Paikallisuutiset

Toholampilaisen Finn Springin perustajien lapset tietävät, millaista on työskennellä omien vanhempien kanssa: "Välillä täällä on hurtti huumori" – Katso videolta, kun Virpi Ali-Haapala halusi antaa Hannulle potkut

Perheyrityksessä jokainen lapsi sai löytää oman paikkansa. Tällainen on heidän roolituksensa.

Kun toholampilaisetVirpi (s. 1965) ja Hannu Ali-Haapala (s. 1961) päättivät vuonna 1991 ryhtyä pullottamaan lähdevettä myyntiin, he olivat nuoria rohkeita. Heillä oli pieniä lapsia ja Hannun isältä ostettu maatila Toholammin Härkänevalla.

Maatilalle tarvittiin elinkeino aikana, jolloin maitokiintiöitä ei ollut riittävästi. Perhe sai paremmin tuloa lapsilisistä kuin maataloudesta.

Ensimmäiset hankinnat olivat faksi ja kirjoituskone. Niiden avulla aloitettiin vienti, josta alkoi tulla rahaa investointeihin. Ensimmäinen investointi oli arvoltaan 30 000 markkaa.

.lemonwhale-embed-container { position: relative; padding-bottom: 56.25%; height: 0; overflow: hidden; max-width:100%; width:100% } .lemonwhale-embed-container iframe { position: absolute; top: 0; left:0; width: 100%; height: 100%; }

Tykkään siitä, että saan tehdä töitä läheisteni kanssa. He tuntevat minut ja voin luottaa ja uskaltaa sanoa mielipiteeni.

– Murros oli iso, kun maanviljelijöitä oltiin. Hyppy kansainväliseen myyntiin oli hullun rohkeaa, kun ei ollut koulutusta eikä kokemusta. Vain into tehdä, sanoo hallituksen puheenjohtaja Virpi Ali-Haapala.

Hän kävi englannin kielikursseja ja suoritti kansainvälisen kaupan erikoisammattitutkinnon. Hannu teki maanviljelijän töitä ja samanaikaisesti määrätietoisesti kehitti Finn Springiä eteenpäin. Lapset tekivät töitä juomatehtaan kanisterilinjalla tienatakseen itse rahat kännyköihin.

Lähdevesi oli 1990-luvulla erikoinen myyntiartikkeli Suomessa. Ali-Haapalat uskoivat siihen, että liiketoiminta kantaa ja että sitä on mahdollista kasvattaa ja kehittää sekä laajentaa muihin juomiin.

Viime vuonna yhtiön liikevaihto oli 26,8 miljoonaa euroa. Ali-Haapalat onnistuivat luomaan perheyrityksen, jossa riittää töitä ja toimeentuloa seuraaville sukupolville.

Perheyrityksen rasitus ja voimavara on se, että lapset saavat synnyinlahjaksi perheyrityksen.

– Perheyrityksen lapset eivät pääse noin vain perheyrityksestä irti. Heille tulee vastuu ja velvollisuudet, joista päätökset on tehtävä henkilökohtaisesti. Kun seuraava sukupolvi jatkaa perheyritystä, leikkaa perintövero yrityksen kannattavuutta ja tuo omat haasteensa jatkamiseen, Virpi sanoo vakavasti.

Ali-Haapalat puhuvat lapsistaan arvostavasti.

– On aivan mahtavaa, että kaikki lapset ovat halunneet ottaa vastuuta, Virpi sanoo.

Vanhempien luoma ilmapiiri yrittämistä kohtaan on ollut onnistunut: ketään lapsista ei ole hoputettu töihin yritykseen eikä myöskään kielletty osallistumasta. Hieman heitä on kuitenkin houkuteltu, vanhemmat myöntävät.

– Olemme kiitollisia henkilökohtaisesti, että yritykselle löytyy jatkajia, Hannu sanoo.

Jokaisella lapsella on oma roolinsa.

Aleksi Ali-Haapala (s. 1986) on tuotantojohtaja. Hän on koulutukseltaan tuotantotalouden insinööri.

– Tekniikka ja koneet ovat kiinnostaneet minua pitäen. Kuljin pienestä pitäen isän mukana peltotöissä, Aleksi kertoo.

Nyt osat ovat vaihtuneet siten, että poika tuntee tehtaan tekniikan paremmin kuin isä.

– Aleksi on tekijä ja näkijä. Hän pystyy strategiseen ajatteluun tuotannon rakenteissa ja eteenpäin katsomisessa, Virpi sanoo.

Kun Finn Spring osti tytäryhtiöksi ruotsalaisen Guttsta Källan, Aleksi oli vaimonsa Minna Ali-Haapalan (s. 1985) kanssa kaksi vuotta Ruotsissa. Yhdessä muun organisaation kanssa he yhtenäistivät Guttsta Källan tuotantoa, myyntiä ja markkinointia vastaamaan Finn Springin toimintaa.

– Se oli tosi kova korkeakoulu heille ja antoi hyvää elämänkokemusta, vanhemmat antavat tunnustusta.

Nykyisin Finn Springin ostopäällikkönä toimiva Minna on työskennellyt yrityksessä pitkään myös myynnin ja markkinoinnin parissa.

