Paikallisuutiset

Uusi Kalmarin unioni nousee pohjoiseen – Itämerta suojaavat Suomi ja Ruotsi pääsevät määrittelemään uuden Naton ydintä

Yhdysvaltain presidentti Joe Biden laittaa oman arvovaltansa peliin Suomen ja Ruotsin nopean Nato-jäsenyyden takaamiseksi. Pohjoismainen linnake suojaa entistä lujemmin haavoittuvaa Itämeren ympäristöä. Yhdysvalloille sopii hyvin Suomen ja Ruotsin lupaus Naton vahvistamisesta. Venäjän katse kohdistuu jo siihen, millainen Nato-maa Suomesta tulisi.

Tuskin koskaan on Suomen presidentti saanut yhtä ystävällistä kohtelua Valkoisen talon puutarhassa. Presidentti Joe Biden on Valkoisen talon isäntänä Suomen läheisin liittolainen sekä mutkikkaaksi osoittautuneessa Nato-haussa että kilpenä Venäjää vastaan.

Samalla Suomi ja Ruotsi sopivat Yhdysvaltojen Nato-suunnitelmiin paremmin kuin hyvin sekä sijaintinsa että kykyjensä puolesta. Tärkein kysymys on Baltian maiden puolustus, jota Suomi ja Ruotsi lujittaisivat. Biden tekikin torstaina selväksi, että hän haluaa maiden liittyvän Natoon nopeasti.

Suomen ja Ruotsin liittyminen on tarkasti ajoitettu, sillä Suomi ja Ruotsi pystyvät todennäköisesti vaikuttamaan myös uuteen strategiaan, joka esitellään Naton huippukokouksessa Madridissa 29. kesäkuuta.

Tasavallan presidenttiSauli Niinistö ja Ruotsin pääministeriMagdalena Andersson saivat kuulla Bidenilta painavia sanoja maiden Nato-jäsenyyden tueksi. Presidentti Niinistö kertoi tiedotustilaisuudessa olevansa huojentunut siitä, että niin sanotun harmaan ajan turvallisuusmurheet näyttävät väistyvän. Samaa on viestinyt Venäjä.

"Ajatus Pohjoismaisesta puolustusliitosta on vanha. Sillä on taustaa jo vuosien 1848–1851 ensimmäisestä Tanskan ja saksalaisen liittokunnan välisestä sodasta lähtien." Tommi Koivula Maanpuolustuskorkeakoulun strategian professori

Vielä ei kannata herpaantua, sillä Suomen ja Ruotsin jäsenyys todella muuttaa Euroopan poliittista karttaa – eikä se todellakaan miellytä Venäjää. Voi olla, että Kremlin maltillinen vastaus on tyyntä myrskyn edellä.

Niinistö ja Andersson tekivät selväksi, että Pohjoismaat lujittavat Natossa paitsi omaa turvallisuuttaan, myös Naton turvallisuutta. Jäsenhakemukset Pohjois-Atlantin puolustusliittoon vahvistavat kaikkia Pohjoismaita ja lähentävät niitä entisestään toisiinsa.

Historiaromantikko voisi alkaa puhua jopa uudesta Kalmarin unionista, Pohjoismaiden vahvasta yhteisestä linnakkeesta, jonka Tanska, Norja ja Ruotsi perustivat vuonna 1397. Unionilla oli jo silloin keskieurooppalainen ulottuvuutensa Tanskan tukena ja toisaalta se tarjosi osallistujille turvaa silloin Novgorodina tunnettua Venäjää vastaan.

Omillaan seisova Pohjola sopii nytkin Yhdysvalloille, joka on jo vuosia moittinut Euroopan maita siitä, että nämä sälyttävät oman puolustuksensa Yhdysvaltojen hoidettavaksi.

Maanpuolustuskorkeakoulun strategian professoriTommi Koivula näkee Kalmarin unionissa paljon aikaan sopivaa verrattavaa.

– Muutamia ilmauksia Nordic Bastionista, Pohjoismaisesta linnakkeesta, on alkanut jo näkyä eri puolilla. Ajatus Pohjoismaisesta puolustusliitosta on vanha. Sillä on taustaa jo vuosien 1848–1851 ensimmäisestä Tanskan ja saksalaisen liittokunnan välisestä sodasta lähtien, Koivula vertaa.

