tiistai 26.3.2019 | 08:11
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Tapani Postila: Sukset numero 1084

Keskipohjanmaa+
Pe 1.3.2019 klo 06:30

Suksiminen on meille suomalaisille elävää perintöä. Sukupolvesta toiseen on suksittu sisulla ja välillä ilman sisuakin. Kukapa ei muistaisi kouluaikoina pipon alta kasvoille valahtanutta hikinoroa, kun liikuntatunnilla oli hiihtopäivä. Ehkä aika kultaa muistot, mutta koulujenvälisten hiihtokilpailuiden päätteeksi rättiväsyneenä ryypätylle mustikkamehulle ei ole löytynyt urheilujuomallista voittajaa.

On olemassa yhden koon vaatteita ja niin löytyy myös kaikkien ajateltavissa olevien talvien suksia. Suomen armeija on jo aikojen alussa ymmärtänyt, että suksijan välineen taakse ei tarvitse ladata tähtitiedettä. Tämän päivän soturin alla on jo parempaa teknologiaa ja pitävämpää pohjaa, kun vuosikymmeniä sitten. Ei noita sivakoita nujerra todennäköisesti edes ilmastonmuutos tai lumettomuus. Armeijan tarjoama suksivalikoima on nojannut reilusti yhteen malliin. Valkoisella, joka kelin suksella liikkuu parempien latujen lisäksi umpihangessa ja vaikka lumen hautaamassa metsässä.

Mikä tekee omista suksista unohtumattoman? Hiihdetyt kilometrit? Ehkä. Koulussa voitettu hiihtolusikka? Ehkä.

Monenlaisilla kapuloilla olen hiihtänyt, mutta yhdet sukset ovat muistoissa ylitse muiden. Omaan muistiin on pysyvästi palanut numerosarja ”1084”. Armeija tarjosi aikoinaan tuon numeroidun suksiparin kumppaniksi asevelvolliselle talvikuukausiksi ja suksen kärjissä olevat numerot tulivat pitkillä hiihtoreissuilla tutuiksi. Minä ja numero 1084 suksittiin yhden talven verran ensilumista aina kevään viimeisiin lumenrippeisiin. Hyvässä seurassa latua tehtiin syksyisen Suomi-neidon käsivarressa, hiihdettiin talvisella päälaella ja piipahdettiin suksimassa myös kevään korvalla neidon hameen helmassa.

Suksipari numero 1084 ei jättänyt koskaan matkan varrelle, vaikka välillä suksen pohjassa oli kymmensenttinen möykky nuoskalunta tai hiihdettävää umpista oli edessä kainaloihin asti. Suksipari numero 1084 oli nöyrä kulkijan apulainen, joka ei huoltoa tai voiteita tarvinnut. Luiston puutteesta tai pidon vähäisyydestä yhteistyö joskus kärsi, mutta yleensä meno oli jouhevaa.

Välillä tuntui, että väsymyksestä huolimatta sukset veivät aivan itsestään ja riitti, kun oli suksien päällä. Ajatuksiin saattoi hyvänolon lisäksi hiipiä säikeitä Eino Leinon runosta: ”Hyvä on hiihtäjän hiihdellä, kun hanki on hohtava alla, kun taivas kirkasna kaareutuu…”

Monenlaisilla kapuloilla olen hiihtänyt, mutta yhdet sukset ovat muistoissa ylitse muiden.

#
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »