä varastotyöntekijöiden keski-ikä oli kuin huomaamatta kivunnut viidenkymmenen paremmalle puolelle.

Ja olihan meillä sellainenkin perinne, että aina kun joku jäi lomalle, laitoimme vesiämpärinoven päälle ja huusimme lomalle lähtijää puhelimeen.

– Minäkin olin tavallaan erään vanhemman vastaanottajan avustaja. Hänellä oli iso vatsa eikä hän päässyt enää menemään kyykkyyn.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Kivistö on käynyt lomansa aikana työpaikalla vain kolme kertaa. Työvaatteita hän ei laita tämän jälkeen enää ylleen.
Kivistö on käynyt lomansa aikana työpaikalla vain kolme kertaa. Työvaatteita hän ei laita tämän jälkeen enää ylleen. Kuva: Jukka Lehojärvi

Kivistön työuran alkuaikoinateräsvarastolla oli 64 työntekijää ja neljä päällikköä. Nykyään työntekijöitä on viisi ja päällikköjä yksi. 1900-luvun puolella automaatiosta ja digitalisaatiosta voitiin vain haaveilla.

– Kun sinkkituotanto alkoi, 25 kilon harkot ladottiin käsin. Venäjältä tuli kobolttilinjalle 84 tonnia säkkitavaraa viikoittain, ja kuorma purettiin neljän miehen voimin ylitöinä.

Raskaassa työssä oli kuitenkin muutama hyväkin puoli: pakkasella ei tarvinnut palella ja kunto nousi kohisten.

– Ennen kuin minä aloitin työt, teräsvarasto oli vanhoissa kaarihalleissa, joissa ei ollut lainkaan lämmintä tilaa. Työntekijät pyysivät päälliköltä lämmintä koppia, mutta hänen vastauksensa oli selvä: ”Nostakaa rautoja niin tulee lämmin!”

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Kun Kivistö aloitti työuransa, automaatiosta ei ollut tietoakaan. Moni asia varastolla on muuttunut vuosien varrella.
Kun Kivistö aloitti työuransa, automaatiosta ei ollut tietoakaan. Moni asia varastolla on muuttunut vuosien varrella. Kuva: Jukka Lehojärvi

Vaikka pakkanen ei kiusannutkaan Outokummun varastotyöntekijöitä kovin herkästi, yhtiön johto tarjosi heille välillä jäätävää kyytiä. Alkutaipaleella olevan sinkkitehtaan johtajat olivat etäisiä ja kylmiä. He kävivät harvoin varastolla, mutta kun niin tapahtui, oli työntekijöiden parasta vetää kantapäät yhteen.

– Eräs rahoitusjohtaja pohti koko ajan ääneen, että kuinka paljon voisimme vielä vähentää väkeä ja mitkä osastot voisi kokonaan lakkauttaa.

Työnantaja ei järjestänyt henkilöstölle illanistujaisia ja kielsi 70-luvulla jopa musiikin kuuntelun.

– Mutta meillä oli täällä vanha radio. Luvattomasti tietenkin, Kivistö paljastaa hymyillen.

Ajan kuluessa johtajista tuli ihmisläheisempiä, mutta näkyvin muutos tapahtui vuonna 2004. Sinkkitehdas siirtyi silloin Outokummulta ruotsalaisen Bolidenin omistukseen. Kaikki työntekijät siirtyivät kauppojen myötä uuden työnantajan palvelukseen.

Sen jälkeen vähennyksistä tai lomautuksista ei puhuttu enää mitään. Työntekijät saivat kunnolliset sosiaalitilat ja stereot. Tulospalkkio maksettiin kaikille siinä vaiheessa, kun tehdas oli kahdessa ja puolessa vuodessa tuottanut ostohintansa takaisin.

– Täytyy sanoa, että Boliden on ollut parempi työnantaja kuin Outokumpu. Ruotsalainen tapa johtaa on niin erilainen: he eivät jakele kasvottomia käskyjä samalla tavalla kuin Helsingin johtajat jakelivat, Kivistö kehaisee.

Varastoesimies Timo Hyypän (oik.) mielestä Kivistö, työkavereiden kesken Päkä, on pitkän linjan puurtaja. Hyyppä arvelee, että samanlaisia työuria ei enää tulla näkemään.
Varastoesimies Timo Hyypän (oik.) mielestä Kivistö, työkavereiden kesken Päkä, on pitkän linjan puurtaja. Hyyppä arvelee, että samanlaisia työuria ei enää tulla näkemään. Kuva: Jukka Lehojärvi

Mutta olipa työnantaja millainen tahansa, työkavereiden ansiosta Kivistöllä on ollut töissä aina hauskaa. Mieleen ovat jääneet sekä kiivaat väittelyt että leikkimieliset jäynät.

– Ennen kinasimme jatkuvasti vanhojen herrojen kanssa. Väittelyn sai pystyyn päivän politiikasta ja kaikista niistä asioista, joista olimme eri mieltä. Ne miehet, jotka ovat nyt jo haudassa, olivat valinneet tiensä eivätkä muuttaneet sitä millään, Kivistö muistelee.

Väittelyjen lisäksi työporukalla harrastettiin myös lentopalloa. Aluksi joukkue pelasi kaupunkipuulaakia Kokkolassa ja otti myöhemmin osaa Outokummun omiin lentopalloturnauksiin. Nykyään kymmenkunta miestä kokoontuu Urheilutalolle viikoittain.

