Paikallisuutiset

Maastopyöräilykärpäsen puraisemalla Kaustisella pyöräreitit koottiin kartalle – Katso videolta, kuinka lajia harrastava Mikko Rantala porhaltaa kotikuntansa jylhissä kalliomaisemissa

Maastopyöräilyyn soveltuvia reittejä on koottu kartalle Kaustisella. Maastopyöräilykartta valmistui kesäkuussa.

Jotain uutta käyttökelpoisista vanhoista aineksista. Näin voitaneen luonnehtia kesäkuussa valmistunutta Kaustisen maastopyöräilykarttaa.

Maastopyöräilyreiteiksi soveltuvien polkujen merkinnät on tehty vastikään. Pohjana on hyödynnetty 2000-luvun alussa Eero Kattilakosken laatimaa suunnistuskarttaa ja olemassa olevia luontopolkuja. Kaksipyöräinen menopeli kulkee siis samoilla reiteillä kuin ennenkin – niistä vain informoidaan aiempaa näkyvämmin ja kootusti.

– Kartan tekeminen lähti liikkeelle, kun koronavirus oli sulkenut oikeastaan kaiken harrastustoiminnan. Muutama suunnistusaktiivi rupesi miettimään, että olisi edes jotain tarjottavaa. He kysyivät, josko piirtäisin reittejä kartalle, että saataisiin niitä jakeluun ja että ihmiset pääsisivät lenkille.

– Suurin osa poluista on sellaisia, joilla kyläläiset kulkevat muutenkin lenkillä. Kaikki eivät kuitenkaan tiedä kaikkia polkuja, kaustislainen maastopyöräilyn harrastajaMikko Rantala pohjustaa.

Katso videolta, miltä näyttää maastopyöräily kostealla kalliolla:

.lemonwhale-embed-container { position: relative; padding-bottom: 56.25%; height: 0; overflow: hidden; max-width:100%; width:100% } .lemonwhale-embed-container iframe { position: absolute; top: 0; left:0; width: 100%; height: 100%; }

Hän uskoo, että internetistä löytyvälle PDF-muotoiselle maastopyöräilykartalle on kysyntää. Pelkästään Kaustisella lajin pariin hakeutuu lisää ihmisiä vuosi vuodelta ­– samoin maakunnassa ja koko maassa.

– Ajoimme porukkalenkin viime perjantaina. Vastaan tuli semmoisia, joita kukaan meistä ei tuntenut, Rantala hymähtää ja jatkaa:

– Luulen, että kun saatiin kartta ja sitä on saatu leviteltyä, ainakin ympäryskunnista tulee väkeä jonkin verran. Tämä on Teerijärveltäkin ihan saavutettavissa pyörällä, hän huomauttaa esimerkkinä.

Maastopyöräilykartalta löytyy 70–80 kilometriä polkuja. Niin sanottu peruslenkki kiertää riippusillan kautta ja on polkuvalintojen mukaisesti 17–19 kilometriä. Sitä ajetaan Rantalan kenttähavaintojen mukaan eniten – valinnanvaraa kuitenkin on.

Polkuja pitkin pääsee muun muassa Kortjärven luontopolulle, Veteliin ja monille kylille, kuten Tastulaan. Taajaan käytettyjä lähtöpaikkoja on käytännössä kolme: urheilutalo, entisen katsastusaseman piha ja Järvelän koulu.

– Täältä löytyvät oikeastaan kaikki maastot. On kalliota, neulaspolkua ja pikkuisen soisempaa maastoa. Lapin isoissa keskuksissa pyöräilemässä käyneet ovat sanoneet, että polkujen osalta tämä vetää vertoja niihin. Korkeuseroja on vähemmän – siinä on isoin ero, Rantala tiivistää.

Kaustisen merkitty maastopyöräilyreitistö nivoutuu yksittäistapauksena valtakunnalliseen kehityskulkuun. Suomen Ladun toiminnanjohtajaEki Karlsson kertoo, että maastopyöräily on yksi kasvavimmista ulkoilulajeista Suomessa.

Laji on ollut jatkuvassa kasvussa noin kahdenkymmenen vuoden ajan. Kasvutahti on ollut likimain 10 000 harrastajaa per vuosi. Tätä nykyä Suomessa on satoja tuhansia harrastajia ja 155 merkittyä maastopyöräilyreittiä. Keskipohjanmaan levikkialueella maastopyöräilyreitti löytyy Kaustisen lisäksi muun muassa Kokkolasta, Nivalasta ja Ylivieskasta.

– Läskipyörät ja sähköavusteiset pyörät ovat tuoneet oman vivahteensa, Karlsson puhuu viimeisimpien vuosien kasvun taustoista.

Ei ole kuitenkaan käynyt niin, että maantiepyöräilijät olisivat siirtyneet tyystin teiltä maastoon. Maastopyöräily on pikemminkin tullut maantiepyöräilyn rinnalle toiseksi harrastusmuodoksi.

Alati kasvava suosio on monen tekijän summa. Jo esiin Karlssonin nostama varusteiden kehittyminen on vaikuttanut positiivisesti. Reittien merkitsemiseen on satsattu, mikä on niin ikään auttanut asiaa. Reitit eivät ole maastopyöräilijöiden rellestysratoja vaan jokamiehenoikeuksien mahdollistamia liikuntapaikkoja, joilla eri tavoin liikkuvat mahtuvat kulkemaan sopusoinnussa.

Karlsson selittää lajin suosiota myös siten, että harrastaja löytää jatkuvasti uusia tasoja ja etenemisalustoja. Ensin matka taittuu mahdollisesti pienten korkeuserojen ryydittämillä hiekkamursketeillä. Pian polkija huomaa, että menopelillä voi päästellä juurakoiden ja kivien päältä.

– Hyvät maastot ja mukavaa touhua – ei siinä oikein muuta selitystä ole, Rantala puolestaan niputtaa ja naurahtaa päälle.