– Minna tuli Toholammille tekemään asiakastyytyväisyystutkimusta kanssani ja erehtyi Aleksin traktorin kyytiin, Iida paljastaa.

Myynti- ja markkinointijohtajaIida Nylander (s. 1986) nosteli pienenä pulloja pullotettavaksi punaisessa hallissa mummun kanssa. Sen jälkeen hän on työskennellyt Finn Springillä eri tehtävissä.

– Olen innostuva tyyppi ja olen aina tykännyt olla kaikessa mukana, Iida kertoo.

Valmistuttuaan myynnin ja markkinoinnin tradenomiksi Hämeen ammattikorkeakoulusta hän oli töissä pankissa sekä valokuvauspalvelu Kuvamuistossa Vaasassa.

– Siellä minua kysyttiin toimitusjohtajaksikin, mutta koin olevani liian nuori silloin, hän kertoo.

Hän piti tärkeänä kokemusten hankkimista erilaisista työpaikoista ja organisaatioista. Kahden vuoden jälkeen hän palasi perheyritykseen.

– Olin aika varma siitä, että tulen palaamaan Finn Springille jossain vaiheessa. Näin tapahtui kymmenen vuotta sitten, kun täällä tarvittiin myyntikoordinaattoria.

Talous- ja hallintopäällikköSiiri Niemelä (s. 1994) on opiskellut taloushallinnon tradenomiksi Centria ammattikorkeakoulussa sekä tekstiili- ja vaatetusalaa ensin Oulussa ja sitten ammattikoulussa Kokkolassa.

– Kävin vuoden verran lukiota ja sitten lähdin Ouluun ajatellen, että en enää ikinä tule Toholammille, Siiri muistelee.

Päättäväinen nuori nainen suoritti kolme ja puoli vuotta kestävät tradenomiopinnot kahdessa vuodessa. Samalla hän teki kahta työtä rahoittaakseen opinnot.

Tuolloin yksilapsinen perhe asui Kokkolassa.

– Yksi päivä sanoin miehelle, että nyt laitetaan kämppä myyntiin ja se kävikin kaupaksi heti.

Koska mies tekee keikkatöitä, hän ei voinut osallistua muuttoon, jonka Siiri organisoi kahdessa viikossa pienen lapsen kanssa.

Sykäräisessä, jonne ei koskaan pitänyt palata, on asuttu nyt neljä vuotta.

– Tammikuussa 2020 Iida ja Virpi miettivät, että pitäisi saada myyntikoordinaattori. Minä sanoin silloin heille, että mitä jos minä aloittaisin ensi viikolla.

Siiri oli ensin kolme kuukautta myynnissä ja sen jälkeen logistiikkapuolella ja palkanlaskijana. Nyt hän suorittaa HR-puolen erityisammattitutkintoa ottaakseen Virpiltä hoidettavakseen myös henkilöstöjohtajan tehtävät.

– Se kertoo luonteestani. Olen nopeatempoinen, Siiri sanoo.

Vanhemmille on tärkeää, että lapset, jotka eivät ole mukana operatiivisessa johdossa, voivat vaikuttaa hallituksen kautta.

– Ja vähän katsovat meidän perään samalla, tyttäret täydentävät.

Hallituksen kokoukset pidetään aamuisin Teamsin välityksellä, jotta perheen toinen poika Elias Ali-Haapala (s. 1989) voi osallistua niihin. Myynti- ja markkinointityötä tekevä Elias asuu perheineen Australiassa ja hän on hallituksen jäsen.

– Elias on lukuihin ja talouteen keskittyvä. Hän on aika tiukkana, jos kuukausiraportti ei tule silloin kun hän arvioi sen olevan valmis. Silloin napsahtaa toimitusjohtajalle kysymys, että missä raportti viipyy, Virpi nauraa.

Perheen kolmas tytär Enni Hopeavuori on koulutukseltaan sairaanhoitaja, ja hän kokee sairaanhoitajan työn kutsumuksekseen. Myös hän on mukana hallitustyössä, mutta haastattelupäivänä hän on lomamatkalla.

– Ennillä on laajempaa ajatusmaailmaa henkilöstöstä, strategiasta ja brändistä. Enni edustaa hieman pehmeämpiä arvoja, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö hän tuntisi talouden lainalaisuudet, Virpi sanoo.

Kiintymys kuultaa läpi myös silloin, kun lapset puhuvat vanhemmista ja sisaruksista.

– Tykkään siitä, että saan tehdä töitä läheisteni kanssa. He tuntevat minut ja voin luottaa ja uskaltaa sanoa mielipiteeni, Iida sanoo.

Yrityselämässä tulee ratkaistavaksi myös vaikeita asioita ja joudutaan miettimään, miten ne voidaan hoitaa.

Siirin mielestä yrityksessä osataan ottaa asiat asioina.

– Vanhemmat ovat aina antaneet tilaa onnistua ja myös epäonnistua, hän sanoo.

Nyt hän tuntee olevansa vaiheessa, että pystyy tekemään itse päätöksiä.

