keskiviikko 17.7.2019 | 18:07
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Annika Tiiton kolumni: Nokialainen ja minä – takana 10 yhteistä vuotta, edessä vielä ainakin toinen mokoma

Keskipohjanmaa+
To 17.1.2019 klo 06:30

Tiedätkö puhelimen, joka ei koskaan hajoa eikä edes sammu vaikka sen pudottaa järveen. Puhelimen, jonka näyttö on jo pahasti naarmuilla, mutta halki sitä ei varmaan saisi edes vasaralla. Puhelimen, jolla voi ainoastaan soittaa, lähettää viestejä ja pelata yhtä Tetriksen kaltaista peliä.

Minullapa on sellainen.

Sain kännykkäni rippikoulun jälkeen vuonna 2009. Nokian puhelin mallia 2610. Se ei ollut silloinkaan uusi, vaan todennäköisesti palvellut siihen mennessä jo useampaa omistajaa.

Minä ja matkapuhelimeni juhlimme siis tänä vuonna yhteisen matkamme kymmenvuotispäivää. Ja siitä matkasta en vaihtaisi päivääkään pois.

Uuden puhelimen osto ei ole käynyt minulla edes mielessä, vaikka muut sitä koko ajan ehdottelevatkin. Operaattorimyyjät ovat joka kerta yhtä ihmeissään, kun lukevat tiedoistaan kännykkäni mallin. Arvelevat palvelimensa kaatuneen, järjestelmänsä menneen oikosulkuun ja näiden yhteisvaikutuksen tuottaneen heidän puhelinrekisteriinsä niin mittavan virheen, että tietojeni kohdalla lukee Nokia 2610.

Kun olen saanut heidät vakuuttuneeksi puhelimeni mallista, minun täytyy perustella heille hyvin selvin sanoin, että en todellakaan halua uutta puhelinta, vaikka saisinkin sen nyt erikoistarjouksella. Sen jälkeen pyydän heiltä liittymää, johon ei sisältyisi lainkaan nettiyhteyttä. Sellaista kenelläkään ei ole tarjota.

Työpuhelimeni on älypuhelin. Se kai on välttämätöntä. Pystyn löytämään siitä kymmeniä heikkouksia, joita omassa puhelimessani ei ole lainkaan. Älypuhelin on niin iso, että se ei mahdu taskuun. Jos sen laittaa laukkuun, on se hetken päästä aivan naarmuilla. Jos sen laskee liian kovakouraisesti pöydälle, halkeaa koko näyttö. Lattialle pudottuaan se ei enää toimi. Kastua se ei saa. Päivityksiä tulee jatkuvasti, mutta mikään ei niiden myötä toimi yhtään paremmin. Akkukin kestää hyvällä tuurilla puoli päivää.

Vaikka oman puhelimeni näppäimet ovatkin jo niin kuluneet, että kaikkia kirjaimia ei erota, pystyn silti kirjoittamaan sillä tekstiviestit vaikka silmät sidottuina. Parhaat viestit olen tallentanut puhelimeni rajattomalta tuntuvaan muistiin. Vuoden 2010 ystävänpäivältä olen säästänyt pikkusiskoltani saaman kiertoviestin, jonka kaltaisia helmiä voi löytää vain vanhojen puhelimien kätköistä:

”Mä ittuin ojatta koilankakan vielettä ja tä tulit ja kytyit mikä mulla on. Mä mökötän. Jaa, no mä tulen tinne titten kant. Tä tulit ja ittuit vieleeni koilankakan päälle ja mua naulatti ihan hilveätti. Kiitot kun olet kiva kaveli!”

Kirjoittaja on Keskipohjanmaan toimittaja.

Sen jälkeen pyydän heiltä liittymää, johon ei sisältyisi lainkaan nettiyhteyttä. Sellaista kenelläkään ei ole tarjota.

#
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »