Paikallisuutiset

"Jos veritulppa iskee vielä kolmannen kerran, se on kuolemaksi" – Laura Aho ei kaipaa enää yhtään veritulppaa. Näin tunnistat oireet!

Marraskuussa 2007Laura Ahon oikean jalan pohkeessa alkoi tuntua kummallista kipua. Kipu paheni päivä päivältä ja yltyi lopulta niin, että nukkumisestakaan ei tullut mitään.

– Lähdin päivystykseen siinä vaiheessa, kun en voinut enää kävellä portaita. Vaikka opiskelin lähihoitajaksi, en osannut yhdistää kipua veritulppaan. Tiesin vain, että jotakin on pahasti vialla, Aho muistelee.

Päivystyksessä lääkärit tutkivat jalan, jossa ei kuitenkaan näkynyt turvotusta, punoitusta tai mitään muutakaan tavallisuudesta poikkeavaa. Niinpä Aho pääsi odottamaan verikokeiden tuloksia kotiinsa.

– Kun tulokset tulivat, lähdin kiireesti Ouluun ultraäänitutkimukseen. Siellä pohkeestani löydettiin veritulppa.

Aho oli silloin 20-vuotias. Tilanne oli poikkeuksellinen, sillä nuorten veritulpat ovat Suomessa erittäin harvinaisia.

– Veritulpan saa vuosittain yksi tuhannesta ihmisestä eli Soiten alueella se todetaan vuosittain noin 70 ihmisellä. Suurin osa sairastuneista on kuitenkin yli 65-vuotiaita, ja vain yksi kymmenestä on alle 25-vuotias, Soiten lääkäriPilvi Norrena kertoo.

Alaraajojen vammat, vuodelepo, pitkät lennot, syöpä, raskaus ja perinnölliset hyytymishäiriöt altistavat veritulpille. Tupakointi on suuri riskitekijä, samoin yli kymmenen kilon ylipaino. Oman riskinsä tuovat myös estrogeenia sisältävät ehkäisypillerit: niiden käyttäjien veritulppariski kohoaa kaksin- tai jopa nelinkertaiseksi.

Aho oli aloittanut minipillerit 16-vuotiaana, ja siirtynyt E-pillereihin kaksi viikkoa ennen oireiden alkua. Päivystyksessä hän ihmetteli miksi lääkärit kyselevät pillereiden käytöstä.

– Ajattelin, että jalkahan tässä on kipeä eikä mikään muu. En ollut pillereitä hankkiessani kiinnittänyt veritulppariskiin mitään huomiota, vaikka siitä varoiteltiin pakkausselosteessa. Mielessäni oli vain pillereistä saatava hyöty.

Keski-Pohjanmaan sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymä Soiten alueella kaikki alle 25-vuotiaat voivat saada maksutta tarvitsemansa ehkäisyvälineet. Se ei kuitenkaan Norrenan mukaan tarkoita sitä, että E-pillereitä jaettaisiin vastuuttomasti kaikille halukkaille.

– Ensin puhutaan aina riskeistä. Jos nuori tupakoi ja on huomattavan ylipainoinen, emme suosittele pillereiden käyttöä, vaan mietimme yhdessä muita ratkaisuja.

Norrena muistuttaa, että veritulppariski liittyy nimenomaan E-pillereiden sisältämään estrogeeniin.

– Hormonikierukka ja minipillerit eivät siis nosta veritulppariskiä. Ja koska nuorten ehkäisyvälineiden valinta ei ole enää hinnasta kiinni, niiden käyttäminen on mahdollista.

Vuonna 2007 Ahon veritulppaa hoidettiin Klexane-piikeillä ja Marevan-tableteilla. Molemmat ohentavat verta. E-pillerit Aho vaihtoi hormonikierukkaan. Vuoden päästä veritulpasta oli jäljellä pelkkä muisto.

Sitten koitti vuosi 2015. Aho oli koulutuspäivillä ja huomasi, että aloillaan istuminen sattui oikeaan jalkaan. Seuraavana päivänä hän lähti kuntosalille, jossa kipu siirtyi pohkeesta polvitaipeeseen.

– Ajoin töiden jälkeen moottoripyörällä huoltamolle, mutta en päässyt enää kunnolla pois pyörän kyydistä. Kun renkaat oli vaihdettu, ajoin päivystykseen, josta sain lähetteen Seinäjoelle. Sinne päästyäni olin jo niin kipeä, että purskahdin itkuun.

Ahon toinen veritulppa löytyi polvitaipeesta. Tällä kertaa lääkkeeksi määrättiin Xarelto-tabletit, jotka eivät vaatineet Marevanin tapaan jatkuvaa verikoeseurantaa.

Puolentoista vuoden jälkeen kaikki oli jälleen hyvin, kunnes viime syksynä Ahon vasenta pohjetta alkoi pakottaa. Ensihoitajana työskentelevä nainen ei päässyt enää kiipeämään irvistämättä ambulanssiin.

– Olin ajatellut, että jos veritulppa iskee vielä kolmannen kerran, se on kuolemaksi. Onneksi se oli kuitenkin eri jalka, Aho naurahtaa.

Päivystyksessä kivun syyksi todettiin jälleen veritulppa, eikä Aho pääse enää verenohennuslääkkeistä eroon. Koska riskit ovat niin suuret, hänen on syötävä lääkkeitä koko loppuelämänsä ajan.

– Se on oikeasti todella hyvä asia, sillä minulla on näköjään kissan yhdeksän henkeä, joista kolme on jo käytetty. En halua ottaa mitään riskejä.

Nyt Aho on 32-vuotias. Lääkityksen ansiosta hänen ei pitäisi enää joutua kärsimään veritulpista. Vaikka ohennuslääkkeet lisäävätkin verenvuotoriskiä, Aho on tilanteeseensa yksinomaan tyytyväinen.

Hän selvisi pelkällä säikähdyksellä. Kipu pysyi jalassa eikä hyytymä siirtynyt keuhkoihin, jossa siitä olisi voinut pahimmassa tapauksessa muodostua tappava keuhkoveritulppa.

– Suurin osa veritulpista on lieviä tai keskitasoisia eli potilaalla ei ole hengenhätää, mutta vaiva on tietysti hoidettava. Kuolemaan johtavia keuhkoveritulppia on onneksi äärimmäisen vähän, Norrena lohduttaa.

Ahon veritulppien syntyä edesauttoivat todennäköisesti ylipaino, tupakointi ja E-pillereiden käyttö. Toki veritulppa olisi voinut tulla ilman pillereitäkin.

– Kun tekee päätöstä E-pillereistä, pitää ymmärtää, että riskit ovat aina olemassa ja ne lukevat siinä pakkausselosteessa. Ja jos jalkaa särkee ja pakottaa, lääkäriin kannattaa lähteä heti eikä odottaa niin kauan, että alkaa itkettää.

Mutta mistä oireet sitten tunnistaa? Pohkeen turvotus, arkuus ja kävellessä tuntuva kipu voivat kertoa miltei mistä tahansa.

– Sanoisin, että tavallisesta poikkeavan kivun vuoksi on syytä hakeutua lääkäriin, Norrena opastaa.

Aho kuvailee omaa kipuaan pakottavaksi. Se ei hellittänyt levossa eikä esiintynyt molemmissa jaloissa. Kivun paikan pystyi helposti näyttämään.

– Nuorten naisten ei tarvitse olla huolissaan veritulpista, mutta jokaisen kannattaa olla tietoinen riskeistä. Silloin oireet pystyy tarvittaessa tunnistamaan, Norrena toteaa.