Paikallisuutiset

Kokkolalainen suntio Ilkka Vasalampi rakensi unelmiensa veneen, jonka sukulainen oli Kekkosen räjähtänyt Kultaranta-alus – "Pelastuslautta on tätä maailmaa varten ja Raamattu seuraavaa varten"

Työn kipeyttämät kädet johdattivat Ilkka Vasalammen ammattirakentajasta suntioksi. Sen ansiosta hän pystyi rakentamaan itselleen Vasa Villa -veneen.

Vuonna 1972 presidentin kesäasuntona toimivan Kultarannan venevajassa räjähti.

Vajassa olleen Kultaranta IV-veneen polttoaineletkun liitos oli murtunut ja polttoainetta oli päässyt vuotamaan lattian alle pilssiin. Siellä polttoaine höyrystyi ja aiheutti räjähdyksen, jonka sytyttämä tulipalo tuhosi presidenttiUrho Kekkosen silloiset virkaveneet, Kultaranta-alukset numero kolme ja neljä.

Heinäkuussa 2019 Kokkolan Meripuiston venesatamaan muutti tulipalossa menetetyn Kultaranta IV -veneen sisarus. Se on 13 metriä pitkä alus nimeltä Vasa Villa.

Kirkkoherra kauhisteli, että älä sukella, täällä tarvitaan vielä suntiota! Ilkka Vasalampi

Presidentti Kekkosen sijaan sen kannella seikkailee eräs toinen Urho.

9-vuotiasUrho Holm ja hänen serkkunsaJonne Vasalampi ovat tulleet veneelle yhdessä isoisänsäIlkka Vasalammen kanssa. Tämä on rakentanut Vasa Villan omin käsin Finmar Admiral -runkoon, joka on samanlainen kuin toisessa Kekkosen uponneista veneistä.

Kaksi huomattavaa eroa tosin on: toisin kuin Kultaranta nelosessa, Vasa Villan katon päälle on rakennettu yläohjaamo ja sen takaosassa komeilee lasitettu terassi ruokailuryhmineen.

– Vähän hienompi kuin presidentillä, Ilkka Vasalampi naurahtaa.

Hän kertoo, että Vasa Villan nimellä on selkeä tarkoitus: etuosa tulee Vasalampi-sukunimestä ja toinen sana tarkoittaa huvilaa. Loma-asunnosta vene todella käy, sillä sen sisältä löytyy sauna suihkuineen ja vessoineen, täysin varusteltu keittiö sekä makuutilat 7 hengelle.

– Onkohan tämä sataman isoin vene, jos Jennyä ei lasketa, Urho pohtii.

– Saattaa se olla, Vasalampi toteaa vaatimattomasti.

Vasalampi suunnitteli ja toteutti tyhjän rungon muodonmuutoksen täysiveriseksi huviveneeksi kokonaan itse. Ainoastaan sähkötöihin hän palkkasi ulkopuolisen tekijän.

– Veneen laitteet ovat sen verran kalliita, etten ryhtynyt itse miettimään missä on plussa ja missä miinus.

Projekti kesti yhteensä kuusi vuotta, tarkemmin sanottuna kuusi kesää, sillä talvisaikaan Vasalampi ei pystynyt edistämään sitä. Vene odotteli kevättä rakentajansa kotipihalla.

Työtunteja kului parin omakotitalon verran, sillä vaikka veneen tilat ovat huomattavasti taloa pienemmät, niiden parissa työskentely oli pikkutarkkaa ja hidasta. Isojen rakenteiden lisäksi Vasalampi valmisti omin käsin ison osan kalusteista keittiön laatikostoja myöten.

Lopputulos on lukemattomien yksityiskohtien summa. Keittiöstä löytyy esimerkiksi hylly, johon kiinnitettyjen pyöreiden palikoiden käyttötarkoitusta ei heti keksi.

– Niihin tulevat muumimukit, Vasalampi valistaa.

Pieniä, mutta tärkeitä yksityiskohtia ovat myös Kokkotyö-säätiöllä teetetyt koristetarrat. Vasalampi ei halunnut veneestään tylsän ja värittömän näköistä, joten sen laseissa lentävät erilaiset linnut ja katon reunassa hyppivät delfiinit. Keulassa komeilee kaksimetrinen hai.

– Minulla on koko ajan ollut visio siitä, miltä tämä kaikki näyttää valmiina. Lintutarrojen tilaamisesta on jo kolme vuotta, vaikka liimasin ne paikoilleen vasta kaksi viikkoa sitten.

Saunan seinällä on taulu, jossa kerrotaan Vasa Villan strategiset mitat ja muut perustiedot. Alaosassa on teksti: tämän taulun takaa löytyy pelastussuunnitelma.

– Se on tämä, Vasalampi toteaa ja näyttää valkokantista Raamattua.

– Veneen takana on 12-paikkainen pelastuslautta. Se on tätä maailmaa varten ja tämä kirja on sitten pelastussuunnitelma seuraavaa maailmaa varten.

Hengellisyys on merkittävä osa Vasalammen elämää, sillä hän työskentelee suntiona Kaarlelan kirkossa Kokkolassa. Hän kertoo rukoilevansa ennen jokaista venematkaa ja luottavansa siihen, että Herran tahto tapahtuu merilläkin.

Suntion ammattitaidon turvin Vasa Villaa ei kuitenkaan rakennettu. Vasalampi on aikaisemmalta ammatiltaan venepuuseppä ja työskennellyt venevalmistaja Baltic Yachtsin leivissä. Myös lasitus- ja metallitöissä kerätty ammattitaito tuli veneurakassa tarpeeseen.