Koivula johti ”Naton asema ja rooli eurooppalaisessa turvallisuudessa 2030-luvulla” -tutkimushanketta vuosina 2018–2020. Hanke tarkasteli Naton sisäistä dynamiikkaa, jäsenmaiden taakanjaon jännitteitä ja niiden vaikutusta Naton ulkosuhteisiin.

Naton pohjoisen sivustan lujittuminen on tärkeää Yhdysvalloille, sillä Washington voi luottaa siihen, että Suomi ja Ruotsi todella tuovat yhteiseen Nato-pöytään voimavaransa. Nämä maat tunnetaan siitä, että ne hoitavat omat moraaliset ja taloudelliset velvoitteensa.

Ydinsateenvarjon alle suojaanVenäjä sai Euroopan odottamattomaan liikkeeseen hyökkäyksellään Ukrainaan. Eurooppa alkoi taas varustautua sotilaallisesti kaikkeen pahimpaan, ensimmäistä kertaa kylmän sodan päättymisen jälkeen. Saksa hylkäsi entisen liki pasifistisen politiikkansa ja lisäsi 100 miljardia euroa varoja puolustukseensa. Suomessa peruttiin puolustusvoimien 60 miljoonan euron leikkaukset ja armeija saikin kolme miljardia euroa lisää määrärahoja.

Brexitiä ja populismin kasvua todistanut länsi on ollut viime vuosina riitaisa, mutta Ukraina todistaa, että toimintakyvyttömäksi länsi ei vaipunut. Tämän presidenttiVladimir Putin näyttää laskeneen pahasti väärin. Eurooppa – samoin kuin Nato – löysi Ukrainan auttamisessa tarkoituksensa uudestaan. Samalla löytyi uusi tehtävä myös Pohjoismaille.

Putinin joulukuiset puheet Venäjän vaatimista etupiireistä saivat suomalaiset ajattelemaan uusiksi turvallisuuttaan. Laajamittainen hyökkäys Ukrainaan 24. helmikuuta muutti lopullisesti ajatukset. Kolmas käänne saattoi olla Putinin löysät puheet ydinaseiden käyttämisestä.

Herkkä venäläinen liipaisinsormi edellyttää sitä, että pelote myös sen naapurissa on mahdollisimman häijy – eli ydinasepelote.

Sen Nato pystyy Suomelle tarjoamaan. Ydinaseiden tarkka sijainti on sivuseikka, sillä niitä voidaan liikutella. Sama koskee Venäjää etenkin Kaliningradissa keskellä Eurooppaa.

Pohjoismailla 200 hävittäjääVaikka Suomi ja Ruotsi hyväksyttäisiinkin ripeästi Naton jäseniksi, se ei tarkoittaisi oman kansallisen puolustuksen vähentämistä. Ensimmäiset iskut on yhä otettava vastaan yksin ennen kuin apu ehtii paikalle. Nato toisi enemmänkin tarvittavan lisän puolustukseen.

Uuden Naton sotilaallinen kilpi lujittuisi Suomen mittavilla maavoimilla. Suomen reserviin kuuluu lähes 900 000 sotilasta. Se on enemmän kuin muissa Pohjoismaissa yhteensä.

Suomessa on noin 22 000 sotilasta, jos rajavartiolaitos lasketaan mukaan. Sodan ajan joukkoihin kuuluu 280 000 sotilasta ja koko reserviin siis lähes kolminkertainen määrä sotilaita. Tämä kiinnostaa kovasti Yhdysvalloissa.

Ruotsissa aktiivisotilaita on noin 24 000 ja reservistä löytyy 32 000 sotilasta. Ruotsin vahvuutena on menestyksekäs puolustusteollisuus hävittäjineen sekä laivasto.

Norjassa sotaväkeen kuuluu rauhan aikana 23 000 ja koko reserviin 63 000 sotilasta. Norja sijoittaa puolustukseen rahaa Nato-maista eniten suhteutettuna väkilukuunsa. Erityisesti laivasto kuuluu Norjan vahvuuksiin.

