Paikallisuutiset

Suomalainen suosii rippikoulua – Keski-Pohjanmaan seudulla vain harva valitsee protun

Kun kokkolalainenVenla Honkaperä pienenä kuuli riparista, hän innostui. Se kuulosti niin kivalta paikalta.

– Päätin saman tien, että menen.

Honkaperän päätös piti. Tapasimme hänet perjantaina Kokkolan suomalaisen seurakunnan rippileirillä perjantaina. Viikon mittainen leiri oli alkanut keskiviikkona.

– Halusin tietää enemmän asioista ja syventää uskoa. Tietoa on tullut enemmän!

Honkaperän mielestä parasta riparilla ovat iltahetket. Myös Opitaan-hetket ovat mielenkiintoisia. Niillä oli tähän mennessä käsitelty armoa, syntiä ja pohdittu omaa persoonaa. Sitä, kuka minä olen.

– Lisäksi ruoka on hyvää!

MyösTia Kronqvist pitää kovasti leirin iltahetkistä. Lisäksi hauskaa on uinti ja lentopallon pelaaminen.

– Tulin riparille, koska halusin tutustua uusiin ihmisiin. Halusin uusia kokemuksia. Täällä on ollut tosi kivaa.

Riparin suosio näyttää olevan Kokkolassa olevan vankka. Tänä vuonna suomalaisella seurakunnalla on 12 rippikouluryhmää. NuorisopastoriTatu Koutonen ennakoi, että ryhmien koko tulee kasvamaan lähivuosina, koska ikäluokat ovat suurempia.

– Pohjoismaihin verrattuna rippikoulu Suomessa on eräänlainen menestystarina. Osallistumisprosentti on noin 80.

Tarkkaa tilastoa Kokkolan seurakuntayhtymässä ei ole tehty, mutta Koutonen olettaa, että yhdeksän kymmenestä käy tällä seudulla rippikoulun. – Joka vuosi joukkoon mahtuu nuoria, joita ei ole pienenä lapsena kastettu. Suurin osa heistä haluaa tulla kasteen kautta seurakunnan jäseneksi.

Rippileirillä on mukana nuorisotyön ohjaajaMarkku Lahtinen. Hän pohtii, että rippikoulun suosioon voi vaikuttaa se, että rippikoulutyöhön panostetaan niin kirkon kuin paikallisseurakuntien tasolla.

Kokkolan suomalaiseen seurakuntaan kuuluvan nuoren puoli vuotta kestävä riparitaival alkaa marras-joulukuun vaihteessa, kun yläkouluissa jaetaan ripari-info. Ryhmille järjestetään starttipäivät, ja kevätlukukaudella nuoret osallistuvat heille suunniteltuun yhteiseen tilaisuuteen. Lisäksi kuvaan kuuluu rippileiri tai päiväkoulu.

– Suurin osa valitsee ryhmän, johon kuuluu kahdeksan päivän leirijakso.

Nuoret käyvät myös kymmenessä seurakunnan tapahtumassa ennen konfirmaatiota, joka tämänhetkisen leirin kohdallla järjestetään syksyllä. Lisäksi järjestetään kertauspäivä.

Rippileiri pitää sisällään opiskeluhetkiä, sanajumalanpalveluksia sekä aamu- ja iltahiljentymisiä.

– Toki päiväohjelmaan mahtuu ryhmäyttämistä, leikkimielisiä kilpailuja sekä iltaohjelma, jossa isosilla on tärkeä rooli. Isosten johdolla toteutuu myös päivittäin ryhmäkohtaiset raamishetket, kertoo nuorisopastoriTatu Koutonen.

– Arvostan isosten työpanosta rippikoululaisten rinnalla. Ilman heidän työtään rippikoulu ei olisi sitä, mitä se tänä päivänä on!

Koutonen on ollut mukana rippikoulutyössä Kokkolassa syksystä 2005 lähtien. Hän laskeskelee ohjanneensa yli 110 ryhmää.

– Parasta on nuorten kohtaaminen ja vierellä kulkeminen kristittynä kasvattajana. Nuoret elävät monien paineiden keskellä. On ilo tarjota heille riparimatkan aikana pysäkkejä, joissa he saavat olla omia itsejään ilman suorituspaineita. Yhteiset hiljentymiset, erityisesti ehtoollisen vietot, heidän kanssaan ovat olleet rohkaisevia ja puhuttelevia.

Lahtinen puolestaan on ollut rippikoulutyössä mukana 30 vuotta. Rippikoulua on muutettu tuona aikana nuorisoystävällisempään suuntaan. Nuoret saavat osallistua tekemiseen enemmän.

– Meillä on paljon myös toimintaa nuorisolle. On nuorteniltoja ja esimerkiksi pääsiäisleiri. Kehotamme nuoria osallistumaan myös jumalanpalveluksiin.