– Jos osaa rakentaa terassin, ei kannata ryhtyä tekemään tällaista. Siinä tulee nopeasti noutaja, Vasalampi toteaa.

Veneenomistajan on hoidettava yllättäviäkin tehtäviä. Kun venettä vakauttavat rimmilevyt piti säätää, Vasalampi veti uimahousut päälleen ja sukelsi satama-altaaseen tarvittavat osat suussaan. Kun happi loppui, hän pulpahti pintaan.

– Töissä kirkkoherra kauhisteli, että älä sukella, täällä tarvitaan vielä suntiota!

Suntioksi Vasalampi päätyi, kun terveysongelmat pakottivat hänet aikoinaan vaihtamaan alaa. Fyysinen työ rasitti käsiä, jotka eivät leikkauksista huolimatta palautuneet koskaan työkuntoon. Se ei harmita häntä enää ollenkaan.

– Lääkäri katsoi kuvat ja sanoi, että enää sinä et tee noita töitä. Olin silloin ikkunahommissa. Jos se lääkäri olisi tässä, voisin pussata häntä. Kerran tapasinkin hänet kirkossa ja kerroin olevani tyytyväinen, ettei käsistä tullut enää mitään.

Kivut vaivaavat Vasalampea yhä, mutta hän katsoo asian valoisaa puolta: tavallaan alanvaihto mahdollisti hänelle unelmiensa veneen saamisen. Suntion työ kun on fyysisesti sen verran kevyttä, että sen päälle hänellä riittää jaksamista harrastaa rakastamiaan rakennushommia vapaa-ajalla. Jos hän ahertaisi niitä yhä työkseen, omat projektit jäisivät tekemättä.

Vasa Villan rakentaminen on tullut maksamaan Vasalammen arvion mukaan vajaat 50 000 euroa. Se on vähän verrattuna vastaavien veneiden ostohintoihin, jotka liikkuvat jopa 200 000 eurossa.

– Monilla saattaa olla hyvä palkka, mutta minä olen saanut lahjan tehdä käsilläni. Näin suntion palkoillakin voi saada tällaisen veneen, hän toteaa.

Tekemisen intoa Vasalammelta ei ole koskaan puuttunut. Vasa Villa ei suinkaan ole hänen ensimmäinen projektinsa. Hän on rakentanut aikaisemminkin itselleen veneitä, mutta myynyt ne pois. Hinnat hän on pitänyt huokeina.

– Tämä ei ole minulle mitään bisnestä, hän toteaa.

Eikä rakentamisinto ole jäänyt pelkkiin veneisiin.

Kerran Vasalampi keksi ostaa itselleen kokonaisen linja-auton. Sopiva yksilö löytyi Helsingistä, jossa se oli tullimaksujen nousun vuoksi jäänyt autoja Venäjälle vieneelle kauppiaalle käsiin. Auton piti olla jo varattu, mutta Vasalampi sai sen neuvoteltua itselleen.

– Kysyin, että mitä jos tulisin ja antaisin saman tien rahat myyjälle käteen. Hän sanoi, että jos niin teet, myyn auton sinulle.

Niinpä Vasalampi lähti moottoripyörällä Helsinkiin tekemään kauppoja. Pyörän hän myi pääkaupungissa pois ja huristeli omalla linja-autollaan takaisin.

Vastaanotto kotona ei ollut kovin lämmin.

– Vaimo sanoi, että nyt lähtee joko hän tai bussi.

Vasalampi kunnosti autoa sisältä lukemattomia tunteja. Saatuaan sen mieleisekseen hän reissasi sillä Tampereelle yhdessä Kokkolan katulähetyksen kanssa. Sitten hänestä alkoi tuntua siltä, että autosta olisi jo aika päästä eroon.

– Rukoilinkin, että mitä minä tälle teen, hän muistelee.

Ratkaisu löytyi pian. Turun katulähetyksen ihmiset olivat nähneet linja-auton ja halusivat ostaa sen.

– Lupasin tukea heidän toimintaansa sillä tavalla, etten lisännyt auton hintaan tekemästäni työstä mitään, Vasalampi kertoo.

Linja-auto sen enempää kuin veneetkään eivät lopulta ole riittäneet kaatamaan Vasalammen 40-vuotista avioliittoa. Itse asiassa hän arvelee, että projektit ovat jopa kestävän avio-onnen salaisuus: välit pysyvät kunnossa, kun hän on harrastustensa äärellä ja vaimo kotona.

– Ihminen on onnellinen saadessaan tehdä sitä, mistä pitää, hän toteaa vakavammin.

Hän myöntää, että veneurakkaan liittyi myös väsymyksen hetkiä.

– Välillä mietin, että mitä minä enää tämän ikäisenä tänne maan päälle tällaista teen.

Satamassa valmiina komeileva lopputulos on kuitenkin vaivannäön arvoinen. Vasalampi unelmoi jo reissuista, joilla veneen voi ankkuroida kauniiden maisemien äärelle saunomista ja uimista varten ja aurinko loistaa yläohjaamon lasikaton läpi. Kyytiin mahtuvat hyvin kaikki lastenlapset, Urhon ja Jonnen lisäksi 5-vuotiaatUnelma jaNooa.

Neitsytmatkansa Vasa Villa on jo tehnyt Tankarin saareen. Siellä Urho ja Jonne onkivat chilimakkaran avulla särkiä.

– Yleensä lapset pelailevat koko ajan, mutta saaressa pojilla oli niin paljon tekemistä, etteivät he meinanneet ehtiä edes syömään, Vasalampi kertoo.