Paikallisuutiset

Ratsastamisen riemua ja eksotiikkaa Toholammilla – Lumi pöllyää, kun Senja Meriläinen ja Irina Ala-Kopsala kirmaavat talviselle pellolle ratsujensa Odetten ja Nylonbeatin kanssa

TOHOLAMPI

Odota! sanoo Irina Ala-Kopsala Nylonbeatille päättäväisellä äänellä. Lehmä seisoo liikkumatta aloillaan, pää koholla. Irina ottaa vauhtia ja hyppää poikittain lehmän selkään, pyörähtää ja nousee istumaan. Tyttö ja ratsuna toimiva lehmä, voisiko sanoa lehmikko, suuntaavat kohti Kirkkojärven lumen peittämiä rantapeltoja. Senja Meriläinen ja Odette seuraavat perässä. Turvat ja sorkat nousevat korkealle ja lumi pöllyää. Lehmät ilmiselvästi nauttivat ja onnellinen on ilme tyttöjenkin kasvoilla.

– Aloitin lehmällä ratsastaminen pari vuotta sitten, kun en saanut hevosta. Katselin netistä videoita lehmällä ratsastamisesta ja aloin kouluttaa sopivia vasikoita,Irina Ala-Kopsala Toholammilta kertoo.

– Innostuin, kun Irina yllytti. Olemme samalla seiskaluokalla. Äidille lehmällä ratsastaminen sopi, isä ei niin tykännyt turvallisuussyistä,Senja Meriläinen Ullavalta lisää.

.lemonwhale-embed-container { position: relative; padding-bottom: 56.25%; height: 0; overflow: hidden; max-width:100%; width:100% } .lemonwhale-embed-container iframe { position: absolute; top: 0; left:0; width: 100%; height: 100%; }

Senjan ratsu Odette on brown swiss -rotuinen harmaan ruskea kantava hieho. Irinan ratsuna on jo kolme kertaa poikinut ayrshire-rotuinen Nylonbeat.

– Eri rodut ovat luonteeltaan erilaisia. Ayrshiret ovat parhaita. Brownswissit ovat enempi juntturoita.

– Ratsastan vaihtelevasti ehkä neljä kertaa viikossa, sään ja koulun mukaan, Irina toteaa.

Tytöt ratsuineen tekevät maastoretkiä läheisessä metsässä tai ratsastavat pyörä- ja kyläteitä pitkin mummolaan kaakaolle. Ratsut odottavat sen aikaa pihalla puuhun kytkettyinä.

– Lypsyajat rajoittavat ratsastamista. Paras aika on iltalypsyn jälkeen. Pisimmät lenkit ovat olleet yli seitsemän kilometriä. Lehmien kunto kasvaa ratsastaessa.

– Kukaan ei ole sanonut mitään huonoa. Yleensä vastaantulijat haluavat ottaa meistä kuvia, Senja sanoo.

Kouluttaminen vaatii kärsivällisyyttä.

– Työ alkaa heti syntymän jälkeen. Vasikan pitää olla sellainen, että meillä klikkaa heti yhteen. Myös nätti pitää olla, Irina pohtii.

– Sopiva luonne on tärkeintä, Senja tiivistää.

Arkaa tai ärhäkkää ei kannata ryhtyä kouluttamaan. Sen sijaan hyvä merkki on, jos vasikka itse osoittaa kiinnostusta ihmiseen.

– Lehmät ovat sellaisia sosiaalisia juntturoita, Irina sanoo yleisluonnehdintansa.

– Jos on kiukkupäivä, lehmä ei liiku mihinkään, Senja toteaa.

Irina on kouluttanut ratsuiksi jo kymmenkunta hiehoa ja lehmää. Senjalla on kotinavetassa koulutus aloitettuna Omenalla ja pari muuta on valmiiksi katsottuina.

– Lehmät osaavat tulla luokse, kun niitä kutsuu. Ne tietävät oman nimensä. Ne osaavat peruuttaa ja hypätä. Yksi hieho on opetettu ajolle. Opettaa voi vaikka mitä antamalla napsuja (vasikkarehua) palkaksi, tytöt kertovat.

Ala-Kopsalan tilalla on käynyt niin, että navetassa näyttää kasvavan kahta jalostuslinjaa olevia eläimiä: maito- ja ratsulinjaisia.

– Useimmiten alan kouluttaa vanhempien ratsujen vasikoita. Totutan niitä pienestä pitäen itseeni ja perässä kulkemiseen. Noin vuoden iässä vasikan koosta riippuen voi aloittaa totuttelun selässä olemiseen, Irina kertoo.

Siinä on apua 6-vuotiaasta pikkusiskosta Elinasta, joka on kevyenä on hyvä ensiratsastaja. Irina taluttaa hiehoa ja Elina istuu selässä.

Tyttöjen mukaan hiehot ja lehmät oppivat samoille painoavuille ja ohjainotteille, joilla hevostakin ohjataan.

– Kuolaimia ei käytetä. Riippuu lehmästä ja päivästä, millä tuulella ne sattuvat olemaan, kuinka hyvin ne kuuntelevat. Hevoset ovat herkempiä ja nöyrempiä ratsuja, Irina vertailee.

Lehmältä sujuvat samat yleisimmät askellajit kuin hevoseltakin: käynti, ravi ja laukka.

– Yleensä annamme lehmien ensin juosta vapaina pihalla enimmät höyryt ja nousemme selkään vasta sitten, Irina kertoo.

– Odette on sulavaliikkeinen. Ravi on pomppuista ja laukatessa se hyppii pitkiä loikkia, Senja kuvailee.

– Menemme harjoitusravia. Keventäminen ei onnistu, kun ei ole jalustimia. Laukka on kaikilla erilaista. Nylonbeat keinuu laukatessa, koska sillä on pitkä runko, Irina lisää.

Ratsuiksi koulutetut lehmät ovat rohkeita, eivätkä ne pelkää autoja tai koneita.

– Kyllä ne pysähtyvät, kun pyytää.

Molemmat tytöt suunnittelevat tulevaisuutta maitotilalla ja työtä eläinten kanssa.