Pääkirjoitukset

Pääkirjoitus: Muovilla saastuttamisesta on syytä pyristellä eroon

YK:n jäsenvaltiot neuvottelevat tällä viikolla Pariisissa kansainvälisestä muovisopimuksesta. Suomen tavoitteena on tavoitteena saada aikaan sopimus, jossa jäsenmaat sitoutuvat muun muassa muovituotannon vähentämiseen ja kierrättämisen huomioimiseen muovituotteen suunnittelusta alkaen. Muovisaastuminen pyritään lopettamaan vuoteen 2040 mennessä.

Mitä se muovisaaste oikein on? Muovi säilyy muovina, vaikka se jauhautuisi millin tuhannesosan pienhiukkasiksi- tai jopa millimetrin miljoonasosan nanohiukkasiksi. Mikromuovia syntyy esimerkiksi, kun auton renkaat ja tien pinta jauhavat toisiaan, fleece-pusakkaa pyykätään, muovimaali rapistuu talon seinältä, tekonurmi kuluu tai tuuli tempaisee mansikkamaalta muovikatteen riekaleita mennessään.

Vaikka ojanpenkkojen muovipussit ja tupakantumpit hapertuvat vuosien saatossa silmiin näkymättömäksi, niiden muovi säilyy luonnon kiertokulussa. Ihminen on osa tätä kiertokulkua ja elimistöömme päätyy mikromuovia syötynä, juotuna, hengitettynä ja mahdollisesti myös ihon kautta. Hurjimmissa arvioissa laskeskellaan, että suomalaisten elimistöön päätyy viikossa 5 grammaa muovia. Muovinen pankkikortti painaa juuri tuon 5 grammaa. Todennäköisesti arvio on reippaasti yläkanttiin ja ihan pankkikortillista emme muovia viikottain niele.

Palautamme suurimman osan nielemästämme mikromuovista luonnon kiertoon vessareissuilla. Pieni osa elimistöömme päästyneestä muovista kuitenkin viivähtää pitempään tomumajoistamme. Mikromuovia on löydetty ihmisen verestä, keuhkoista ja istukasta…

Suomessa ollemme toistaiseksi siitä onnellisessa asemassa, että esimerkiksi talousvetemme näyttäisi sisältävän paljon vähemmän mikromuoveja kuin muualla maailmassa on mitattu. Paljon pullotettua vettä juovien ja noutoruokaa syövien ulosteessa mikromuovin määrän on todettu olevan merkittävästi suurempi kuin meillä muilla.

THL:n arvion mukaan ympäristömme mikromuovipitoisuudet ovat tällä hetkellä niin pieniä, että niistä ei aiheudu ihmiselle terveysriskiä. Mikromuovin terveysvaikutusten tutkimus on vasta alussa. Tieto on hajanaista ja epävarmaa. Muovihiukkaset ovat ominaisuuksiltaan todella moninaisia. Joku muovilaatu voi olla harmiton, toinen myrkkyä. Riskejä kasvattaa altistuksen määrä, kesto ja ihmisten yksilölliset herkkyydet. Koe-eläin- ja laboratoriotutkimukset antavat viitteitä, että mikromuovit voivat käynnistää esimerkiksi tulehdusreaktioita. Tutkijat kuitenkin varoittelevat tekemästä näiden tutkimusten pohjalta suoria johtopäätöksiä mikromuovien vaikutuksesta ihmiseen.

Mitään syytä huolettomuuteen ei ole. Muovit jäävät luontoon ilmeisesti ikuisiksi ajoiksi. Muovisaasteen määrä luonnossa kasvaa koko ajan.