– Ja olihan meillä sellainenkin perinne, että aina kun joku jäi lomalle, laitoimme vesiämpärin oven päälle ja huusimme lomalle lähtijää puhelimeen. Kerran kävi niin, että ovesta tulikin pomo inventointipaperit kädessään. Se oli vähän ikävämpi tapahtuma, Kivistö nauraa.

Toinen ikävä tapahtuma oli vähällä koitua Kivistön kohtaloksi. Rekan kyydistä purettiin teräslevyjä. Nosturin takarenkaat meinasivat nousta ilmaan, joten Kivistö hyppäsi työkaverinsa kanssa painoksi takapuskurille. Kun työkaveri siirtyi pois, kuorma rysähti maahan ja Kivistö nousi nosturin kyydissä ilmaan. Pakoputkea halatessaan hän sai poskeensa palovamman, mutta ei kuitenkaan pudonnut.

– Virheitä sattui välillä kaikille, mutta ei niistä joutunut rahalliseen vastuuseen. Perusasioiden piti kuitenkin olla hallussa, ja jos virheitä teki tarpeeksi, kannatti lähteä katsomaan sellaista työpaikkaa, jossa ei tarvinnut ajatella.

Vuodenvaihteessa eläkkeelle jäävä Päivö Kivistö on saanut töistä palkan lisäksi paljon ystäviä ja hyvän yleiskunnon.
Vuodenvaihteessa eläkkeelle jäävä Päivö Kivistö on saanut töistä palkan lisäksi paljon ystäviä ja hyvän yleiskunnon. Kuva: Jukka Lehojärvi

Kivistö ei koskaan edes miettinyt työpaikan vaihtoa. Suunnitelmana oli tehdä töitä varastolla eläkeikään saakka. Se piti loppuun saakka.

– Jään eläkkeelle vuodenvaihteessa, mutta olen ollut lomalla helmikuusta lähtien. On hiukan outoa, että ei tarvitse enää lähteä minnekään.

Eläkkeellä Kivistölle jää enemmän aikaa lentopalloon, purjehtimiseen, pyöräilyyn ja lasketteluun. Pihaakin täytyisi laittaa ja polttopuille rakentaa toinen varasto.

– 48 vuotta on niin pitkä aika, että työnteko riittää nyt vähäksi aikaa. Toisaalta voisin kyllä jossakin vaiheessa käydä elämäni ensimmäistä kertaa työvoimatoimistossa.

Tulevalla eläkeläisellä on siis kaikki hyvin nyt ja suunnitelmien mukaan myös tulevaisuudessa, mutta mitä tapahtui niille ylimääräisille vessapapereille?

– Ajattelimme viedä ne portille, että jokainen saisi ottaa siitä rullia tai vaikka koko säkin, mutta se ei sopinut johdolle. Niinpä vessapaperit olivat koko kesän pihalla pressun alla. Ne menivät tietysti sateessa pilalle, ja syksyllä veimme neljä kuorma-autolastillista vettynyttä vessapaperia suoraan kaatopaikalle, Kivistö muistelee ja nauraa.

Kivistön läksiäisjuhlat pidettiin viikko sitten perjantaina. Ruokailun jälkeen ilta jatkui rantalentopallon merkeissä.
Kivistön läksiäisjuhlat pidettiin viikko sitten perjantaina. Ruokailun jälkeen ilta jatkui rantalentopallon merkeissä. Kuva: Jukka Lehojärvi
Fakta

Sinkkitehdas

Kokkolassa on valmistettu sinkkiä jo 50 vuotta. Sinkkitehdas siirtyi Outokummun omistuksesta Bolidenille vuonna 2004.

Jukka Lehojärvi

Valtion omistuksessa ollut Outokumpu päätti vuonna 1967 perustaa Kokkolaan sinkkitehtaan. Kokkola sopi paikaksi monesta syystä. Outokummulla oli Kokkolassa jo ennestään vuonna 1962 käynnistetty voimalaitos ja rikkitehdas sekä vuonna 1968 tuotantonsa aloittanut kobolttitehdas. Sinkkikaivoksetkin olivat lähellä, ja alueella oli tarjolla runsaasti työvoimaa sekä vapaata rakennusmaata.Ensimmäinen rikastejuna saapui Kokkolan tehtaalle syyskuussa 1969, ja ensimmäiset sinkkiharkot valettiin jo joulukuussa. Vuonna 1970 sinkkiä tuotettiin noin 56 000 tonnia. Nykyään vuosituotanto nousee 300 000 tonnin yli.Outokumpu ja ruotsalainen Boliden toteuttivat vuonna 2004 yritysjärjestelyn, jonka yhteydessä Kokkolan sinkkitehdas siirtyi Bolidenin omistukseen.Boliden osti sinkkitehtaan läheisyydessä sijaitsevan rikkihappotehtaan Kemiralta vuonna 2010. Rikkihappoa tuotetaan vuosittain noin 322 000 tonnia. Vuodesta 2014 lähtien sinkkitehtaalla on otettu talteen myös sinkkirikasteessa olevaa hopeaa. Nykyään Kokkolan Bolidenilla on noin 540 työntekijää. Sinkkitehdas on tuotantokapasiteetiltaan Euroopan toiseksi suurin.Lähteet: Boliden Kokkolan ja Outokummun nettisivut sekä Boliden Kokkolan viestintäpäällikkö Maarit Frilundin keräämät tiedot

Kommentoi Ilmoita asiavirheestä