– Tiedän, että aina on Virpi ja Hannu taka-alalla ja voin kääntyä kysymään, mikä on heidän linjansa, Siiri sanoo.

Ilmapiiri on hyvä myös omistajien ja työntekijöiden välillä. Tämän voi havaita, kun seuraa keskusteluja Lylyn Pisaran ruokapöydissä. Tehtaanmyymälän yhteydessä sijaitseva kahvila-ravintola on myös työntekijöiden työmaaruokala.

– Täällä on hyvä ilmapiiri ja kaikki voivat olla tekemisissä toisten kanssa. Välillä täällä on hurtti huumori vaikka ratkaistavana on vaikeita asioita, Siiri sanoo.

Oikea asenne, tapa tehdä töitä ja suhtautuminen työkavereihin ovat merkityksellisiä asioita.

– Ilmapiiri ei ole vain meidän omistajien varassa vaan kaikki työntekijät luovat ilmapiiriä, Iida sanoo.

Finn Springin tehtailla Toholammilla ja Lestijärvellä on työntekijöitä yhteensä sata.

– Meillä on sitoutuneet ja osaavat työntekijät, joiden kanssa yhdessä kirjoitamme Finn Springin tarinaa. Kukaan ei pystyisi rakentamaan menestyvää yritystä yksin vaan tarvitaan laaja joukko eri alojen ammattilaisia, Virpi sanoo.

Myös vaikeat ajat on jaettu yhdessä. Näin kävi helmikuussa, kun Vaasan hovioikeus tuomitsi Finn Springin ja sen omistajat maksamaan yhteensä yli 300 000 euroa sakkoja ja korvauksia ympäristön turmelemisesta. Tuntuvat sakot annettiin myös naapurissa sijaitsevalle Leader Snack Factory -patukkatehtaalle.

Ali-Haapalat ovat tuomion oikeellisuudesta eri mieltä, ja he ovat valittaneet päätöksestä Korkeimpaan oikeuteen. He katsovat hoitaneensa aina jätevedet asianmukaisesti ja annettujen määräysten mukaisesti, yhteistyössä viranomaisten kanssa.

Virpi Ali-Haapalan mielestä tapauksessa ei mennyt kaikki oikeudenmukaisesti eikä hän halua tässä haastattelussa puhua asiasta enempää.

Finn Springin kokoushuoneessa, jossa haastattelua tehdään, on myös haikeutta ilmassa. Virpi ja Hannu ovat siirtäneet jo ison osan vastuusta seuraavalle sukupolvelle.

– Tämä on ollut yhtä luopumisen matkaa. Kun kasvua tulee, on pakko luopua tietyistä asioista, jotta yritys kehittyy, Hannu sanoo.

Finn Springin kokoisessa yrityksessä yksi ihminen ei voi olla perillä kaikista yksityiskohdista.

– Jos toimitusjohtaja ei osaa luopua operatiivisista tehtävistä, hän on väärässä paikassa. Töitä riittää kaikille, kun yritys kasvaa, Hannu sanoo.

Myös Virpi on luopunut osasta töistään, joita Iida ja Siiri ovat ottaneet hoitaakseen.

– Olen luopunut niistä mielelläni, sillä olen nähnyt, että työt ovat hyvissä käsissä, hän sanoo.

Vanhemmista on luonnollista, että lapset saattavat viedä yritystä eteenpäin eri tavalla kuin he.

– Seuraava sukupolvi johtaa yritystä omilla persoonillaan, kuten mekin olemme tehneet. Se ei ole joka kohdassa hyvä, mutta jossain kohdassa se voi olla oikein hyvä. On kuitenkin hienoa, että jaamme saman arvomaailman lasten kanssa, Virpi sanoo.

Virpi ja Hannu aikovat jatkossa olla mukana yrityksen arjessa mentoreina ja sparraajina. Samalla heille jää aikaa omiin yrityksiin, joita lapset nimittävät leikillisesti harraste- ja eläkeyrityksiksi.

Virpi on tykännyt neulomisesta lapsesta saakka, joten hänellä onPiipaShop-niminen lankojen verkkokauppa ja myymälä navetanvintillä. Se on avoinna erikseen ilmoitettavina päivinä sekä sopimuksesta.

Hannulla onKoVaSat Oy, joka valmistaa nosto- ja siirtolaitteita teollisuuteen. Tämäkin yritys on syntynyt omistajansa kiinnostuksesta, kun Finn Springillä haluttiin vähentää trukkien käyttöä varastoissa.

Niin kuin lapset totesivat: Virpi on multitaskaaja ja Hannu on visionääri.

Lue myös:

Jätevedet laskettiin Lestijärveen ja Lestijokeen yli kymmenen vuoden ajan – kaksi yhtiötä ja niiden vastuuhenkilöitä tuomittiin hovissa sakkoihin

"Kesän tärkeä myyntimies on tänäänkin töissä" – Panimoteollisuudessa luotetaan siihen, että kapasiteetti riittää, vaikka helle jatkuisikin

Toholampilainen juomavalmistaja Finn Spring ei jatka tuotteidensa vientiä Venäjälle: "Ei sitä tarvinnut juurikaan pohtia"