Yhteensä Pohjoismailla on parisataa modernia hävittäjää. Mikä parasta, ne ovat keskenään erilaisia.

– Erilaiset mallit tuo tehokkuutta puolustukseen. Niin vastustaja ei voi tietää, minkälainen hävittäjä tulee kulloinkin vastaan, professori Tommi Koivula sanoo.

Millaiseksi Nato-maaksi?Venäjä näyttää yllättäen hyväksyneen asioiden tilan ilman vakavampia uhitteluita. Mikäli näin todella on, se on pakon sanelemaa. Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydellä elämöiminen olisi Kremlille samalla mittavan strategisen virheen alleviivaamista. On parempi hyväksyä tosiasiat ja kertoa venäläisille, että Suomen ja Ruotsin jäsenyys ei nyt niin merkittävä muutos olekaan.

Venäjä on toki kertonut tarkkailevansa Naton tulevan itärajan kehittymistä, ja kertonut vastaavansa asiaankuuluvilla "sotilasteknisillä toimenpiteillä". Ukraina on Venäjän mukaan silti eri asia kuin Suomi ja Ruotsi.

Juuri nyt näyttää siltä, että Venäjä on hyväksynyt tappionsa Suomen ja Ruotsin lipuessa Natoon, mutta seuraava koitos voi olla pyrkiä vaikuttamaan niiden Nato-jäsenyyden sisältöön. Poliittiset kiistat voidaankin käydä pian siitä, minkälainen Nato-maa Suomi haluaa olla. Kun suomalaisista päättäjistä tulee Nato-päättäjiä, monenlaisiin vaikutusyrityksiin on syytä varautua.

Aika vaikuttaa strategiaanSuomi ja Ruotsi pääsevät Natossa todennäköisesti jo nyt vaikuttamaan puolustusliiton uuteen strategiaan. Ne eivät jää jonon jatkoksi 30 maan joukossa, vaan niille on tarjolla tärkeä osa sen pohtimisessa, minkälaiseksi Natoa ollaan rakentamassa.

Eurooppa tuudittautui Venäjä-suhteissaan pitkään taloudellisen keskinäisriippuvuuden ajatukseen. Ajatus meni niin, että Venäjä omaksuisi samanlaiset arvot muun Euroopan kanssa ja yhteiset talousintressit takaisivat rauhan Eurooppaan.

Näin ei käynyt, vaan Putinin Venäjälle talouden keskinäisriippuvuus näyttäytyi lähinnä keinona vahvistaa omaa tulevaa sotakassaa. Tämän todellisuuden paljastuminen näkyy jatkossa sekä EU:ssa että Natossa.

Kaikki eurooppalaiset eivät olleet lapsenuskoisia. Neuvostoliiton vaikutuspiiriin kuuluneet itäisen Euroopan maat ja Baltian maat liittyivät Natoon heti, kun tilaisuus tarjoutui. Niiden mielissä Venäjän uhka ei koskaan väistynyt.

Suomi ja Ruotsi jämäköittäisivät Naton jäseninä merkittävästi Itämeren alueen puolustusta. Siksikin Baltian maat ovat toivottaneet Suomen ilomielin mukaan liittoutumaan. Suomen ja Ruotsin merkitys myös Arktisella alueella on huomattava. Kaikki tämä sopii Yhdysvalloille, jonka taakka Euroopan puolustuksen kantamisessa voi vähentyä.

Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys keventäisi Yhdysvaltojen huolta Pohjois-Euroopasta samalla, kun se tekisi pohjoisen kartasta yhtenäisemmän ja samalla helposti puolustettavan.

Koko Pohjois-Atlantin puolustusliitto koki renessanssin Venäjän hyökätessä Ukrainaan. Enää sen pääpaino ei ole terrorismin torjunnassa. Venäjän panssarit näyttivät kouriintuntuvasti vanhan uhkan paluun. Hyökkäävä Venäjä tuo läntisiä liittolaisia lähemmäksi ja samalla pohjoinen puolustuslinnake vahvistuu, kun kaikki Pohjoismaat istuvat pian samassa 32 Nato-jäsenmaan pöydässä täysivaltaisina jäseninä.

Kirjoittaja on Lännen Median toimittaja.