Nuorten kanssa tekeminen on Lahtisenkin mukaan työssä parasta. Kaikki ryhmät ovat omanlaisiaan.

Rippikouluissa on eroja. Kälviän suomalaisessa seurakunnassa rippikouluprosessi alkaa jo ensimmäisestä adventista, jolloin nuoret jaetaan rippikouluryhmiin. Seurakunnan kappalainenAnne Kauppinen kertoo, että nuorille jaetaan "seurakuntakäyntikortit", joihin merkitään käynnit nuorten illoissa, jumalanpalveluksissa ja muista kirkon tapahtumista. Kortti täytetään ennen rippileiriä.

Kälviän seurakunnassa rippikouluun kuuluu toukokuussa järjestettävä viikonloppurippileiri. Varsinaiset viikon mittaiset leirit pidettiin kesä- ja heinäkuussa.

Kälviäläinen "erikoisuus" ovat olleet kinkerit, jotka kuuluvat rippikouluprosessiin. Se on eräänlainen yhdistetty opetustilaisuus ja kylän kokoontuminen, joka järjestetään yleensä jonkun kotona. Kälviällä kinkereitä on järjestetty kymmenessä eri kylässä.

Kinkereillä pappi käsittelee tiettyä teemaa, ja kanttori laulattaa aiheeseen liittyviä virsiä. Lisäksi paikalla voi olla diakoni ja lähetyssihteeri kertomassa työstään.

– Aikaisemmin kinkerit olivat tilaisuus, jossa pyrittiin rippikouluun. Rippikoululaisen tuli opetella katekismus ennen sitä. Kinkerit olivat pelottavia tilanteita! Nykyään tarvitsee osata vain Isä Meidän -rukous.

Itse rippileirillä päivään kuuluu aamuhartaus, raamatturyhmä, jumalanpalvelus sekä neljä eri teemaan keskittyvää oppituntia. Illalla ohjelma on vapaampaa. On leikkejä ja sauna. Päivä päättyy iltahartauteen.

– Ohjelma on niin tiivis, että kaikki ovat väsyneitä päivän jälkeen, Kauppinen nauraa. – Mutta kyllä se kivaa on!

Kälviän seurakunnassa konfirmaatio on leirin päättymistä seuraavana sunnuntaina.

Rippikoulun suosio näyttää olevan vankka myös Kälviällä. Tilastoja ei ole laskettu, mutta arviolta yli 90 prosenttia kälviäläisnuorista käy riparin, elleivät jopa kaikki.

– Joskus meillä on nuoria niin paljon, että ensimmäinen leiri täytyy pitää niin sanottuna tuplaleirinä, eli pitää opettaa nuoria kahdessa ryhmässä. Tänä kesällä sille ei ole ollut tarvetta, Kauppinen kertoo.

Nuorten iltoja on Kälviän seurakunnassa syksyllä pari kolme per kuukausi. Syksyllä alkaa myös isoskoulutus.

– Aika usein nuorten touhuissa mukana olleet osallistuvat myös isoskoulutukseen.

Kauppinen toivoo, että nuoret jäisivät enemmän mukaan seurakunnan toimintaan rippikoulun jälkeen. Isoseksi lähtemisessä tuntuu olevan pieni kynnys.

– Se riippuu varmaan vähän siitä, mitä kaverit sanovat. Ehkä että ooksä vähän uskossa, kun lähet mukaan. Että kestääkö nuoren kantti tuollaisia kysymyksiä.

Kauppinen on ollut rippikoulutyössä yli kolmekymmentä vuotta. Hänestä tuntuu, että nuoret ovat aika hukassa nykypäivänä.

– Ehkä se, kun opetus vaikkapa seksuaalisuudesta on niin ihmeellistä nykypäivänä. Nuori etsii muutenkin omaa seksuaalisuuttaan, niin sitten aletaan puhua, että sukupuolia ei olekaan välttämättä vain kaksi ja nainen voi muuttua mieheksi tai mies naiseksi. Se selkeästi hämmentää nuoria, Kauppinen tuumii.

Kauppisen mukaan nuoret voivat henkisesti huonommin kuin aiemmin. On ahdistusta, paniikkihäiriöitä ja pelkoja. Ilmiö huolestuttaa häntä.

Vaikeista asioista huolimatta Kauppinen kuitenkin nauttii työstään hyvin paljon. Hän tekee rippikoulutyötä yhdessä kanttorin ja nuorisotyönohjaajan kanssa, ja kolmikko pitää kovasti työstään.

– Kyllä ne nuoret ovat vaan niin suloisia! Nuoret ovat ihania. Eivät he ole kauheita niin kuin joskus luullaan, Kauppinen hymyilee.